Sanoja, sanoja, sanoja

Pitkästä aikaa olen taas kirjoittamassa. Nyt on ylitetty blogia kohdanneet tekniset vaikeudet sekä bloggaajan korvien välissä ollut turhautuminen. Mikä siis parempaa kuin aloittaa kertomalla Ninnin pyynnöstä, mitä neulonta minulle merkitsee.

Aloitan kirjallisella lainauksella:
"Se on kuin tapahtumien kulku sairaalan psykiatrisella osastolla. Osastolla on askarteluhuone, jossa potilaat viettävät aikaa. Kun he tulevat sairaalaan, heillä ei ole juurikaan voimia siellä työskentelyyn. Kun he sitten toden teolla alkavat kiinnostua käsitöistä, on se merkki siitä, että he ovat valmiit lähtemään sairaalasta."
(Bruce Fisher: Jälleenrakennus)

Minulle neulominen on pitkälti juuri tätä. Ei, en ole (tietääkseni) laitoshoidon tarpeessa – neulomalla pystyn vain ilmaisemaan omaa ”tasapainoisuuttani”. Olen havainnut, että elämältäni vaaditaan tiettyä vakautta ja normaaliutta, jotta neuloisin. Jos neulon, olen siis tasapainoinen ja onnellinen – muumimammamaisen rauhallinen, kuten Kati minua kerran kuvaili. Ja neulonta – käsillä tekeminen, materiaalin hypistely – lisää euforian ja hyvän olon tunteita.

Toisekseen päivätyöni ei ole kovin luovaa. Olen kovalla, ”miehisellä” alalla, jossa ei juuri taiteita ja herkistelyä arvosteta. Ihan oman hyvinvointini ja tietynlaisten realiteettien ja maanläheisyyden säilyttämiseksi neulon. Se auttaa minua nollaamaan pääni kovan päivän iltana.

Kolmanneksi neulominen ja käsityöt yleensä taitavat olla aika iso osa tätä naisen roolia. Sukkaa värkätessä voin olla osa sukupolvien ketjua. Neulominen jossain julkisessa tilassa aiheuttaa yleensä kiinnostusta: ”mitä lankaa, mitä teet, kyllähän minäkin…”

Neljäs, ehkä olennaisin tekijä liittyy luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen. Ja mikä parasta, voin tehdä sen hyödyllisellä tavalla! En täytä tuttavien koteja epäonnistuneilla maisemamaalauksilla tai muotopuolilla savikipoilla vaan voin tarjota itselleni, läheisille ja hyväntekeväisyydelle itse tehtyjä neuleita, joissa usein on joku oma idea tai näkemys. Isoäitini oli vaate- ja tekstiilisuunnittelija, ja neuloessani (samoin kuin muillakin käsitöillä) pystyn jotenkin mieltämään itsessäni samaa luovuutta ja ideoimisen paloa, vaikka en tätä työkseni teekään.

Ja parasta kaikista, neulontalistan ja blogien kautta olen saanut ison joukon uusia, samanhenkisiä ystäviä! Kiitos teille!

Kaikki muu onkin jo sanottu. Käykää katsomassa, mitä Marjut aiheesta kirjoittaa.

Blogissani on ollut hiljaista. Synkkä marraskuu toi mukanaan kiireitä, hössötystä ja armottoman ketutuksen, joka hillitsi neulomishaluja huomattavasti. Tuntui, että kun kaikki aika menee muuhun, ei sitä vähääkään kannata käyttää neulomiseen (tai siivoamiseen, sen puoleen). Hah, minäkö muka kirkasvalolampun ja auringonpaisteen tarpeessa?

Ketutusta aiheutti ennen kaikkea ystäväni Visa, joka ei ollutkaan enää niin kaveri. Yhdessä meillä oli aina ennen tooosiiii mukavaa ja Visa oli valmis aina täyttämän pienimmätkin mielitekoni. Päivin, illoin, öin… Mikään inhimillinen tai laillinen ei ollut Visalle vierasta. Onnittelin itseäni pitkään niin ihanasta ystävästä. Mutta se kehtasi, ryökäle, sitten lopulta periä siitä maksun! P***ka jätkä! Tuijotin laskua ensin vahingoniloisena: katsos vaan, joku pöljä on ostanut kolminumeroisilla summilla lankaa! Kunnes pieni ääni sanoi, että se taisin olla minä itse.

Löytyisikö jostain tukiryhmiä anonyymeillä lankaholisteille? Minä aloitin kunnon cold turkeyn ja pullojen viemäristä kaatamisen sijaan leikkasin luottorajattoman Amexin kahtia. Ja päätin, että lisää lankaa ei osteta ihan vähään aikaan. Ainakaan mitään ns. ”hienoa” lankaa. Kaikki ihmeellisyydet alkoivat ärsyttää ja raivostuttaa. Ikään kuin lankaa ei nyt myisi jokainen Tarjouslato tässä maassa.

Siispä vanhojen varastojen kimppuun. Ylemmissä kuvissa näkyvät Samokset tuli taannoin ostettua halavalla rismasta. Nyt ne pääsivät tositoimiin. Ai miksi virkaten? No kun lentokoneissa ei saa neuloa, mutta virkata saa, bambukoukulla. Ja se onkin pitkästä aikaa yllättävän kivaa. Kiitos Tiinalle vinkistä!

Katsokaa, miten kivaa lähikuvaa! Minulla on ihana uusi kamera.

Ja jottei totuus unohtuisi, tässä uusimmat ostokset. Ulla vietti pikkujouluja neulestudio RosaMatildassa. Sieltä mukaan tarttui pari kerää sukkalankoja ja kiva t-paita (huom! kokoa s! kokoa S!!!) Kiitokset Rosalle sekä Ullalle onnistuineista järjestelyistä.

Let it snow, let it snow let it snow

En ole koskaan erityisesti pitänyt psykologiasta enkä psykologeista. Kyseisen tieteenalan harjoittamiseen minulle riittivät ne pari lukion pakollista kurssia, joista muistan vain hyvin vähän - lähinnä valheenpaljastustestin, jossa mielestäni huijasin varsin hyvin. Psykan kirjoistakin on jäänyt mieleen vain yksi lause: "Lapsen lapasen hoitamisella on positiivinen vaikutus ikääntyvän ihmisen itsetunnolle ja hän voi siten tuntea itsensä tarpeelliseksi." Minäkin olen hoitanut itsetuntoa ja tarpeellisuuden tunteita - lapastelemalla. Tässä kuva viime viikon tuotoksista. Tarkkaavainen lukija tietysti havaitsee nyt, että minulla on vihdoinkin uusi kamera! Lapasille onkin taas tarvetta. Palasin äsken takaisin Suomen kamaralle ja havaitsin sään viilentyneen selkeästi muutamassa päivässä. Ehkä se talvi tulee sittenkin?

Ai niin, ne lapaset: Laidoilla Pirtin hahtuvalankaa, yksi vyyhti. Neulomisen jälkeen kevyt huovutus 40 asteessa 45 minuuttia. Keskellä Zitronin Turmalinia, joka on ainakin neulontalistalla herättänyt paljon keskustelua. Yksi 100 g vyyhti kului näihinkin. Ei huovuttelua. Johtuen lankojen rajoitetusta määrästä en edes yrittänyt saada kumpiakaan lapasia väreiltään symmetrisiksi.

Turmalin tuntui kovin mukavalta langalta, mutta mielestäni sen yleinen jälleenmyyntihinta (13 euroa) on kyllä jo aika huimasti yhdestä lankakerästä! Minun kokeiluvyyhteni onkin niitä Neuletikissä edullisempaan hintaan myytyjä. Ja vielä toinen toisenvärinen on jäljellä. Neuletikissä niitä ei kuulemma enää ole.

"vaan siltä sain ma rukkaset - arvaas kuinka monet on jo kaapissa..."

Otsikko ei toivottavasti kuvaa isänpäivätunnelmia lahjansaajan näkökulmasta. Lapaset löysivät uuden kodin. Kiitokset Tuulialle oikein mukavasta ohjeesta!

Lapastelua on ollut ilmassa enemmänkin: kaikenlaisiin muka-kauhean-hienoihin ulkomaanlankoihin perinjuurin kyllästyneenä olen väkertänyt viikonloppuna lapasia vanhoista jämälangoista sekä Pirtin kehräämön hahtuvalangasta, joka on kärsivällisesti odottanut vuoroaan kaapissa. Jälkimmäinen on miellyttävä uusi tuttavuus. Lankaa oli kiva neuloa ja se oli myös helppo keriä uudestaan, kun nelijalkainen ystävä oli kauppareissun aikana purkanut kerän eteisen lattialle. Suureksi ihmeekseni lanka ei edes katkeillut kissankaan hampaissa.

Mainitut lapaset pääsevät kyllä osallistumaan Miss Rumalapanen -kisaan heti kun sellainen järjestetään. Hahtuvalanka on liukuvärjättyä ja siinä on violettia ja aprikoosia. Missä ihmeen höyryissä olen ollut, kun moisen väriyhdistelmän valitsin? Nyt alkavat kaikenmaailman pätkä/liuku/läiskä/kirjovärjätyt langat tulla jo korvista. Paluu tuttuun ja turvalliseen, kuten vaikka punaiseen ja valkoiseen, houkuttelee kovasti. Kuvia esitellään kunhan saadaan uusi kamera.

Viikonlopun pelasti Amazonilta saapunut paketti, jossa oli mukana kaksi neulekirjaa. Tämä on varmaan jo useimmille tuttu teos. Tämä toinen varmaankaan ei:


Great Knitted Gifts esittelee monennäköisiä asusteita ja pari paitaakin, jotka suurimmaksi osaksi perustuvat erilaisille intarsiapinnoille ja hyvin monien värien käytölle. Kirjan ohjeet eivät taatusti ole maailman selkeimpiä, joten aloittelijan kirjaksi tästä ei taatusti ole. Minua kuitenkin nämä kuvat ja ideat inspiroivat siinä määrin, että kirjan ohjeilla tai niitä mukaillen toteuttanen ennenpitkää jotain.

Lisäksi paketissa oli vielä vähän jotain neuleaiheista hömppää:

Ei aina käy niin kuin toivotaan

Muistatteko Lotta -kirjat? Aina hyvää tarkoittavan Lotan, jolla lopputulos oli aina enemmän tai vähemmän sekamelska hyvästä tarkoituksesta huolimatta? Minulla on nyt olo kuin Lotalla.

Prosessin kuvaus:

• Ensin tarvitaan idea. Idean annetaan hautua päässä yli vuoden. Sitten vakuututaan, että pieni neuleliivi on ehdottoman kiva ja tarpeellinen.
• Suunnitellaan malli.
• Päätetään ostaa lankaa, kun sopiva tilaisuus tulee eteen.
• Liivi on niin pieni vaate, että vähäinen määrä lankaa riittää. Siksi voidaan hankkia kallista lankaa, jota muuten ei tulis kokeiltua.
• Nettikaupan alesta löytyi taannoin kolme kerää Noro Iroa. Väri ei ollut ihan täysin mieleinen, mutta sopinee kokeiluun. Ja lanka oli halpaa. Normaalihinnalla en olisi tätä kyllä ostanut.
• Neulotaan oman suunnittelun mukainen välityö. Ollaan ylpeitä omista ajatuksista: riittävät sivukavennukset, jotta liivi ei näyttäisi säkiltä. Muotoiltu pääntie.
• Todetaan, että ns. luxuslanka ei ole neulomismukavuudeltaan mitenkään erityinen.
• Työ valmistuu.

Olemme valmistaneet neulotun säkin, joka ei herätä tekijässään juurikaan positiivisia tuntemuksia.

Blaah.

Ja toinen blaah. Ja kolmas blaah kameralle, joka saa vihdoin tänään lähteä huoltoon tai kierrätykseen.

Valmis neulepinta ei tunnu erityisen mukavalta. Pieni ääni takaraivossa suosittelee kevyttä huovutusta. Jatko-osa eli neljäs blaah esitellään mahdollisen kokeilun jälkeen.

Väliaikaohjelmaa

Päivityksiä ei ole kuulunut vähään aikaan. Syytän lähinnä teknisiä vaikeuksia. Ensinnäkin paikallinen tietyön tekijä katkoi viime viikon puolivälissä puhelinkaapelit. Sauli ja Pauli ehtivät yhdistää ne jälleen nyt vasta viikonloppuna. Toisekseen uskollinen Olympukseni on ilmoittanut halustaan siirtyä eläkkeelle. En siis voi esitellä edes neulekuvia, vaikka minulla olisi ollut kerrankin valmiita töitä, mitä esitellä. Eikä edes lupaamaani lankalaatikon sisältöä ole kovin järkevää esitellä kuvitta. Siksi vastailenkin nyt ainoastaan Terhin lähettämään meemiin.

Mieluisin lanka millä olet neulonut?
Kysymys on vaikea. Voisin luetella vaikka kymmenen mieluista lankaa. Tällä hetkellä puikoilla luistaa varsin hyvin esimerkiksi Jaegerin Shetland Aran. Toinen tuleva suosikki lienee Jo Sharpin Silkroad (minulla DK-paksuisena), jota olen ehtinyt kokeilla ainoastaan mallitilkun verran. Myös Noron Silk Garden aiheuttaa pääosin positiivisia tuntemuksia

Kuitenkin haluaisin nimetä suosikiksi langan, joka on ollut mukava sekä neuloa että miellyttävä ja kestävä käyttää. Näitä uusia "hienoja" lankoja en ole omistanut niin pitkään, että uskaltaisin kommentoida mitään käyttökestävyydestä. Toisaalta on taas lankoja, joita on kiva neuloa, mutta yhtä h---tiä käyttää joko kuumuuden, kutinan, pölinän tai muun syyn vuoksi. Tai päinvastoin. Puikoilla kamala rautalanka voi muuttua joskus käytössä oikein miellyttäväksi. Silti "neulo ja käytä" vertailun voittaa tällä kertaa paksu Pirkkalanka, josta lähes viidentoista vuoden kokemuksella on edelleen vain hyvää sanottavaa - sekä neulottavuuden että käytettävyyden suhteen.

Parhaat puikot?
Metalli mikätahansa, Addit erityisesti.

Kamalinta mitä olet neulonut?
1990-luvun alkupuolella Novitalla oli froteemainen täyttä tekokuitua ollut lanka, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Sekä sen neulominen että valmiin neuleen käyttäminen oli k-a-m-a-l-a-a. Puserosta tuli kaiken lisäksi lyhyt ja leveä. Väri oli karmeuden kruunaamiseksi oranssi, joka ei todellakaan sovi ihmiselle, jonka hiukset ja iho ovat luonnostaan hieman lumikkityyppiset.

Toinen karmeus oli samoihin aikoihin Suuren Käsityölehden ohjeesta toteutettu ryijykuvioinen perusvärinen paita. Idea oli kaunis, lanka (muistaakseni M&K:n Top Wool) edelleen laadukasta ja priimakunnossa, mutta paita sinänsä on todellinen Fashion Crime. Eikä sitä raski edes heittää pois, kun sen tekeminen oli kuitenkin kivaa. Eikä sitä voi purkaa, kun langoista jäisi jäljelle vain kamalaa silppua.

Paras ohje millä olet neulonut? (et ehkä käytä neuletta, mutta sitä oli hauska tehdä)
Hihii. Intarsianeuleet, erityisesti Kaffe Fassettin muinainen Hupsut neitsyet on jäänyt mieleen. Toinen erityisen mukava toteutettava oli viime kesänä paloista pyöräytetty Dibs on ribs, jossa poikkeava tekotapa teki työstä erityisen mielenkiintoisen.

Tärkein neulontatekniikka?
Palmikot ovat aina innostavia. Käytännössä hyödylliseksi on osoittautunut myös taito korjata virkkaamalla pudonneita tai muuten vain kehnon näköisiä silmukoita.

Mallitilkkujen huolellinen tekeminen olisi oikeasti tärkeintä, joskin sitä tulee laiminlyötyä kiitettävästi.


Paras neulekirja tai -lehti?
Tämä on mahdoton tehtävä. Yksittäistä kirjaa on mahdotonta nimetä. Lehdistä miellyttävät noin yleisesti ottaen esimerkiksi Jaegerin julkaisut sekä erityisesti hinta-laatusuhteeltaan erinomainen Rebecca.

Favourite knit-a-long?
En ole ollut mukana kuin Mystery Shawleissa, ja niissäkin kohtuullisen laiskasti.

Mieleisimmät neuleblogit?
Suomalaiset suosikit löytyvät Suomalaiset neuleblogit -listalta. Kansainväliseltä puolelta erityissuosikkeina mainittakoon Knit and Tonicin Wendy sekä Anna, joita molempia voi kehua sekä blogin tyylikkäästä ja luettavasta ulkoasusta sekä kivoista neuleista. Erityisesti Wendy on vielä kirjoittajanakin varsin omaa luokkaansa. Sympatiapisteet saa tällä kertaa Laurie, jonka elämään taas välillä samaistun monessakin suhteessa.

Lempineulesuunnittelija?
Aijai. Vaikeaa tässäkin. Martin Storey miellyttää kyllä kovasti ja samoin Kim Hargreaves. Ja Debbie Bliss, jonka mallit ovat tosin kovin yksinkertaisia, mutta ehkä juuri siksi kovin käyttökelpoisia.

Mitä neuletta pidät eniten?
Itse neulotuista pidän eniten varmaankin yli viisitoista vuotta vanhaa "kettupaitaa", joka on tehty Pirkkalangasta. Sen päihittää suosittuudessa ainoastaan isoäitini suunnittelema ja kutoma paksua kirkkaanpunaista villaa oleva aranneule, joka on peräisin alunperin varmaan 1960-luvun lopulta.

Tonttu Torvinen on salainen - ja pukin tärkein alainen

Nannan lahjatehdas esittää ylpeänä: ensimmäinen joululahja tälle vuodelle! Äidin kaarrokeneule on tässä kuvassa vielä silittämättä, mutta lopputulemaa voi jo arvioida.

Malli: Novita Talvi 2005, malli 3
Lanka: Novita Aino, yhteensä noin 600 g. Poikkeaa ohjeen mukaisista määristä siten, että minulle jäi yksi kerä ylimääräistä punaista ja yksi valkoinen kerä piti käydä ostamassa lisää.
Puikot 6,0 ja 5,5.
Arvostelu: Ensimmäinen kaarrokeneuleeni. Sopiva yhdistelmä aivotonta neulontaa ja enemmän tarkkuutta vaativaa värkkäämistä. Neuletiheys täsmää, mutta silti pusero on minusta jättimäisen väljä. Olen kai itse tottunut kapeampiinkin, mutta kaipa tällainen väljyys vetoaa minua vanhempaan käyttäjäkuntaan.
Mitä muutit mallissa: Mallineuletta on muokkailtu matkan varrella musta tuntuu -periaatteella. Kolmannella värillä tehtävät stiplut jätin kokonaan pois tarpeettomina.
Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: Lyhennän hihoja. Lyhennän ja kavennan ehkä koko paitaa. Kuunnellaan tästä kuitenkin nyt ensin lahjansaajan arvostelut. Jätin muuten kauluksenkin auki ja ompelematta kiinni, jotta sen korkeus ja kireys voidaan passata lahjansaajan pään mukaan.
Pitoon vai purkuun: Toivottavasti pitoon. Lahjahevosta ei saa katsoa suuhun. Jälkikäteen esitetty toive siitä, että Isoveli Colorista tehty jakku voisi olla mieleinen, jätetään myöhästyneenä huomioon ottamatta.
Sopivat kengät: Punaiset huopatossut voisivat olla kivat.
Does-my-bum-look-big-in-this -factor: Jaa, minun vai äiteen takamus? Minun päälläni näyttää hyvältä, jokseenkin väljähköltä. Lahjansaaja on itse minua joitain senttejä lyhyempi, joten lopputulemaa on vaikea arvioida.

Ainoa on erinomaisen kivaa neuloa. Paidan tuhoton väljyys ja hihojen pituus (no, ehkä meillä vaan on töpökätistä sukua???) valitettavasti tällä hetkellä vi--- suututtaa kovasti. Ohjetta on noudatettu ja mitat täsmäävät, joten syyttää voi ainoastaan omaa mittojen hahmottamiskykyä. Ehkä on hyvä, että vaihdoin aikanaan maanmittauksen ihan toisenlaisiin opintoihin.

Alkuperäinen suunnitelma oli pyöräyttää samanlainen myös isälle. Nyt alan vain tulla toisiin aatoksiin. Ensinnäkin kahta samanlaista on tylsä tehdä. Toisekseen voisin käyttää isän lahjaan varastoissa marinoituneet Noro Shinanot, ja pyöräyttää niistä vaikka Fosterin. Hmmm. Kommentteja?

Kuvassa näkyvä tötterö saapui perjantaina Ikeasta. Se on loistavasti neulojalle ja neulelahjoille sopivaa joulupaperia. Ja sopii täydellisesti kaarrokeneuleen kaveriksi!

Koska minulla on kamerani kanssa vielä yt-neuvottelut käynnissä, esittelen nyt vain yhden kuvan.