2006-01-29

I'm easy like a Sunday evening

Tänä iltana ei ollut vaalineulojaisia.
Eikös niiden pitänyt olla edes vaalivalvojaiset?

Toisaalta tämä voisi olla myös kuvallinen vastaus kyselyyn "mitä minulla on tällä hetkellä päälläni".

Viikonloppu kului uskomattoman nopeasti pihasuunnittelukurssilla. On täällä sentään lankaakin. Nämä tarttuivat matkaan tänään spinningtunnilta. Siis sellaiselta, jossa poljetaan pyörää, ei rukkia. Ja ne eivät ole edes minun vaan Katin. Ne ovat täällä vain hoidossa.

Joissain perheissä langan hamstraaminen on ehkä päässyt sille tasolle, että sitä pitää piilotella jo naapureidenkin asuntoihin?

Laura ihmetteli, miksei ole pinkkejä Teema-astioita. Minullapa on! Muki on koe-erää, jota tehtiin vain vähän muutama vuosi sitten. Posted by Picasa

2006-01-27

How to be a (domestic) goddess

Hello.
Tervehdys hiljaiselolandiasta. Täällä on pistetty elämä risaiseksi ja tehty blogikissasta tossut.

No ei nyt suinkaan. Olen kovin otettu kehuista ja äänistä, jotka sain Kultaisessa kudinpuikossa. Nyt tuntuu ihan prinsessalta. Oikeasti olen todella otettu ja iloinen kehuista, yritän jatkossakin pysyä yleisön arvostamalla linjalla!

Täytyi kuvata tossuja, koska blogieläin ei ole tänään kuvaustuulella. Oskari oli otettu kehuista, mutta otti hieman itseensä kommentin "ruoka-aikana kotona ollut kolli" - varsinkin kun toissapäivänä naapurin setä, Oskari Fan Clubin perustajajäsen, lepersi "On meille poijjaan kanssa tullut vähän tuota massua." Siksi kissarukka nyt vähän ujostelee kameraa, koska on kuullut sen lihottavan ainakin 5 kg.

Kotipuuhia voi vauhdittaa sopivalla kirjallisuudella. Viihdytin itseäni Sophie Kinsellan uusimmalla, josta löysin jonkinlaisia yhtymiä omaan elämääni. Ai, minäkö muka kodinhoidollinen tumpelo? Löytyy minulta ohjekirjojakin. Siispä...

...olen viettänyt kotosalla Pakottavan Maanisen Siivousvimman viikkoa (Marin Ihanalla Miehellä oli sille osuvampikin ilmaisu). Koska mania vaatii aina suurellisia töitä, päätin aloittaa pienimuotoisilla sähkötöillä. Asensin kattoon lampun.

Hei, Anneli Anonyymi siellä takarivissä! Kuulen jo, että kaivelet kommenttilaatikkoa auki kertoaksesi, että täytyy olla tosi blondi, jos ei osaa yhtä lamppua asentaa. Väärin!!! Ei se uuden lampun asennus vaan vanhan purku...

Pitkä tarina lyhyesti alkaa siitä, että asunnossani on ennen asunut julkkis. Olohuoneen entinen kattolamppu oli tiettävästi julkkiksen peruja ja siksi lähes kulttuurihistoriallinen esine. Valitettavasti se oli melko ruma - ja rikki. Niinpä joissain estrogeenihöyryissä päätin alkaa purkaa hökötystä. Lampunpiruilaisella oli monta haaraa ja lonkeroa, metrikaupalla kattoon naulapyssyllä kiinniammuttua paksua mustaa johtoa, kiinteä jatkojohto, useampi muuntaja, kiinniruuvattuja peitelistoja ja kattopalkkien alta ja välistä pujoteltuja haarakkeita.

Olen melkein pätevä sähkömies: keväällä 2000 sain 20 minuutin crash coursen aiheesta "kaikki mitä ammattikoulussa opimme sähköasennuksista" tamperelaiselta sähkömieheltä, joka päätti lopettaa sovitun urakan kesken ja lähteä mieluummin baariin. Urheasti sen jälkeen piuhoitin pari huonetta enkä kuollut. Silloisen asunnon seuraavan asukkaan näin viimeksi viikko sitten Stockan herkussa, joten työnlaatuni lienee ei-tappavaa. Pätevyyttäni luonnollisesti lisää se, että kaikki ex-poikaystävät ovat jonkun sortin teekkareita. Yhtä isäni kutsuu säännöllisesti heikkovirtainsinööriksi tämän suureksi inhoksi.

Useamman tunnin nyperryksen jälkeen (korkeilla tikkailla) olin vihdoin kriittisessä vaiheessa sulake irti, taskulamppu kädessä ja kissa kintussa kiinni - ja napsautin viimeiset piuhat poikki Fiskarsin askartelusaksilla. Tadaa.

I've seen the light.


Ja mania jatkuu. Kohta olen Martha Stewart (toivottavasti sentään vankilan ulkopuolella). Koska viikko sitten touhotin lakanoidensilittämisvimmastani ja sain postaukseen huiman määrän kommentteja, kerron nyt hankkineeni käytetyn mankelin. Voinko sanoa, että mankeli on ihqu? Se on! Olen mankeloinut kaiken kotoa löytyvän litistyvän tavaran, kissan häntää lukuunottamatta. Olen varsin innostunut.

Laura muuten varmaan pitäisi tuollaisesta lakanakasasta! Käsityöasiaa siinä on sen verran, että pyyhkeen neulotut pitsit ovat äitini käsialaa. Sain pyyhkeen vuonna 1984 jumppapyyhkeeksi, siinä on nimikirjaimeni ja se sointui silloisten jumppatrikoitteni, säärystinten ja vyön väriin.

Käsityöasiaa on myös kuvassa näkyvä uusi Vogue Knitting. Siinä oli miljoona pakko tehdä-mallia. Oikeanpuoleisella palmikkoneuleella on tarkoitus aloittaa keskiviikkona lankahamsterikuukausi.

Muita neuleuutisia esitellään lähipäivinä. Olen nimittäin keskittynyt vaihtolapasiin, nimipäivälahjaan ja salaiseen projektiin, joka ehkä päätyy joskus Ullaan.

Mutta koska tämä on olevinaan sekä neule- että kenkäblogi, esittelen vihdoinkin löytyneet uudet talvikengät, joilla on hyvä tepastella. Ne ovat varsin hot. Martha Stewartilla ei varmaan ole samanlaisia?Posted by Picasa

2006-01-17

I see you lookin' at me like I'm some kind of freak

Koska ilmeisesti oletetut(?) omituisuuteni kiinnostavat lukijoita enemmän kuin neulomukseni, vastaan lyhyesti kiertelevään kyselyyn. Jatkakoon ken haluaa.

Sänkypuuhat
Nukkumaan mennessä peitto pitää taittaa jalkopäästä ja muotoilla tiiviiksi paketiksi jalkojen ympärille. Vuoteesta noustaan aina oikea jalka edellä.

Ja lakanat on Ehdottoman Pakko Silittää. Tämän tunnustuksen jälkeen olen työpaikkani virallinen Ms Control Freak. Kukaan - siis kukaan - ei kuulemma tee tällaista, koska se on ihan turhaa.

Ruoka ja juoma
Voileipä ei maistu hyvältä, jos siinä on voin (tai kevytlevitteen) lisäksi muutakin päällä. Voin syödä kyllä juustoja ja makkaroita erikseen, mutta leivällä ne peittävät leivän maun. Tai siis peittivät. Nykyisin syön viljatuotteita enää hyvin harvoin.

Puoli ruokaa
Keraamisen lieden kiillottaminen puhdistusaineella on kivaa. Vielä kivempaa on hangata kaasulieden "renkaita" konetiskiaineella kiiltäviksi. Vessan ja kylppärin pesu on kivaa. Samoin kuin erilaiset uudet pesuaineet. Tällä hetkellä Villiä Villaa suosittelee Swiffer-taikasieniä.

Ai niin, tämä oli neuleblogi?

Lehdet
Olen koukussa neule- ja sisustusaiheisiin lehtiin. Kuten esimerkiksi Rebeccaan, joka saapui eilen matkattuaan kunniakkaat kaksi (2) arkipäivää Saksasta Suomeen. Lehti on edullinen ja mallit mukavan neulottavia. Ja yllätys, tämänkin lehden mukana tuli mukavia ommeltavia merkkejä valmiisiin neuleisiin. Saakohan niitä kohta Novitalta ja Modalta myös? Tässä pari esimerkkikuvaa. Lehdenhän voi nyt tilata myös sen omien kotisivujen kautta.


2006-01-15

Stand up and fight for your rights

Vielä on muutama hetki aikaa vaikuttaa valtakunnan asioihin. Siksipä pikakertaus siihen, mitä on tarjolla. Sitä on vähän, sillä neuloja on taas keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi neulomiseen.

1. Tavissukka
Varma vaihtoehto - sekä malli ja ulkoasu tuttuja ja turvallisia ja moneen kertaan nähtyjä. Soveltuu erinomaisesti erityisesti vaikka sauvakävelyyn ja kissojen kanssa touhuamiseen.

2. Puolivallaton villasukka
Vähän värikkäämpi ja eurooppalaisempi vaihtoehto. Tuttua ja turvallista sukkamateriaalia, mutta pinnan alla piilee räväkkyyttä. Oikein mainiot sukat esimerkiksi rullaluisteluun.

3. Järki-ihmisen valinta
Järkevä ihminen noudattaisi dieettiä, protestanttista etiikkaa ja tipatonta tammikuuta ja yrittäisi viimeistellä kaikki suunnilleen ompelu vailla olevat keskeneräiset työt. Suosittu vaihtoehto vaikka Nurmijärvellä. (ei kuvaa)

4. Vihreä vaihtoehto
Tätä on ollut liikkeellä. Cucumberpatch lähetti minulle (kuten Kirsille, Marille ja Minnallekin) vähän Rowanspunia. Minulla, päinvastoin kuin muilla, se on Chunky-paksuista. Lanka on varattu toistamaan Season's Tale -kirjan Nevis, joka minulla on jo melkein valmiina. Valitettavasti langan väri ei ole ihan mitä odottelin, mutta eiköhän tämä silti tule käytettyä. Cucumberpatch oli muuten nopea. Erityispisteitä saa lankapussissa oleva suloinen Rowan -merkki, jonka voin sitten ommella valmiiseen neuleeseen (kuvassa keskellä). Posted by Picasa


Käytä vaikutusvaltaasi.
Kävijälaskuri nimittäin lähestyy kovasti lukemaa 25.000. Ken tämän luvun laskurissa näkee, ilmoittautukoon.

2006-01-10

On niin helppoo olla onnellinen

Onni on... kärjestäneulottava villasukka.

Tämä on oikeasti kivaa: bambupuikot, ohutta lankaa ja kärjestä aloitettava sukka. Kiitos Kristelin ja Ullan hyvän ohjeen aloittelin elämäni ensimmäistä kärjestä aloitettavaa sukkaa. Jostain syystä tämä menettelytapa tuntuu paljon järkevämmältä ja loogisemmalta. Kiivetäänhän puuhunkin tyvestä, miksei siis sukkaan varpaasta lähtien?

Raitalanka on Opalin sukkalankaa, jota ostin kokeilukerän viikonloppuna. Värit ovat luonnonsuojelun hyväksu tehdystä "sademetsä" kokoelmasta, jossa värivalinnat mukailevat eläinmaailman luonnollisia värejä. Ette ikinä arvaa - tämä on tiikeri! Kissanaiselle tiikeriä, sehän sopii!

Mutta kuvittelenko vaan - onko tiikeri vetänyt viidakossa röökiä posket lommollaan vai miksi kerä mielestäni vähän tuoksahtaa? Vastaisuudessa haluan lankakeräni vain pelkällä luontaisella lammasaromilla, kiitos. Posted by Picasa

Toinen ilonaihe liittyy itsekuriin ja pidättäytymiseen langanostoista (ylläolevaa kerää lukuun ottamatta). Tosin tänään tein pitkään harkinnassa olleen tarveostoksen. Kuten ehkä muistatte, sain Debbie Bliss Clubin liittymislahjana Alpaca Silk -lankaa. Olen sittemmin haalinut sitä lisää sieltä ja täältä erilaisilla oravannahkakaupoilla. Viimeiset kerät tilasin tänään tämän kaupan hyvästä alennuksesta. Kärsivällisyys siis palkittiin. Alpakoista valmistuu joskus - vaikkapa lankahamsterikuukauden aikana - edullinen (ainakin lähestulkoon edullinen) paita. Samalla olen virtuaalisäästänyt taas monta euroa. Virtuaalisäästäminen on kivaa, kiitos Susannalle vinkeistä!

2006-01-08

Get the party (?) started

Neiti Villiä Villaa toivottaa kaikille hyvää uuden vuoden alkua! Hyvän vuoden - minun vuoteni. Vietän tänä vuonna aika-öh-monivuotistaiteilijajuhlaani ja siispä pyrimme olemaan juhlamielellä heti vuoden alustakin lähtien. Vuosi on hyvä aloittaa jollain pirteällä:

Niin, kuten kuvasta näkyy, olen myöhäisherännäinen kahdenkin asian suhteen. Olenkohan viimeinen neulebloggaaja, joka ei vielä ole yhdistellyt Novitan raitalankoja? Minun kokeiluni näyttää tältä. Kuviot ovat kominugrilaisia ja mukailtu kirjasta Knitting Marvelous Mittens, jonka joulupukki toi etuajassa.

Toinen uutuus (ai mikä uutuus?) on bambuiset sukkapuikot. Vietin tuskaisia hetkiä 30 cm pyöröpuikon ja lapasen kanssa, kunnes kaahasin lauantaiaamuna Menitan Outletiin ja hain sieltä kokeilumielessä yhdet monien kehumat bambut. Olen antanut kertoa itselleni, että bambut ovat itse asiassa so last year ja kuuluvat siis suunnilleen samaan kategoriaan lantiofarkkujen, spagettiolkaintoppien ja tylppäkärkisten kenkien kanssa. Nyt pitäisi kuulemma olla ruusupuuta. Mutta minullapa on Ihan Ekat Ikiomat Bambut, ja ne ovat ihanat. Ihanat, kuulitteko? En tiennytkään ennen, että sukka- ja lapasneulominen voi olla näin helppoa ja kivaa. Tästäkin voi siis tulla ennen pitkää sukkablogi, niin kuin eräillä ja eräillä toisilla.

Tässä esitellään neulepintaa, joka voi näyttää tutulta ainakin Minnasta. Kyllä, tämä on Rebecca-lehden palmikkopoolo. Lankana on ohjeen alkuperäinen GGH Savanna. Langalla on varsin jännä koostumus: 43 % alpakkaa, 23 % pellavaa, 19 % villaa ja 15 % polyamidia. Olin ensin "kierrättämässä" koko langan, mutta neuloin koetilkun. Koetilkusta puuttuu enää toinen hiha, josta voitte tehdä siis päätelmiä langan neulontamukavuudesta. Ainoa minua häiritsevä seikka on langassa olevat paksut pellavaklimpit, jotka eivät jousta eivätkä taivu. Ja suositellun puikkokoon (7,0 mm) sijaan käytin viitosia. Muuten oikein mukavaa lankaa. Ja lämmintä alpakasta johtuen. Täältä sitä vielä saa, jos joku innostuu aiheesta.

Otetaanpa vielä harrastuksen vuoksi kertausta lapasesta edestä ja takaa:

BTW: Asioin Menita Outletissa yhtäaikaa Jennin kanssa. Ja huono yhdistelykykyni ja joogasessioista pöllyinen pääni kertoi minulle jälkeenpäin, että hyllyjen välissä taisi seikkailla samaan aikaan myös Terde. Olenko oikeassa? Posted by Picasa

Näitä en sentään neulonut. Olen välttänyt aleja varsin ansiokkaasti. Tässä tulos reissusta, jolle lähdin vakaana aikomuksenani ostaa talvikengät, joilla on hyvä kävellä Helsingin loskaisilla kaduilla. Nämä olivat muuten sitten halvemmat kuin sellaiset talvikengät - ja sitä paitsi tarvitsin uusia työkenkiä.
Sopivat sitten varsin loistavasti yhteen toisen aleostokseni, kevyttoppahousujen kanssa.

Palaan takaisin sohvannurkkaan viettämään viimeistelyviikkoja ja kuuntelemaan nelijalkaisen kämppiksen infernaalista kuorsausta. Ciao!