I'm a lumberjack and I'm okay

Pientä olympiaväsymystä ilmassa. Ja tänä aamuna junaa odotellessa oli hyvin, hyvin kylmä.
Siispä pyöräytin itselleni pipon. Malli on uusimmasta Vogue Knittingistä, lankana Pirtin hahtuvalanka. Ja vaikka pipaa tässä esittelee pallopää, näyttää se minun päässäni yhtä hyvältä kuin mallilla Voguessa. Ai jai, että tällainen perinteinen tukkijätkän malli voikin oikeasti olla ihan kiva ja herttainen!

Ai miksikö en esittele sitä omassa päässäni? No kun tähän vuorokauden aikaan olen jo täysin räjähtänyt ja ripsivärit poskilla. Luottakaa minuun, se on luonnossa sellainen Cameron Diazmaisen söpö. Trés chic. Trés Vogue.

I did it!!! ... my way

Kultaa ja kunniaa:

Hourglass Sweater (Joelle Hoverson)
Koko 37"
Jo Sharp Silkroad Tweed DK, 288 g, väri Emporio
Addi 3,5 mm
Aika 10.2.2006 klo 22.10 - 26.2.2005 klo 21.40

å-
Yleisarvostelu: Perfetto.
Istuu hyvin, näyttää hyvältä. Kaula-aukko on laajahko, mutta toisaalta sopii puseron malliin. Täytyy pitää hartiat kuosissa niin ongelmia ei ilmene.

Lankahamsterien kannalta työ osoittautui pettymykseksi. Langanmenekki olikin huomattavan vähäinen ja nyt minulla on vielä x kerää Silkroadia odottamassa tulevia haasteita.

Väliaikatieto ennen viimeistä kierrosta

Tässä kohtaa mennään. Aikaa vielä 11 tuntia.
Mikä parasta, tästä on tulossa aivan loistavan hyvin istuva pusero!

Niin huoleton tää leikki on ja aivan verraton

Valmentaja Osis on äijien äijä.

Jos ihmettelette miksei Osis harjaa itseään, se johtuu siitä että hän vaan tuijottaa turkkinsa liukkaaksi.
Kun Osis voittaa, ei se johdu siitä, että vastustaja olisi huono, vaan siitä, että Osis on hyvä.
Osis ei koskaan nuku. Hän odottaa ruokakuppia.
Kun Osis tuijottaa kilpaa, patsaatkin väsyvät ennen Osista.

Osiksen valmennus on alkanut tehdä tehtävänsä. Mielikuvaharjoitteluna ovat toimineet öisin kilpailijan sänkyyn kannetut pelivälineet. Eilen illalla oli tiukka valinnan mahdollisuus: sokkotreffeille vai himaan olympiasuoritusten pariin? Arvatkaa kumpi voitti. Suoritus on taas lähtenyt luistamaan, katsokaa vaikka:

Pala hourglassin etukappaletta. Huomatkaa ensimmäinen hieno italialainen aloitukseni, jota oli niin kiva kokeilla, että tuli tehtyä kolmeen kertaan. Puseron värin pitäisi olla kyllä ennemminkin tumma luumu. Tämä ihana lanka tuntuu imevän itseensä kaiken ylimääräisen karvan ja pölyn mitä talosta löytyy.

Ei tässä mitään hötkyillä, valmistaudutaan niin kuin Tanja toiseen laskuun: telkkaria katsomalla ja banaania syömällä. Kisaeväitäkin on - eikun oli, niin kuin Annellakin. Tänään on monta tuntia hyvää neulomisaikaa jäljellä ja tv:stä tulee hömppää. Jos hömppä loppuu, löytyy hyllystä myös kuusituntinen Ylpeys ja Ennakkoluulo -dvd. (Kyllä, se oikea versio.)

Sitä paitsi ohjehan on kirjasta nimeltä Last-minute knitted gifts. Eikö se tarkoita, että neulominenkin pitää jättää viime hetkeen???


"Launtai-illan kulttuuritunnissa esittelemme nuoren espoolaistaiteilija Nanna S:n valokuvateoksia. Teokset kuvastavat karulla ja realistisella tavalla suomalaista luontoa. Naturistisuuteen pyrkivän muotokielen avulla Nanna S pyrkii illustroimaan katsojalle tarinoita suomalaisesta todellisuudesta - värien valinnan ja komposition taustalla voi nähdä viittauksia toisalta 1930-luvun eurooppalaiseen ekspressionismiin, toisaalta suomalaisiin betonilähiöihin ja leipäjonoihin. Teoksilla on selkeä viesti kritisoitaessa Suomen nykyistä sosiaalipolitiikkaa ja kulttuurielämän tilaa. Tämän teossarjan nimi on Kivi, mikä em. teemojen lisäksi generoi myös positiivisemman skenaarion zeitgeistiin. Viittaukset kiveen, jäähän ja periksiantamattomiin luontoilmiöihin kertovat muotokielensä kautta myös Suomen mitalimenestyksestä Torinossa. "

Kivi. Sten. Stone.
Nanna S, 2005.
Fotovedos paperille.
1/1 T.p.l.a.
Kehystys: Ikea.

Bodia, sporttia

Täällä taas Torinon kisakylä ja haastattelussa valmentaja Oskari K.

OK: On muuten viimeiset kisat, joihin tuon kanssa lähden. Olisi kai epäurheilijamaista syytellä huonoja tuuliolosuhteita. Joku tuuli täällä kyllä nyt puhaltaa, kun tuo ei ole neulonut silmukkaakaan olympiatyötä. Olen yrittänyt sanoa, että kyllä sellainen kevyt harjoittelu voisi olla hyväksi, mutta se on päättänyt nyt vetää kunnon palauttavat ja ei aio reenata ennen loppurutistusta. Aloittaisi edes kunnon hiilaritankkauksen että jaksaisi.

Minullekin yrittää vaan syöttää jotain Shebaa. Ja naapureilla kisakylässä näyttää olevan paljon lokoisammat oltavat.

Ja mitäkö se on sitten tehnyt? Virkannut rumat tossut! On muuten rumaa lankaa - ja pahaa. Se on vielä vanhaakin. Vuosia sitten sitä Veli Valtterin kanssa maisteltiin, ennen kuin Valtteri muutti. Eikä tykätty. On tekokuitua. Ja vaikka saatiin piilotettua sitä aikamoiset määrät parvekkeen alle, vielä sitä näköjään riittää. Se on kuulemma jotain Tahitia. Ja tossut jostain hölmöstä virkkauskirjasta.

Juu, ja se katsoo jotain kurlinkia. Siinä on kuulemma joku Uusipaavalniemi.

Jos ei tästä vielä meno parane, lähden kyllä ensi kaudella valmentamaan pujottelijoita. Niiden suksista kuuluu kiva ääni. Ja se Kalle on muuten mun mummolan suunnalta kotoisin. Ei ole kyllä tällä mun valmennettavalla saman luokan kunnianhimoa ja itsekuria kuin Kallella.

My funny valentine

Hyvää ystävänpäivää!

Tällainen blogin aihepiiriä ja ystävänpäivän alkuperäistä tarkoitusta sivuava keskustelu käytiin meillä muutama päivä sitten.

Äiti: Mistäköhän sinä raukka löytäisit jonkun kivan miehen.
Nanna: ???

Äiti: Ethän sinä edes koskaan käy missään, missä niitä miehiä voi tavata.
Nanna: --- Itsekseen. (Olen minä kuullut ihmisistä jotka tapaavat Sen Oikean Alepan vessapaperihyllyllä.)

Äiti: Onhan sinulla paljon niitä kavereita. Ja aina olet menossa. Mutta ei siellä taida paljon miehiä olla? Eikä baareista löydä kunnon miehiä.
Nanna:---

Äiti: Ei taida niissä neuletapaamisissakaan paljon miehiä käydä.


Niin, missä ovat neulovat miehet, jotka tulisivat vapauttamaan äitini huolistaan? Hei Lorenz Backman, missä piileksit? Vai onko maailmassa muitakin neulovia miehiä? Virkkaavia poikia ei nyt sitten lasketa.

Totta puhuen miehen ei tarvitsisi edes neuloa. Kyky sietää neulomista olisi kyllä erityisen suotava. Tällaista on hyvä pohtia näin ystävänpäivänä. Onhan kyseessä perustavanlaatuinen kysymys. Tai yllättävä romantiikan puuska. Olen kai saanut yliannoksen Suuria Tunteita katsottuani Saippuprinssin puhelinvalmistajan tarjoamassa erikoisnäytöksessä. Jos jollain on nurkissa kuljeksimassa ylimääräinen fiksu ja sisäsiisti mies, joka ei säikähdä lankapalloja ja kissankarvapalloja, saa lähettää tänne päin, kiitos.

***

Olympiatyöni tulee todennäköisesti olemaan Haaste, kuten kuuluukin. Arvelinkin näin käyvän: ensinnäkin työkiireet perinteisesti hidastavat, jarruttavat ja lykkäävät harrastuksia. Toisekseen sileä ainaoikea on kuitenkin loppujen lopuksi vähän pit-kä-ve-te-is-tä, vaikka lanka sinänsä on ihanaa eikä työn edistämiselle pitäisi olla mitään esteitä.

Musta on tullut urheiluhullu

Hyvää iltaa kisastudiolta. Täällä Torino.
Naisten keskipitkä Hourglass - suoritus on aloitettu perjantai-iltana olympiatulen syttyessä. Etenkin Suomen joukkueella on nyt lupa odottaa hyviä suorituksia. Mahdollisesti jopa mitaleja on tulossa, sillä ainakin Nanna on lähtenyt reippaalla vauhdilla alkuun. Ensimmäiseen väliaikapisteeseen mennessä valmiina ovat jo hihat. Nyt kun lähdetään arkipäivien pitkälle suoralle, on siirryttävä etu- ja takakappaleisiin. Millä mielellä on valmentaja?

OK: Hieno alku Nannalta. Nyt täytyy kuitenkin vielä muistaa, että tällaisessa keskipitkässä lajissa Nannalla on perinteisesti ollut se nesteytysongelma. Liian reipas alku yleensä kostautuu jossain vaiheessa suoritusta. On vaarana, että menee vielä maitohapoille koko hourglass.

Sitä paitsi täällä kisakylässä saa olla tarkkana. Nytkin joutuu valmentaja hoitamaan samalla voitelun ja varustehuollon. Ettei vaan kukaan norjalainen yritä peukaloida meidän aineita, siis voiteita?


p.s. Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Olen palannut vasta takaisin laajakaistan pariin enkä ole ehtinyt kommentoida. Ja pahoittelen ylimmän kuvan kehnoa rajausta. Jos hihat näkyisivät kokonaan, näkyisi myös ei-ihan-pyykkilautavatsa ja kulahtaneet nallekuvioiset flanellipöksyt.

Lennä Nykäsen Matti, lennä

Tänään on SE päivä.

Jännittää kovasti. Olen ollut hiiihtokilpailufriikki jo siitä lähtien, kun opin juuri kävelemään. Potkuhousut pullollaan juoksin punaisella kokolattiamatolla ympyrää kun puukuorinen, mustavalkoinen Salora näytti Helena Takaloa ja Hilkka Riihivuorta. Sittemmin innostus on jatkunut, vaikka koki pahoja takaiskuja muutaman vuoden takaisista hemohessuiluista. Vaikken itseäni penkkiurheilijana pidäkään, katson kyllä ahkerasti kaikki hiihdon arvokisat. Ja hiihdän itse. Luistelutyylini hioi aikanaan kuntoon kaverin serkkupoika, josta sittemmin tuli maajoukkuehiihtäjä.

Ja muutenkin - sovinhan minä talviurheilijaksi. Aina voi syyttää välineitä, huonoa pitoa ja ohutta ilmanalaa. Talviflunssakin löytyy, kuten kunnon urheilijalta pitääkin. Osaan tulla maaliin dramaattisesti kaatuen. Ja olen jo harjoitellut poseeraamista suks--- siis välineiden kanssa, jos menestystä ja haastattelupyyntöjä sattuisi tulemaan. Avioliittoja on tosin takana vähemmän kuin Nykäsen Matilla. Mutta jos näissä kisoissa menestyn, eiköhän niitä tarjokkaitakin jostain ilmesty.

Mutta tänään - tänään tapahtuu jotain ihan muuta.

Yleisradio: Hyvää huomenta - avaamme ensimmäisen kisalähetyksemme täältä Torinon kisakylästä. Valmistautuminen näyttää sujuvan; kiireisiä urheilijoita suhahtelee ympäriinsä tekemässä vielä viimeisiä viimeistelyharjoituksia. Jaa, tuoltahan näyttää tulevan Suomen vahvan mitalitoivon Nannan henkilökohtainen valmentaja Oskari Kissala. Oskari--- Oskari! Ehtisitkö hetkeksi haastatteluun. Miltä Nanna kunto nyt näyttää?

OK: Hyvältä. Vähän on viimeistelyt kuitenkin menneet sekaisin kun meillä täällä kisakylässä on ollut vatsatautia liikkeellä. Mutta kyllä Nanna starttiin mennessä on ihan kunnossa.

YLE: Mutta Nannahan on jo aikamoinen konkari, ja sitä menestystäkin on aiemmin tullut?

OK: Kyllä - Nannahan oli mukana jo Lahden aiemmissa MM-kisoissa 1989 ja sieltä tuli mukana heti kultamitali.(* Ja sitten on kisoja kierretty kovasti. Ne edelliset kotikisat kaatuivat kyllä kovaan pakkaseen ja siitä aiheutuneeseen ylenmääräiseen nesteytykseen kolmellakympillä.

YLE: Mutta nyt ollaan luottavaisin mielin.

OK: Kyllä nyt on meillä ollut treenit kohdallaan ja kuntohuippu ajoitettu juuri tähän viikkoon.

YLE: Mitä mieltä sinä henkilökohtaisena valmentajana olet tästä Nannan lajinvaihdosta.?

OK: Kyllähän Nanna on enemmän vapaan tyylin spesialisti ja tietää sen itsekin. Eli varmaan ihan hyvä ratkaisu vaihtaa pikamatka-Clapotis siihen vapaan tyylin Hourglassiin. Käytiin eilen läpi noita varusteita, ja meidän pitkäaikainen sponsori Jo Sharp on antanut ihan hyvät välineet käyttöön. Kyllä siitä Hourglassista mitali tulee.

YLE: Hei, mutta tuollahan meneekin itse Nanna. Kevyesti menee, hyvän näköistä vauhtia viimeistelylenkillä. Tekniikka on kunnossa, kyllä nyt Kanadan tytöillä on vahtimista tuossa naisessa. Nannaaa....?

Nanna: puuhhh..... Huomenta.

YLE: No Nanna, millä mielellä kisaan mukaan?

Nanna: kiitos, hyvällä. Lähden kyllä tekemään ihan omaa suoritusta. Parhaani yritän, katsotaan mihin se riittää.


YLE: Kiitos. Päätämme kisalähetyksen näihin Torinon kisakylän talvisiin maisemiin ja palaamme iltapäivällä seuraamaan lähtöä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Nannan valmistautumista Torinoon on sponsoroinut Pepsi Max Cappuccino, Möllerin kalanmaksaöljy sekä Swix pitoteippi.

*) kirjoituskilpailussa, mitä oikein luulitte???

Ihanuuksien ihmemaa

Tuoli sai tänään uuden päällisen paperinarukankaasta.

Ja tässä on se todellinen ilonaihe: Kun Rowanin Cork alkoi suututtaa, halusin kokeilla jotain lankaa, jota etukäteen kuvittelin todella ihanaksi. Ei muuta kuin eri paikoista innolla kerätyt Debbie Blissin Alpaca Silkit esiin. Se on vielä parempaa kuin kuvittelin. Mihin sitä oikein voisi verrata? Ettei arvostelu menisi täysin sopimattomaksi, voisin vaikka sanoa, että Alpaca Silkin neulominen on kuin Creme Bruléen syöminen. Enempää ei kai tarvitse kertoa?

Hyvä todiste ihanuudesta on myös se, että tässä on meneillään jo kerä nro 5.
Lankahamsterivalvoja tuskin ilahtuu siitä, että täällä edelleen osataan aloittaa monta työtä yhtä aikaa - ja lopettaa niitä vähän vähemmän? Tämä vaatii nyt tuumaustauon ja kunnon unet unikaverien kanssa.

Sort of homecoming

Tässä se on, ensimmäinen valmistunut Lankahamsterit -työ:

Kuunneltuani aikani hyvätahtoista kommentointia kodinhoitokahjoudestani päättelin, että täytyyhän minun hankkia aito Martha -poncho. Ja tässä se on! Ohje löytyy esimerkiksi täältä. Minun ponchossani mallia on hieman mukailtu.

Lankana on Novitan Hippy, jota meni tasan 500 grammaa. Tarkkasilmäinen katsoja ehkä huomaa, että reunakuviosta puuttuu pala (ok, reunakuvio on itse asiassa se pääasiallinen syy, miksi koko poncho minua viehätti - muu osa ponchoa on tappavan puuduttavia kaksoispylväitä) . Ja tämä siis selittää täsmälleen 500 gramman lankamenekin. Kohtelias katsoja jättää "puutteen" omaan arvoonsa. Virkatessa moisia vikoja on muuten paljon helpompi korjata kuin neuloessa! Ehkä hankin lankahamstereiden jälkeen kuitenkin vielä kerän Hippyä ja täydennän rivin kuntoon.

Poncho tuntuu mukavalta, vaikka onkin vähän painavahko. Hippy on periaatteessa makuuni liian keinokuituista, mutta tällaisessa tuskin ikuiseen käyttöön aiotussa työssä kyllä menettelee. Plussana mainittakoon, että Hippy on niitä harvoja lankoja, jotka eivät herätä nelijalkaisessa neuleassistentissa minkäänlaista kiinnostusta.

Ja tässä lisää lankahamsterointia: etukappaletta uusimman Voguen palmikkoneuleesta. Lankana Rowanin Cork, väri Chilly. Malli on ihana. Ensimmäistä kertaa teen jotain, missä on nyppyjä. Yritän saada päätettyä, pidänkö Corkista vai en. Kai siitä pitäisi pitää, kun se on "hienoa" Rowania ja sisältää merinovillaa? Minä en valitettavasti jostain syystä saa siitä mitään elämää suurempia elämyksiä.


Jaa, lankahamsterit??? Kissinvillat! Kyllä nyt joku saisi järjestää blogikissojen ruokahamsterit.