Villiä Villaa

Still alive

2007-11-04T10:26:00.000+02:00

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen viestin jälkeen ja paljon on tapahtunut. Hiljaisuuden keskeinen syy on ollut pääasiassa, että olen ollut vailla tietokonetta - ainakin sellaista, jolla voisi käsitellä kuvia ja jolle saisi tallentaa omia ohjelmia ja tiedostoja. Mutta paljon muutakin on tullut tuulen mukana, sekä hyvää että huonoa.

Jonkun saavuttaminen merkitsee usein jostain luopumista. Tietyissä asioissa on toteutunut suuria vuosikausien unelmia, toisista haaveista olen taas joutunut lopullisesti luopumaan. Osa muutoksista on kohdistunut minuun itseeni, mutta samalla olen joutunut kohtaamaan kuolemia ja isoja suruja ja menetyksiä myös lähipiirissä. Vaikka jossain sulkeutuva ovi merkitsee yleensä toisaalla avautuvaa ikkunaa, olen välillä epäillyt sen ikkunan avautuneen minulle vain hyppäämistä varten. Tässä kuitenkin vielä ollaan, hengissä ja onnellisena porskuttamassa eteenpäin. Kaikki mikä ei tapa, ainakin ketuttaa.

Ja kaikesta oppii jotain. Jos ikinä, niin ainakin viimeisten viikkojen aikana olen oppinut, mikä merkitys on todellisella ystävyydellä. Osa on tullut läheltä, ihmisiltä joilta sitä on voinut odottaakin - osa taas todella yllättäviltäkin tahoilta. Osa heistä lukee varmaan tämän, osa ei. Kiitos kaikille. Kyllä te tiedätte, keitä te olette. Ja että minä välitän.
Kun elämä potkii, on neulonta parasta terapiaa.

Kaulahuivi FFF Oslo -langasta, 250 grammaa ja puikot nro 10 mm. 25 silmukkaa ja aina oikeaa.
Lopputulos varsin kiva ja talvitakkiin sopiva, paitsi että tuotos nukkaa ja nöyhtää. Neulontavaiheessa lanka kaivoi etusormen verille. Suosittelen lankaa esimerkiksi katumusharjoituksia tekeville ja muuten vaan S&M-henkisille.

Lempivaate. (Ilmaisu ei viittaa suomalaisen vaatevalmistajan mallistoon.)

Tämä on ihana.

Pitsipalmikkoliivi syksyn Filati-lehdestä.

Lanka: Rowan All Seasons Cotton, vajaa 250 grammaa.

Puikot 4,5 mm.

Ohjetta noudatettu melkein sinne päin, eli mallia vähän kavennettu ja rintaosioita levennetty (epäilin kykyäni mahtua tyylikkäästi pikkuruisen lappusiin, jotka näyttivät hyviltä mallitytön päällä lehdessä). Knitting Lingerie Style -kirja oli tässä virittelyssä mainio apu.

Tykkään. Tykkään. Tykkään. Tämä on toimistokelpoinen, vapaa-aikakelpoinen ja vaikka yökelpoinen. Voisin nukkuakin vaikka pelkästään tässä ja Chanel viitosessa. Paitsi jälkimmäistä en käytä. Uusi suosikkini on Pradan Infusion d'Iris.

Cavern Cardi. Näitä on nähty, mutta kiva se on edelleen. Vajaa 400 grammaa Debbie Blissin Aran Tweediä. Suosittelen sekä lankaa että ohjetta. Tämä on syntynyt välityönä tipoittain useiden kuukausien aikana. Seuraava tällainen saattaa tulla eri langasta ja vähän muotoillumpana. Nyt tämä on ihana lämmin talvinen käpertymistakki.
Humpukkahuivi Hjertegarnin Up21 -lankaa. Törmäsin sekä lankaan että mielenkiintoiseen mallineuleeseen paikallisessa. Lopputulos on oikein kiva, vaikka tämä ei ehkä täysin minua olekaan. Todennäköinen käyttäjä löytyy varmaan jostain muualta. Ihastuin tosi paljon neulepintaan, joka muistuttaa kalaverkkoa. Samaa ideaa täytyy hyödyntää jatkossakin. Varsin nopea ja helppo lahjaidea. Lankakin oli suht miellyttävää, vaikkakin liukasta, ja ehdimme shoppailuseuran kanssa ristiä sen jo kaupassa Up yours-langaksi.
Mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi? Tai villatakkimaanikko villatakeista? Puikolla on sekä paksua ja aivotonta että ohutta ja tarkkuutta vaativaa.

PS. perinteisen musiikkiaiheisen otsikon voi kukin tulkita sitten haluamallaan tavalla, joko Pearl Jamin tai the Crashin versiona. Nyt paistaa ihana talviaurinko, ja ne Crashin videon tanssivat poliisit sopivat juuri nyt paremmin tunnelmaani.

Ei aina käy niin kuin toivotaan

2007-10-04T09:57:00.000+03:00

Joskus homma menee oikein urakalla käteen. Niin käteen, että täytyi pitää viikon raportointitauko, ennenkuin asiasta teki mieli edes puhua.

Edellisen postauksen lila takki näytti jotenkin nihkeältä ja päätin kostuttaa sitä kunnolla pinnan tasaamiseksi. Vain huomatakseni, että kostutus sai langan venähtämään oikein urakalla - takki kasvoi yhtäkkiä lähemmäs polvipituiseksi loimeksi, jossa oli kilometrin pituiset hihat.

Mikä avuksi? No joka neulojan salainen ase, kuivausrumpu tietenkin. Ensimmäinen kerta ei auttanut mitään. Takki takaisin rummutettavaksi, vähän lisää aikaa... ja ... ja ... ja Maailman pikkuisin huopunut, vyötärömittainen, vajaahihainen takki!!!Tähän kohtaan ei tule edes kommenttia. Jokainen voi päätellä itse, miksi sensuuri iski.
Takakappaleen palmikot ja nypyt ovat sentään aika sööttejä huopuneinakin. Ja onni onnettomuudessa, että tekeleen saa sentään ängettyä päälle. Kyllä siitä jotain vielä tulee. Mutta nyt ei äiti kyllä saanutkaan uutta villatakkia!

* * *

Mikä avuksi? Lohtulankaa tietysti!

Mutta mikä ihme minua vaivaa -tarvitsenko uudet silmälasit vai olenko vain viettänyt liikaa aikaa värisokeiden insinöörien seurassa, ja tauti on tarttunut? Kuvittelin tilaavani ihania kerman ja vaniljakastikkeen sävyjä. Kuinka kävi?

Kyllä. Se on persikka. Persikka.

Hei hei vaan taas vähäksi aikaa. Jos minua ei näy, olen ostamassa persikan kaveriksi kivipestyjä porkkanalahkeisia farkkuja ja pehmennyttämässä hiuksiani.

Villiä villaa not so proudly presents

2007-09-25T19:11:00.000+03:00

Siellä se nyt köllöttelee - pihalla syksyn viimeisen lämpimän päivän auringossa kuivumassa. Ikuisuusprojekti, joka vihdoin valmistui. Tätä on tarhkottu pitkään ja hartaasti, jätetty aina välillä jäähylle, kaivettu uudestaan esiin, jätetty jäähylle - no, kyllä te tiedätte. Viimeisin vaihe eli hihojen ompelu paikalleen vaati jo sekin noin kolmen kuukauden harkinnan ja tsemppauksen. Mutta siinä se nyt.

Malli: Vogue Knitting, talvi 2006

Lanka: Rowan Cork, väri chilly, erittäin tarkalleen 450 grammaa.

Puikot: luultavasti 6,5 mm

Loppuarvostelu: Ihan kiva. Cork ei koskaan sytyttänyt ihan täysillä. Onhan siinä villaa, alpakkaa ja jotain muuta höttöä, mutta ehkä juuri sen muun hötön takia lanka tuntui jotenkin kovin muoviselta ja nihkeältä käsitellä. Lämmin ja paksu se kyllä on! Perusteellinen kastelu vielä höyrytyksen jälkeen pehmensi lankaa mukavasti, nyt vaan jännitetään lopputulosta. Lila ei ehkä koskaan ole täysin ollut minun väri. Ehkä pidän, ehkä en. Ehkä joku muu saa tästä takin, ehkä ei. Tulipahan ainakin tehtyä.

Hidas, hidas, nopee nopee nopee...

2007-09-23T16:19:00.000+03:00

Tekee, tekee, mutta ei valmiiksi saa.
Mikä se on?
- wanha suomalainen arvoitus. Vastaus: Espoolainen neuloja?

(kuva: autenttinen. Ketään ei vahingoitettu kuvauksen yhteydessä, kuva ei kelvanne mihinkään tanskalaishenkiseen sisustusesittelyynkään.)

Paitsi jos...?

Oikea lanka, oikeat puikot, oikea ohje.

Puolitoista päivää. Se on siinä.

Malli: Jo Sharp Contemporary Knitting 2.

Lanka: Jaeger Extra Fine Merino Chunky, väri Auburn, vajaa 500 grammaa.

Puikot: 6,5 mm.

Pitoon vai purkuun? Pitoon, ehdottomasti! Aina ja joka päivä! Tämä voisi olla samalla vastaus Katin haasteeseen aiheesta "mitä minulla on päälläni": tämä keeppi/poncho ja caprifarkut! (Se on keeppi, koska ponchot eivät ole enää muotia, sanottiinpa siinä ohjeen kohdalla mitä tahansa!)
Oikeasti, haasteen tullessa asuna oli oranssi huppari, valkoiset vesirajatrikooshortsit, pitkät villasukat ja yönukkumispaita. Olin silloin etätöissä. Need I say more?

Relax, don't do it...

2007-08-20T09:33:00.001+03:00

Loma, mikä ihana tekosyy!

Ihana tekosyy sille, että mukaan varataan kassillinen kaikkea kivaa keskeneräistä, jonka viimeistelemiseen lomalla on enemmän kuin hyvin aikaa. Ihana tavoite saada valmiiksi syksyksi kaikenlaista, jotta voisi taas aloittaa uutta. Ja että voisi blogissa esitellä muutakin kuin "katsokaa, tässä on 1 cm edistynyt hiha".

Ja kuinkas sitten kävikään: lomalla on opittu ja harrastettu kaikenlaista:

rentouduttu
syöty kahvia ja pullaa
otettu aurinkoa
syöty kahvia ja pullaa
luettu tenttiin
syöty kahvia ja pullaa
rakennettu pihaa uusiksi (kuvassa taustalla)
syöty kahvia ja pullaa
kiinnitetty auton jarruletkuja (??? kyllä niiden nimi varmaan oli jarruletku ???)
syöty pullaa ja kahvia

Lopputulos: kiva loma, mutta lyhyt (vajaa pari viikkoa).

Käsityösaldo: Edelleen tuhottomasti keskeneräistä. Tai voisi niitä sanoa valmiiksikin, jos neuloisin lähinnä yksikätisille ja -jalkaisille. Valmistunutta ainoastaan yhdet villaiset polvisukat 30 asteen helteessä.

Kyllä, tästä on taas hyvä jatkaa.

Put your arms around your love

2007-07-24T16:30:00.001+03:00

Vielä ei ole syksy tulossa, mutta aina on hyvä valmistautua. Minun ensimmäiset kämmekkäät ja vajaa kerä Rowanin Tapestryä, väri Antique. Kyllä, tämä oli myös samaisia Menitan aleostoksia (2 euroa) ja päätin pelata varman päälle, että lanka ainakin riittäisi. Oikein kivat ja pehmeät, näitä haluan lisää!

Värimaailman kuuluisi olla aavistuksen verran ruskeampi - kuvitelkaa minut näiden kämmekkäiden kanssa Starbucksiin juomaan kahvia, niin tiedätte oikean sävyn. Ah, kahvi. Ah, Starbucks. Ah, Rowan.

Se on siinä! Se on maali!

2007-07-23T22:25:00.001+03:00

Eilinen Bliss on valmis! Se on ihana! Se on sopiva! Se on siisti ja siinä ei ole virheitä! Tämäkin kuva tärähti, kun kohde suorastaan kihisee ja tärisee jännityksestä. Yritän saada huomenna parempia aikaiseksi. Moitteet pitää kuitenkin listata heti:

a) tämä ei ole vaaleansininen takki, niinkuin oli suunnitelmissa
b) tämä ei ole jättisuuri kääriytymistakki, niinkuin alkuperäisessä ohjeessa
c) tykkäänkö sinisestä? Olisiko sittenkin pitänyt ottaa viininpunaista?

Ai, haittaavatko nämä edellä luetellut asiat? Tällä hetkellä rehellisesti sanottuna: ei!!!

Tästä tulee sen sijaan vähän paha mieli. Mamman kulta on telonut vähän tassuaan ja saanut lääkekuurin sekä ämpärin päähän. Oletko vähään aikaan nähnyt nolomman näköistä kissaa? Kauluri hävettää sitä selvästi. Eikä paljon lohduta, että kaulurista ja sitä kiinnipitävästä muhkeasta sideharsorusetista tulee elämää suurempi Jane Austen-vaikutelma. Tai sitten vaikka Ingalsin Laura - on siinä kovalla jätkällä kestämistä.
Lisää neuleita Villissä villassa huomenna, mikäli lääkärin määräämät potilaan pitkät ja perusteiset suihkussa käyttämiset(!) onnistuvat ilman ihmisille aiheutuvia pysyviä ruumiin vammoja.

Let's get it started, ha

2007-07-22T21:13:00.001+03:00

Alku on joskus hankalaa. Hyvin hankalaa. Mutta kun alkuun pääsee, voi edistys olla nopeaa.

Tilasin joku aika sitten Celticoven alekorista pari esittelykäytössä ollutta Debbie Blissin kirjaa hyvällä alennuksella, ja ihastuin välittömästi täysin ja päätäpahkaa tähän malliin.

Pieni tarkempi tarkastelu osoitti, että ohjeessa mainittu lanka on kaikissa mahdollisissa alennuksissakin järkyttävän hintaista - tai vaikka hinta ei olisikaan järkyttävä, langan kokonaismenekki tekisi siitä hyvin arvokkaan neuletakin. Olisi siis löydettävä korvaava vaihtoehto.

Korvaavan vaihtoehdon löytäminen tökki. Alkuperäislangan neuletiheys on niinkin iso kuin 12 silmukkaa/10 cm, eikä tuossa kokoluokassa ole suunnattomasti vaihtoehtoja, jos haluaa sileää ja siistiä. Kokeilu osoitti, että omista varastoista löytyneet tweedit eivät esimerkiksi toimineet - harmi sinänsä. Pieni kartoitus muihin ko. paksuihin lankoihin osoitti, että toisten kokemukset kaikista vaihtoehdoistani olivat joko "karvaa", "karvaa ja pistelee", "pistelee" tai "karvaa ja vielä kulahtaa heti päälle". Mutta kun mä haluun sen takin. Ja heti!!!

Ihan muissa asioissa kävin Vihreässä vyyhdissä, ja alekorista tarttui mukaan ihanan tuntoista merinovillaa (Online Champ). Suosittelen jo nyt lämpimästi! Tiheys oli toki muuta kuin ohjeessa mainittu (15-16 silmukkaa/ 10 cm), mutta ajattelin pienen säätämisen auttavan. Ja sitäpaitsi Blissin kirja on ajalta, jolloin muoti oli vielä hieman väljempää - onneksi joku järjen ääni pisti katsomaan vielä alkuperäisohjeen mitat. Yhden koon takki, valmis rinnanympärys 123 cm! Vaikka valitettavan turhan rintava olenkin, mahtuisi tuollaiseen takkiin vaikka pienikokoinen kaverikin mukaan. Eli ei kun kokeilemaan "väärällä" langalla.

Tadaa, hyvältä näyttää! Täysin sopivalta ja ihanalta! Ja tuntuu - paksu merinovilla suorastaa liukuu puikoilla ja lämmittää samalla käsiä.

Huomatkaa muuten, että olen kerrankin välttänyt sen kuuluisan "toisen hihan" ongelman... Langanhankintaepisodi sai minut miettimään ostokäyttäytymistäni. En yleensä käytä ns. arkivaatteisiin kovasti rahaa - pakollliset siistit työasut ovat jossain määrin asia erikseen, mutta onneksi niitä ei tarvitse ostaa kovin usein. Ja ei, kengät eivät siis tässä tapauksessa täytä vaatteen määritelmää... Joka tapauksessa nautin aleostoksista ja erittäin harvoin ostan mitään normaalihintaista. Mitään neuleeksi laskettavaa sitäkin harvemmin - paria ohuenohutta Stadiumin perusneuletakkia (à noin 10 euroa) ja paria ihanaa (mutta alennettua) oikeaa kashmirneuletta lukuun ottamatta en omista ollenkaan "kaupan neuleita". Kun kerran osaan itsekin...

Silti havaitsin, että helposti itsetehtyyn neuleeseen käytetty raha (vaikka yhtä lailla suosin langoissakin aletuotteita...) ylittää tavanomaisen kaupan vaatteen hinnan! Tämänkin Blissin takin alennetulla hinnalla ostaisin jostain ketjukaupasta parikin halpaa perusneuletta. Loogista?

On tietysti yksi poikkeus, joka vahvistaa säännön - ja pistää samalla epäilemään käsityön kansainvälistäkin arvostusta. Allaoleva palmikkoneule ei valitettavasti ole itse tekemäni, vaan viime syksynä Ameriikoista ostettu. Se huusi nimeäni lasvegasilaisen outlet-myymälän taimmaisesta hyllystä, miesten osastolta. Käsinneulottu, 97 % villaa, 7 % pellavaa - alkuperäinen hinta 299 USD, alennettu hinta 19.90 USD! Vapisevin käsin kiikutin iiiiihanan ostokseni kassalle, ennen kuin se raastettaisiin käsistäni (kuten minulle tarkkaamattomana kävi käsilaukkukaupassa). Ja tätä ihanuutta silittelin loppuillan ajan ja pidin sitä jopa päälläni hotellissa. "Hassu pieni tyttö", mutisi matkakumppani - mutta mitäs ihmeellistä nyt kivassa villaneuleessa ja noin 26 asteen lämpötilassa on?

Oliko tässä sitten joku opetus? Ei kai, ainakaan kovin reilu sellainen. En usko, että herra Ralph Lauren olisi itse kitkuttanut noita palmikoita vaikka hänen nimensä neuleen niskassa lukeekin. Todennäköisimmin asialla ovat olleet alipalkatut naisen (tai lapsen?) kädet. Jos tuotteen voi myydä tuollaisella alennuksella (vaikka villapaitojen menekki Nevadassa ei ehkä muutenkaan ole päätähuimaava), missä on työn, materiaalin ja käsityön arvostus?

Sireenien alla

2007-07-21T14:34:00.000+03:00

Menitassa oli pari viikkoa sitten ale. Siellä oli muun muassa Rowanin lankoja tarjouksessa.

Huomaattehan, että paino on sanalla "oli" - kenenkään ei enää kannata lähteä sinne metsästämään huimia kahden (2) euron tarjouskeriä, sillä ne ovat jo saaneet hyvän kodin. Sulo oli siis taas täällä (ennen kuin lähti ilmeisesti lomalle Tampereelle...?) Kotona iski taas jälkiviisaus. Mitä ihmettä minä näillä yksittäisillä kerillä teen? Tarjouskerät kun lähes kaikki olivat värjäyserän loppuja, ikkunassa olleita tms ja siksi halpoja. Onneksi hätä keinot keksii: esimerkiksi Knittyn Branching Out -huiviin riittää yksikin kerä Kidsilk Hazea.
Olenkohan ainoa neuloja, joka ei ollut vielä tehnyt Branching outia? Nyt on siis sekin kokeiltu, ja se on oikein kiva! Tyylikkään taideposeerauksen (jälleen kerran minä ja itselaukaisija, koska nelijalkainen perheenjäsen ei ole vielä oppinut kuvaamaan) asuvalinta ratkaisiin tiistain Espoon neuletapaamisessa, jossa kehuttiin huivin sopivan loistavasti puseroni väriin.
Kesähelteilläkin voi olla mukava kietaista jotain lämmittävää päälle. Sireenien alla lankakin kimaltelee kuin kesäinen aurinko.
Huivi, Kidsilk Haze Night, väri Fountain 25 grammaa, puikot nro 5. 2 euroa.
Pusero, Vero Moda, koko s. 6 euroa.

Mikä vika tässä sitten on? Se ei jää minulle, vaan menee äidille varastoon laatikkoon, jonka päällä voisi lukea "avataan hätätapauksessa kun tarvitaan kiireesti lahja jollekin". Ja näitä on tulossa lisääkin, samalla periaatteella.

True blue, baby I love you

2007-07-15T21:05:00.000+03:00

Tämä olisi kai niitä "ja siitä se ajatus sitten lähti" -tarinoita. Ihan yhtäkkiä viime viikolla jostain syntyi ajatus siitä, että osaisinkohan ommella tilkkutöitä. Olisikohan se kivaa? Mitä tilkkutyökankaat maksavat? (paljon, mikä tuli jälkeenpäin todettua) Mitä minä tilkkutöillä yleensä teen? Jaa, kissanpeiton. Sellaisella on varmaan käyttöä, ja se ei ole iso ommella. Pienestä on hyvä aloittaa

Ja ei kun kauppaa, tilkkuja kouraan ja leikkaamaan. Kone surrasi ahkerasti pari päivää. Tässä vähän esimakua, vielä vaiheessa "silittämättä siisti". Kuten huomaatte, iso on kissanpeitto, vaikka iso on kissakin. Pieni ja käsittämätön ajatusvirhe jotenkin johti siihen, että kissanpeitto on muhkeasti kokoa 160 x 180 ja siinä kelpaa köllötellä ihmisenkin. Ajatuksena oli tehdä pinkki/vihreä/keltasävyinen iloinen peitto, ja kuten näkyy, tämä on söpö ja sininen. Pinkit kankaat eivät puhutelleetkaan (ja siniset olivat poistokorissa - sopivia kokeiluihin, siis)

Mitä sanoo testiryhmä? Ryhmä "Pedolle peitto" saapui testipaikalle, teroitti peittoon heti alkuun kyntensä, kierähti... ja... ja ..
...kyllä! Peitto sopii mainiosti myös intiimeihin hetkiin!
Tässä vielä lähikuvaa...
Ja lisäkuvaa, joka osoittaa, että neuletaitokaan ei ole täysin hukassa. Epäonnistunut kameran muistikortin tyhjennys vaan tuhosi kaikki aiemmat kuvat, ja uudelleen kuvaus - kiitos, mutta ei kiitos. VOitte uskoa, että neulottu on, vaikka työ onkin haitanut harrastuksia. Tässä näkyy vähän Mittumaari-huivia periaatteen vuoksi.
Yleisarvostelu tilkkutyökokeilusta: ei vielä täydellinen, mutta varsin hyvä ensiyritys. Lisää tätä lajia on varmasti vielä luvassa. Peittoa muuten inspiroi tämä Amy Butlerin ohje.

Rip out the wings of a butterfly

2007-04-28T21:11:00.000+03:00

Come on, and show them your love
Rip out the wings of a butterfly
For your soul, my love
Rip out the wings of a butterfly
For your soul

Tällainen perhonen oli lentänyt työhuoneen matolle ilahduttamaan kiireistä neulojaa. On ollut miljoona asiaa hoidettavana ja jotenkin olen ollut vähän pettynyt viimeaikaisiin tuotoksiini. Kaikissa on jotain pientä väärää, joka ilmenee viimeistään käytössä - koko, lanka, koko idea - joku muu. Oli pakko ottaa aikalisä ja tehdä jotain helppoa ja kevyttä. Luna Moth Shawl sai inspiraationsa Lauran toteutuksesta - ja vasta äsken huomasin, että valitsin vahingossa täysin ko. nimikkoelukan värisen langan! Tämä on Rowanin Wool Cottonia vanhoista varastoista. Menekki oli muutamaa metriä vaille 3 kerää (á 50 grammaa), vaikka tein huivista yhden mallikerran isomman kuin ohjeessa. Malli näyttää vaikeammalta kuin se olikaan ja sitä oli niin nopeaa tehdä, että toteutan sen varmasti vielä isompana jostain toisesta langasta!

Maggie May

2007-04-22T12:10:00.000+03:00

Hätäinen kun olen, halusin ihan välttämättä esitellä tuotosta jo ennen höyrytystä (ja näköjään yhden roikkuvan langanpään siistimistä):

Ja tässä nätisti loppukäsiteltynä päällä. Malli: Maggie, suunnittelija Martin Storey RYC:n Classic Beach Collection
Koko: S
Lanka: Novita Olivia, noin 320 grammaa
Puikot: 3,5 mm
Omat muutokset: Tein nappilistat poimien silmukat etukappaleiden etureunasta ja tein ne helmineuleena, koska ajattelin sen venyvän vähemmän kuin ainaoikea. Muuten on menty harvinaisen tarkasti ohjeen mukaan.
Kokonaisarvostelu: Kiva ja helppo! Vaikka tuote näyttää kuvassa melkoisen lyhyeltä ja leveältä laatikolta, on istuvuus päällä huippuluokkaa (kuvia seuraa, toivottavasti). Se mistä en pidä, on ainaoikeassa pääteltyjen lankojen päättelykohtien näkyminen jossain määrin myös oikealla puolella. Tämän olisi kai voinut ennakoida, jos olisi viitsinyt vaihtaa kerän aina vain sivusaumoissa. Ehkä höyrytys auttaa tähänkin?
Pitoon vai purkuun: Pitoon. Vai olisko sittenkin pitänyt tehdä vielä kokoa pienempi? Nyt tuntuu siltä, että tämä saattaa vielä käytössä löpsähtää. Onko vika langan, minun käsialan vai jonkun muun, kun kaikki tuotokset on loppujen lopuksi kauhean väljiä, vaikka tiheys täsmääkin ohjeessa sanottuun?

Green green grass of home

2007-04-15T11:45:00.000+03:00

Perjantain pipoennuste menikin ihan metsään. Ei tarvita näillä keleillä pipoa, vaan ihan jotain muuta - keväistä ja kesäistä! Ja mikäs sen kesäisempää kuin vihreä Olivia. Kyllä, taas kerran Oliviaa, mutta viimeistä kertaa. Tämän jälkeen on minunkin lähes pohjaton Olivia-varasto loppu. Vihreistä Olivioista tulee Martin Storeyn Maggie RYC:n Classic Beach -kokoelmasta. Malli oli julkaistu myös tämän maaliskuun Suuressa Käsityölehdessä, jonka ns. luovasta käännöksestä olen ohjetta tavannut. Onneksi Katilla on sama ohje ihan kirjana, joten olen saanut teknistä tukea aina kun on näyttänyt siltä, että SK:n ohje(k)väännöksen mukaan ei tule takkia, liiviä eikä edes tuluskukkaroa! Toinen minua hämmästyttänyt detalji on se, että SK markkinoi Maggieta äitiysneuleena! Minusta se ei ole sitä - ja varmuuden vuoksi todettakoot, että tarvettakaan ei ole.
Tässä vielä lähikuvaa. Olen erityisen ylpeä siitä, että puolivahingossa taisin oppia tekemään palmikot ilman apupuikkoa. Siis ihan kahdella puikolla on väkerretty nämä kaikki kuviot - hyvä minä! Olivia sopii loistavasti palmikkoneuleeseenkin - joustaa sopivasti, mutta pinnasta tulee silti mukavan tasainen ja napakka. Tästä eteenpäin kaikissa kappaleissa on edessä vain pelkkää ainaoikeinneuletta. Helppoa ja nopeaa!

Yritin taas keksiä postaukseen jonkun kivan kevätaiheisen laulusitaatin otsikoksi. Mikä siinä on, että kaikki kevätlaulut ovat itse asiassa todella masentavia? Niin kuin Tavaramarkkinoiden Kevät (... minä kuljen Hakaniemen rantaan...) tai Zen Cafen Huhtikuu? Onko kevät oikeasti jotenkin masentava, vaikka sen pitäisi olla kivaa aikaa? Vaikka toisaalta sanotaanhan sitä, että huhtikuu on kuukausista julmin. Kukas sen taas kirjottikaan - joku hilpeä kirjailija niin kuin Steinbeck? Vai Hemingway?

Friday night fever

2007-04-13T18:13:00.000+03:00

Junamatkailu avartaa. Kiitos junien A, E, U ja Y (sekä kiitos ohittavan liikenteen, jota pysähdyimme aina välillä odottamaan) tulin tuottaneeksi parissa päivässä pipon.

Pipon huhtikuun puolivälissä, kun tiedotusvälineet ovat hehkuttaneet jo pari viikkoa tänä viikonloppuna alkavaa lämmintä kautta? Kyllä. Ikkunasta pihalle katsoessa näyttää uhkaavasti siltä, että pipolle voi olla tarvetta. Malli: Pipo nro 19, Moda 1/2007
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Aran, noin 80 grammaa Villapuodista
Puikot: Sukkapuikot ja pyöröt 3,5 ja 4,0 mm
Arvostelu: Ihan kiva pipo. Istuu pään päälle paremmin kuin lampun eikä lytistä hiuksia. Lanka on ihanan pehmeää! Patenttineule on kuitenkin sen verran joustavaa ja kuohkeaa, että ehkä pienempi lasten koko olisi myös tällaiselle pienipäälle riittänyt.

Oh, Ariann!

2007-04-10T20:25:00.000+03:00

Oi, Ariann! Se on valmis! Se on ihana!
Ariann yltä ja päältä... Ariann edestä...
Ja vielä kokonaan...
Malli: ChicKnitsin Ariann, koko 35,5
Lanka: Novita Olivia 550 grammaa
Puikot: 3,5
Kokonaisarvostelu: Tästä tuli juuri sellainen kaikkien kanssa, kaiken aikaa -neuletakki, josta haaveilinkin. Vyötärön koristenauhan aion vaihtaa aina tilanteen ja asun mukaan rennompaan tai juhlavampaan. Auki pidettynä takki on rento ja arkinen, kiinni napitettuna taas nätti ja naisellinen.

Äiti, mitä mä sitten tekisin?

Voi hitsi, voi harmi

2007-04-09T21:34:00.000+03:00

Voihan pääsiäispupu, minkä menit tekemään! Vai itsekö sen sain aikaiseksi?

Pääsiäis- tai siis lankalauantaina ajelin Tampereelle ja kävin tutustumassa tamperelaisten neuletapaamiseen. Kiitos kaikille, oli oikein mukavaa! (Se ei ollut siis se suuri virhe, mikä tässä harmittaa.) Ja koska neuletapaamisessa tunnetusti on vaikeaa tehdä mitään kovin haastavaa, piti napata mukaan jotain "kivaa ja helppoa". Postipoika toi sopivasti pääsiäiseksi Victorian Lace Today -kirjan, jossa on vaikka mitä ihanaa. Kaapista löytyi yksi vaivainen vyyhti kauan säilöttyä Fyberspatesin pitsilankaa, jonka olen joskus ostanut GetKnittedin alesta.

Niinpä niin, yksi vyyhti. Vaivaiset 400 metriä. Ja varmaan turha toivo, että lankaa saisi mistään lisää? Siispä pitsikirjasta piti valita se ainoa malli, johon ohjeen mukaan langan pitäisi riittää. Ja - arvatkaa mitä? Väärin! Se riitti - mutta jo neuloessa takaraivossa jyskytti painostava tunne, että tästä ei seuraa mitään hyvää. Ja kuinka oikeassa olinkaan: olen tehnyt aikamoisen mörvelön! Edes pingoitus ei kaunistanut huivia kovinkaan paljon.En tykkää, en.
Onneksi nelijalkainen neuleapulainen ottaa elämän kevyemmin.

Ja onneksi Ariannia on jäljellä enää muutama kerros. Jos saan sen vielä tänään valmiiksi, pelastaa se aika hyvin epäonnisen neulepääsiäisen.

I fought the law - and I won

2007-04-06T10:30:00.000+03:00

- Neulepoliisista päivää. Havaitsimme, että täällä on laiska neuloja ja blogi, jota ei ole päivitetty vähään aikaan.

- No kun... on ollut kiirettä. Ja en minä laiska ole!

- Teillä on vielä sisäistämättä, että neulebloggaajana pääasiallinen elämän tarkoituksenne on tuottaa sisältöä blogiinne ja pitää lukijat tyytyväisinä. Siis neuloa riittävästi, kirjoittaa hauskasti ja ottaa riittävän tyylikkäitä kuvia.

- Niin, joo...

- Ja mikä se juttu on, että väititte pari viikkoa sitten, että täällä olisi muka jotain valmista nähtävissä kohta puoliin? Mitään ei ole näkynyt!

- No on se melkein. Mutta kun se kaulus on vielä kesken. Yritä nyt ymmärtää, se kaulus tehdään kahdessa osassa ja jo puolikas vetäisi kerällisen lankaa! Ja sitten se on kotimaisen lankavalmistajan tuote ja siinä oli yhdessä kohtaa värivirhe. Ja en mä nähnyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja nyt vähän harmittaa. Että pitäiskö purkaa? - Eli olette siis pari viikkoa jahnanneet yhden kauluksenpuolikkaan kanssa?

- No en. Kun olin matkoilla ja sinne piti ottaa riittävästi jotain neulottavaa ja en minä yhtä puolikasta kaulusta viitsinyt sinne kantaa.

- Jaa, tässä näyttää siis olevan kohta kokonainen villatakki! No, sehän on sentään jo jotain. Mutta miksi sekään ei ole valmis?

- Näethän nyt itsekin, että se on jo todella iso. Minä neulon aina aamuisin työmatkalla junassa. Ei sinne voi noin isoa ottaa, ei mahtuisi enää läppäri samaan laukkuun. Pitää olla pieni junakäsityö kanssa.

*kops* Hyvää ja iloista pääsiäistä kaikille!

They call her a wild rose

2007-03-20T09:36:00.000+02:00

Tämän viikon annos Novitan Oliviaa. Valmiin työn kuvia luvassa toivottavasti huomenna. Sillä välin voi tietysti arvuutella, minkä värinen Olivia on käsittelyssä ensi viikolla. Pitkästä aikaa olen innostunut kaivamaan ompelukoneen esiin. Ompelin olohuoneeseen verhot, joista ei kuitenkaan kuvia - ne ovat rumat. Jo toiset rumat verhoyritelmät samaan ikkunaan tänä keväänä??? Pitäisikö luopua sulovilenompelee -linjasta ja ostaa vaihteeksi jotain muutakin kuin sitä halvinta tarjouskangasta? Vai onko KirsiÄrrän hukkaama rumasukkafiilis tullut tänne Espooseen vähän modifioituna? Rumaverhofeeling?

Tähän sen sijaan olen todella tyytyväinen, ja niin on Oskukin:
Ruusuinen iso shopperi Eurokankaasta ostettua Cath Kidstonin tukevaa puuvillaa. Täysin oma malli ja toteutus - tein kassin jopa kaksinkertaisena, jotta se olisi tukevampi. Ja siitä tuli ihana. Väri on luonnossa upea pinkki, ei kirkkaanpunainen. Näitä täytyy saada lisää.
Kassissa on vain yksi iso vika: se ei ole minulle!
Aurinkoisen aamun kunniaksi ja tulevan kevään toivotuksin tarjolla on vielä herkkuja, olkaapa hyvät! Tämä kuuluu taas sarjaan "idiootit kokkaa 2 minuutissa": purkki vanillaa, keksinmuruja ja pakastemarjoja sekaisin. Pitäisi olla kauniissa annosmaljoissa, mutta käy näköjään kaupaksi suoraan kulhostakin.

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa: Sukka, sen kaveri ja 89 998 muuta

2007-03-16T15:31:00.000+02:00

Kyllä Suomessakin osataan! Jos Latvialaiset neuloivat lapasia EU-jäsenyyden merkeissä, on Suomessa ja tarkemmin Kainuussa käynnistetty Itsenäisyyssukka - hanke. Tavoitteena on kyläyhdistystoiminnan puitteissa neuloa yhteensä 90 000 sukkaparia myyntiin.

Arvostettavaa - ja aika kunnianhimoista! Koko maakunnassa on yhteensä noin 90.000 asukasta, joten sukat saataisiin tuotettua, jos jokainen kainuulainen neuloisi yhdet. Kampanjaan oikeasti osallistuville taitaa tulla melkoinen urakka!

Sukkasivuilta löytyy myös itsenäisyyssukan ohje. Voi hyvinkin olla, että tähänkin blogiin ilmestyy jossain vaiheessa sinivalkoiset raitasukat - sekä hienon kampanjan että sukujuurien kunniaksi.

Pretty in pink

2007-03-09T09:19:00.000+02:00

Yeah, I'm a pink lady! Malli:Bonsai Tunic, IK kevät 2007
koko: 34
lanka: Novita Olivia, noin 400 grammaa (70% bambu, 30 % polyester. 85 m/50 g)
puikot: olisiko 3,5 tai 4? Ainakin tuntuivat sopivilta
Arvostelu: Hyvä! Kiva malli tehdä ja varmaan myös pitää. Olivia käyttäytyi oikein nätisti ja on edukseen erityisesti pitsi- ja palmikkoneuleissa. Vyötärön resoriosa sattaa ehkä joskus lörpsähtää (vikaa voi tietysti olla myös allekirjoittaneen vyötärössä).

Huomaatteko? Liivissä, eikun tunikassa, on yksi moka! Kaula-aukon reunuskuviot ovat väärin päin. Ohjeessa oli ovelasti piirretty oikea ja vasen pitsikuvio siten, että ne olivat väärillä puolilla. Tai sitten typerä neuloja ei hahmottanut, että oikea etukappale onkin edestä katsottuna vasen. Ilmeisesti minulla on enemmänkin ongelmia suuntien kanssa, sillä eilen kiljuin autokuskille tarmokkaasti että "käänny oikealle" - ja samalla huidoin kädellä kahta tarmokkaammin vasemmalle. Niin tai näin, pidän oikeastaan tästä virheellisestä kaulusvaihtoehdosta enemmän. (Vaatesuunnittelun perusoppeja: toisin päin kääntyneinä nuo viirut leventäisivät, eivät kaventaisi kantajaansa. Ja minä en kaipaa levennystä.)

Does-my-bum-look-big-in-this-factor: Ei! Ainakin mikäli jos alle ei tunge mitään paksusaumaisia farkkuja. Minun idea on valkoinen 3/4-hihainen teepaita, valkoiset pellavahousut ja täsmälleen langan väriset roosat mokkaballerinat.

Jännitin neuloessa: Sitä, riittääkö lanka. Ja valmistuuko Sirpaleen samainen tunika ensin.

Pahoittelen: Ö-luokan kuvanlaatua. Kuvattu aamulla vähäisessä valossa. Mutta koetapa nyt tuolla vesisateessa saada jotain parempaa aikaan.

Ankkurinappi vain muistoksi jäi

2007-03-05T19:32:00.000+02:00

Ei täällä napilla pelata. Eikä varsinkaan napitta. Sisäinen Sulo Vilenini pääsi taas irti, kun halvalla sai. Siis nappeja. Kaikenlaisia ihania nappeja. Olisiko tässä syytä viimeistellä kaikki keskeneräiset projektit ompelemalla niihin napit paikalleen?

Sulo hämmästelee taas yllätyslöytönsä hinta-laatusuhdetta. Kaikkea myyvässä yleiskaupassa nappi näyttää maksavan helposti euron tai puolitoista per kappale - kiloittain niitä sai hintaan 3 euroa/kg. Uskotteko, että sijoittamaani puoleen kiloon mahtuu aika monta nappia? On viikonlopussa ollut muutakin kun vain vedetty nappia naamaan. Tässä taas vaihteeksi sukkaa, Child's First Sock Knitting Vintage Socks -kirjasta. Nimestään huolimatta sukka on aikuisten kokoa. Mallin valinta oli yksinkertainen: tykkään enemmän Knitting on the Road -kirjan malleista, mutta olen siivonnut ilmeisesti ko. kirjan hyvään jemmaan, eikä sukkaa aloittaessa ollut nettikään lähettyvillä. Siispä ensimmäinen edes puoliksi miellyttävä sukkaohje käteen. Lopputulos on kivampi kuin uskoinkaan. Tykkäsin erityisesti uudesta oppimastani tavasta tehdä kantapää. Lankana on (tämä piti oikein käydä lunttaamassa) Fortissima Socka mit Bambou, väri hiekka.
Lisäksi olen ollut mielikuvitukseton. Katsokaa vaikka toinen versio samasta Interweave Knitsin liivistä (tai siis takakappaleesta, etukappale on tuloillaan). Tai lisää samaa väriä, mutta eri malli. Tähän asti Novitan Oliviasta ei ole valittamista.

Vietin viikonloppuna aikaa suloisen 13-vuotiaan neidin kanssa. Puhuimme mm. pojista (ne on sikoja, mutta ihquja), meikeistä ja hiuksista (siis mun hiukset on ihan kauheet) sekä tyhmistä tyttökavereista, jotka ei aina tajuu. Puheenvaiheet eivät siis juurikaan vaihdu parissakymmenessä vuodessa - ainoastaan miehistä tulee sikamaisempia, lahonsuojaa tarvitsee naamaansa enemmän ja kengiksi käy muutkin kuin ne juuri oikeanlaiset tennarit! Ja entä mikä muu ei sitten muutu? Jo yläasteen alussa näyttää olevan muotia neuloa kavereilla ja niille vähemmän sikamaisille pojille lahjoiksi lapasia ja sukkia!

And the Oscar goes to...

2007-03-01T09:33:00.000+02:00

Äidin pieni Oskari on saavuttanut kunnioitettavan neljän vuoden iän ja sitä on juhlittu toisen samanaikaisen mediatapahtuman kanssa. Tarkalleen emme voi tietää, ajoittuvatko nämä kaksi Oskari-gaalaa samalle päivälle, sillä Oskari the Peto on löytökissa, ja ikä on siis vain arvio. Mutta varsin sopiva ajankohta juhlia ainakin minun mielestä maailman parasta nelijalkaista!

Osku sai lahjaksi raapimalaudan ja kissankarkkeja. Tosin raapimalauta tuli jo vähän etukäteen, eikä se herättänyt suurta ihastusta, ennen kuin se siirrettiin keskelle olohuoneen lattiaa. Nyt siihen kelpaa kiivetä!

Varsinaisesta Oscar-gaalasta ei pieni eläin kauheasti piitannut. Sen mielestä palkinnot pitäisi jakaa niille ohjelmille, joista kuuluu kivoja ääniä (pujottelu, formulat ja Avara luonto). Sen sijaan ihmisjoukkue hurrasi kovasti Scorseselle ja The Departed -elokuvalle - palkinto meni täysin oikeaan osoitteeseen! Käykää katsomassa, jos ette ole vielä nähneet! On täällä neulottukin, ja shoppailtu. Minähän en ollut lankahamstereissa ja sen kunniaksi tyhjensin komeroni virheostoksista huuto.netissä - ja kävin tietysti heti täyttämässä tyhjäksi jääneet laatikot Prisman Osta Pois -päivien Novitan kampanjalangalla. Bambu-polyestersekoite Olivia on oikein kivaa, kuten kuvasta näkyy. Kuva ei osoita ostettuja määriä, joten kukaan ei voi sanoa, että mopo olisi karannut käsistä.
Koska nelivuotias asuinkumppani on jo siinä iässä, että "äidin" pitää toimia aina hyvänä esimerkkinä ja opettaa, miten ollaan ihmisiksi/kissoiksi, niin olen harjoittanut omaa kärsivällisyyttäni sukkarintamalla. Jo toiset parilliset sukat, uskokaa tai älkää! Kokoa ja mallia "iloiset eläkeläiset", lankana Regian sukkalanka. Sukat on aloitettu kärjestä ja tehtu niin pitkälle kuin lankaa kussakin 50 gramman kerässä riittää. Vertailukohtana vieressä rokkaavat pääkallot.
Onni on ....kimppu tulppaaneja.
Onni oli... kimppu tulppaaneja. Tervetuloa vaan meille, kaikki kissakirjojen kirjoittajat, jotka väitätte, että kissa ei syö tulppaaneja. Kun tällaisia nysiä on aamulla maljakossa 10 kpl, ei paljon naurata.
Ai mitenkö Oskun synttäripäivä päättyi? Niinkuin monella muullakin nelivuotiaalla, jännitys kostautui lopulta pienellä sairastumisella. Ylpeä päivänsankari tuli keittiöstä ja oksensi kaaressa olohuoneen lattialle - onneksi sentään Hesarin taloussivujen päälle!

Piäkallo löytyy valkoinen varrelta virran

2007-02-20T22:48:00.000+02:00

Kiitokset kaikille sukkakehuista! Ja erityiskiitos annash:lle, joka ystävällisesti lähetti linkin sukkien korjattuun ohjeeseen. Minähän en tietenkään moista sivua etsiskellyt sukkia neuloessa, mutta lohdutuksen sana: mikäli korjattu ohje uupuu, näyttää sukkien teko onnistuvan ilmankin ei-ammattimaiselta sukkaneulojalta.

Mutta mikäs se tässä? Ei, tämä ei ole oma versioni arabian uusista 24h -astiamainoksista "Aina on aikaa". Tässä taas sukkaa pukkaa.

Kas, mestarineulojan taitoni on havaittu ja (turhankin) korkealle arvostettu. Tuli se hetki, jota jokainen tyttö odottaa. Hän katsoi silmiini, tarttui kädestäni, silitti hiuksiani - ja kuiskasi minulle ne kauan kaivatut kolme tärkeää sanaa:
"Neuloisitko minulle sukat?"

Minkäpä tyttö sille voi - tuumasta toimeen! Valitettavasti tilaus ei ollut aivan yksinkertainen. Armas värisokea insinööri oli niin otettu polvisukistani, että uskoi minun pystyvän mihin vaan. Toiveena olikin saada "sellaiset siistit liekkisukat, missä ne liekit menee silleen siististi toistensa läpi, että se on vähän niinkuin 3d-efekti".

Toive esitettiin American Chopperin aikana - vaikuttikohan tämä mitenkään kuvioaiheen valintaan?

Ihmettelin vähän aikaa esimerkiksi Novitan liekkiohjeita ja sitten päätin tulkita tilauksen omalla tavallani. Ei liekkejä, silllä siistejä liekkisukkia saa näköjään kaupastakin. Ja sitä paitsi voisin vieä joskus pyöräyttää iloisena(?) yllätyksenä sellaisen liekkihihapaidan, joten... Päätin, että riittää se, että sukat ovat jollain tavalla rock. Ja esimerkiksi pääkallot ovat rock. Siispä pääkallosukat. Itse asiassa olin kehitellyt ideaa jo pidempään ja ajatellut yllättää sukilla Pirate Mittens -tyyliin, jolloin sukissa olisi vuosiluku ja nimikirjaimet. Nyt tämä on vähän niin kuin puoliyllätys. Mutta silti rock.

Tuloillaan on myös toiset sukat, vähän iäkkäämmälle miespuoliselle tilaajalle. Niihin ei tule liekkejä eikä pääkalloja. Toivomus oli, että ei saa pistellä eikä puristaa eikä olla liian paksut.

I'm so beautiful

2007-02-20T09:47:00.000+02:00

Hei! Olen sukka. Olen maailman kaunein sukka, ja neulojani on minusta äärettömän ylpeä.
Ja mikä parasta - minulla on jopa täysin samanlainen kaveri! Säihkysääret?
Tässä sukkien etupuolta.

"Mutta eihän noita voi pitää saappaissa! Niiden pitää näkyä, kun ne on niin kauniit."
-insinööri, 36 v.

Ja maailman kaunein jalkaterä.

"Plääh, näähän on Nallea. Eihän sitä voi edes syödä." - kissa, 4 v.

Ja sukka alta, ja päältä. Huomatkaa pohjan muotoilut ja kavennukset - yksinkertaisesti aivan nerokasta! Ja kirjoneuleinen kantapää. Wau, minä tein sen!
Tämä on siis kertakaikkiaan varmaan kauneinta, mitä olen koskaan/pitkään aikaan neulonut. Upeat sukat - ja minun millimetrinpituinen kärsivällisyyteni riitti jopa toisenkin sukan tekoon.

Lanka: Nalle
Puikot: bambu 2,5 mm
Ohje: Vogue Knitting Winter 2006, Elizabeth Zimmermann/Meg Swansen
Kommentti ohjeesta: Minähän siis en ole sukanneuloja. Koska olen kuitenkin ymmärtänyt, että Zimmermann&Swansen olisivat alan guruja, luotin ohjeeseen - mutta siinä olikin noin viisikymmentäseitsemän virhettä! Oikean tekotavan pystyi kuitenkin päättelemään lehden kuvista. Pari virh--- siis kokeilua sukissa on, mutta se ei kyllä haittaa!
Arvostelu: 10 +++
Does-my-bum-look-big-in-this-factor: Ei kukaan sinne ylemmäs katso, kaikki vaan ihailee minun u-p-e-i-t-a sääriä!!!

On kylmät paukkuvat pakkaset

2007-02-09T11:27:00.000+02:00

Pakkanen paukkuu nurkissa
on kaakaota, ja pipareita purkissa
ja vähän mohairia, angoraa, villaa -
ymmärrätkö? Pysy kotona ja chillaa...

.. se koskee myös sinua, senkin karvainen nakki!
Kun on pienet pinkit varpaat ja karvainen takki
on parempi olla sisällä ja pitää paitaa hassua,
ja toivoa, että joku rapsuttaa karvaista massua!

Wind in the willows

2007-02-05T08:45:00.000+02:00

Viikonloppu. Aktiivista laskettelua, shoppailun katselua, yhdet syntymäpäiväillalliset - ja yksi uusi neule! Saanko esitellä - uusi paras kaverini Willow!

Strategiset mitat:
Malli Kim Hargreaves
Koko 36 (eli ohjeen mukaan "M"...)
Rowan Ribbon Twist n. 750 grammaa ja Big Wool Tuft 100 grammaa, 6 nappia
Puikot nro 8
Aikaa pari päivää, lopputulos ihana.

Olen ihaillut Willow'ta jo kauan, kun olen nähnyt sitä kuvattuna lukuisissa ulkomaisissa blogeissa. Tähän asti ihailu on jäänyt kuitenkin pelkän ihailun asteelle, sillä harmikseni totesin villatakin tekemisen tulevan liian hinnakkaaksi, ellei lankoja löytyisi ikinä alesta. Ja löytyihän niitä - Cucumberpatchin loistava ale myi mm. Ribbon Twistia (ja juuri sitä haluamaani väriä!) oikein hyvään hintaan. Ja ei kun menoksi.

Koska mikään ei ole koskaan täydellistä, täytyy tunnustaa, että minulle ei täysin ohjeesta auennut, miten nuo Big Wool Tuftista tehdyt isot nypyt olisi oikeasti pitänyt tehdä. Lopputulos on kuitenkin mielestäni oikein onnistunut. Toinen harmittava asia on se, että Rowanin lankojen ja minun käsien aikaansaama neuletiheys ei täsmää ohjeeseen - ei tippaakaan! Vaaditaan paljon pienemmät puikot. Ja sen lisäksi lankaa jäi harmittavan paljon yli, mikä kyllä sattuisi kukkaroon, jos alelangoista ei olisi ollut kysymys.

Toinen esimerkki Rowanin langasta, johon neuletiheyttä on vaikea sovittaa näkyy jo alla: RYC Soft tweed. Ja ette ikinä arvaa, mistä se on peräisin... (Joo, olen ollut aleostosvalinnoissani mielikuvitukseton. Katsokaa vaikka Marjutin selostus - minulla on ihan samat ostokset...)

PS. Blogger läiskii näemmä nämä kuvat ihan minne sattuu - pahoittelen!

Ja tuossa kauluksessa ei ole maailman suurinta reikää, vaan napituskaitale taitaa törröttää vähän hassusti.

Hyvin virkattu

2007-01-24T21:15:00.000+02:00

Jee, se on tässä! Big Wool -pusero Glamour collection -kirjasta. Tosi kivasti virkattu, totesi kaksijalkainen laaduntarkkailija.

Pusero on oikein hyvä ja lämmin, sopiva näille pakkasille. Koko - ohjeen pienin - istuu minulle täydellisesti. Harmittaa vaan, että langanmenekki poikkeaa reilusti ohjeesta - lähes puolitoista kerää eli noin 150 grammaa. Jos olisin maksanut langan itse eikä entinen työnantaja (joka siis antoi läksiäislahjaksi Menitan lahjakortin), kyllä harmittaisi. Big wool on kivaa lankaa, mutta en kyllä itse siitä viitsisi 10.90 euroa maksaa per kerä.

Antakaa minulle lisää virtaa kameraan ja ylimääräinen käsipari, että saisin otettua sellaisia hienoja kuvia kuin muillakin.

Hihasta vedettyä

2007-01-14T22:04:00.000+02:00

Kun on ei hallitse priorisointia mutta haluaa kuitenkin saada jotain säntillisesti valmiiksi, mitä tehdä? No tietysti hihoja sarjatyönä. Kumpikohan näistä on ensin ihan oikeasti täysin valmis?

Viikonloppuna laskettelurinteessä tuli bongattua pari kivaa, jostain blogista tuttua pipoa. Paksua lankaa, palmikoita ja kiva tupsu, kuka tunnistaa? Sinänsä onnistunut laskettelupäivä valitettavasti pahensi flunssan kahta kauheammaksi, joten nyt taas jatkamaan potemista (puikkojen kera, tottakai.)

Ohoh

2007-01-12T09:56:00.000+02:00

Hyvää uutta vuotta kaikille.

Mitenkäs tässä näin kävi? Onko edellisen päivityksen jälkeen todellakin ollut näin uskomattoman pitkä aika? Kuka sen ajan oikein minulta varasti??? Työ haittaa harrastuksia ja niin pois päin. Kone ei ole aina kotona, nettiyhteys on Elisa jne. Haluatteko lisää koottuja selityksiä? Atshii. Ei se mitään.

On tässä vähän neulottukin. Valitettavasti joulupukki otti ja vei kaikki tuotokset eikä joku löyhäpää muistanut kuvata niitä. Jälkikäteiskuvauskaan ei kaikilta osin onnistu, sillä osalle lahjansaajista en välttämättä viitsisi alkaa selittelemään, että "kun mulla on sellainen neuleblogi". Uskotteko, että oli kivoja joululahjoja? Ja että kannatan lämpimästi Wetterhoffin Sivillaa ja kumppaneita Merinosilkkiin verrattuna?

Yksi prosessikuva ohessa. Säärystintä tuloillaan silloin joskus, Nallea ja Woolia ja ohjeet Pirkasta.

Ja sitten kävi kummasti niin, että kadonnut inspiraatio ja innostus palasi uuden vuoden myötä. Puolivahingossa välipäivinä maalla tuli tuotettua puolikas villatakki, sen jälkeen eri sarjaa villatakin etuosa ja allaoleva neulepaidan etukappale. Ai miten niin monta yhtä aikaa? Miten niin päättämätön?

Tämä allaoleva on Rowanin Big Woolia ja malli Erika Knightin Glamour -kirjasta. Juuri tuo kuvassa oleva kannen neule - josta myös Ziinalla näytti olevan kuva. Kivaa (=ihan kivaa) lankaa ja sikakallista - omalla rahalla en olisi ostanut, mutta huomasin, että edellisen työpaikan antama Menitan lahjakortti vanhenee kohta. Ja mikäs parempi käyttökohde kuin ostaa jotain, mitä kerähinnan (10,90 € hei haloo) ja kokonaismäärän puolesta ei ikinä (selvin päin) tekisi. Nämä kerät tarttuivat käteen eilen illalla ja tässä on jo etukappale viime metreillä.

Jospa seuraavalla kerralla muistaisin vielä kuvata viimeiset SNY:ni lähetykset? Tai sen, mitä niistä on jäljellä - ihan täydellisen nappiin osunutta käyttötavaraa kaikki! Supersuperkiitokset Maanille - täytyy sanoa, että hän on onnistunut satakymmenprosenttisen loistavasti kehittäessään tuntemattomalle ihmiselle kaikkea kivaa. Miten ihmeessä kaikki saadut yllärit onnistuivat olemaan niin minun näköisiäni?

Voisi muuten kuvitella, että neuletiheys lisääntyy vuonna 2007. Maailman suloisin ja kultaisin joulupukki toi digiboksin (sain valita: digiboksi vai uusi tiskikone! Kiva että tytön elämässä on romantiikkaa) ja nyt näkyy Conan, Frendit ja Murheilukanavalta ratsastuskisat. Hyvää neulomisaikaa on siis luvassa.

Retail therapy

2006-11-25T18:52:00.000+02:00

...eli kuinka ostamme lankaa e-baysta.

Ebay on ihana ja kaunis asia. Turha kai tätä teille on kertoa, sillä useimmat varmaan tietävät sen jo itsekin. Tässä kuitenkin kaksi pientä katsausta ebayn ihmeelliseen maailmaan.

Osa 1.

Jo ennestään tuttu ja suositeltava ebay -kauppias (joka turvallisuussyistä jätetään tässä mainitsematta;) lähestyi sähköpostitse. Luvassa oli Todella Hyvä Tarjous Todella Hyvästä Langasta. Ja arvatkaa mitä? Vielä halvemmalla sai, jos tilasi enemmän. Koska järjen ääni pääsi hetkeksi valloilleen, tajusin, että "enemmän" oli tässä tilanteessa enemmän kuin yhdelle pienelle naiselle on tarpeen. Siksi organisoin kimppatilauksen ja lupauduin jakelemaan paketit edelleen.

Paketti tulikin kauniisti parissa päivässä. Myös seuraavana päivänä postissa odotti pakettikortti. Olisikohan SNY-paketti? Ei ilmeisesti - ellei SNY ollut tilannut minulle samaisesta kaupasta samaa lankaa. Pikainen soitto tilauskaverille: "mä tuon sulle langat jumppaan, mutta ota sitten iiiso kassi mukaan". Lankaa tulikin odotettua enemmän.

Meni viikko. Ja taas postilaatikossa odotti pakettikortti. Ei, en muistaakseni edelleenkään ollut tilannut mitään? Ystävämme ebay-kauppias lähetti minulle kolmannen kerran samaisen paketin! Myös tilauskaverin ilme oli näkemisen arvoinen, kun työnsin hänelle kolmannen kerran lankapussin mukaan...

Mitä opimme? Että edullinen ostos kannattaa! Ja miksi olimme epärehellisiä emmekä ilmoittaneet saaneemme liikaa tavaraa? No, kyseiseen kauppaan on kieltämättä tullut tehtyä tilauksia aika monta kertaa muutenkin. Ehkä ne haluavat vain palkita ahkeraa kanta-asiakasta??? (kuvittele tähän viaton ilme)

Osa 2.

Olemme trendien orjia. Niina sai minut vakuuttuneeksi, että tarvitsemme Modassakin esittellyt röyhelöhuivit. Niina oli myös ystävällisesti etsinyt ebaysta myyjän, joka myy Onlinen röyhelölankaa selvästi Suomen hintoja halvemmalla. Hommassa oli vain yksi mutta: myyjä toimittaa vain saksalaiseen osoitteeseen.

Noin puolen sekunnin harkinta (taas kerran) muistutti, että voin hyödyntää Saksassa asuvan ystävän osoitetta. Tuskinpa se siitä pahastuu? Ja ei kun tilaus menemään! Tässä vaiheessa asiat menivätkin mutkikkaiksi. Maksu- ja lähetyskuviot kyseisen myyjän kanssa olivat kaikkea muuta kuin nopeat ja ehdin jo mielessäni heittää jäähyväiset langoille, joita en koskaan ollut nähnytkään. Ja kun myyjä vihdoin ilmoitti lähettäneensä langat, ilmoitti ystävä myös sattuneesta syystä kääntäneensä postinsa tilapäisesti tulemaan Suomeen - mikä käytännössä merkitsee sitä, että pakettien pitäisi palautua lähettäjälle - ei valitettavasti siirtyä automaattisesti enää Suomeen. Arvaatte varmaan olotilan. Ei paljon naurattanut.

Ystävä Saksasta oli pari viikkoa matkoilla. Siellä kävi kukkienkastelija, joka ilmoitti hakeneensa postista "jonkun ison paketin, jossa on jotain kummaa tavaraa". Juu, meidän langat. Kahdeksan pientä lankakerää oli pakattu isoon pahvilaatikkoon. Valitettavasti tästä ei ole kuvaa. Laatikko jäi sille tiellensä, ja ystävä pakkasi langat kassiinsa seuraavan kerran Suomeen tullessaan. On kai sanomattakin selvää, että laukku oli ylipainoinen ja se piti lentokentällä avata? Laukku täynnä lankaa, virnuileva lentokenttähenkilö ja punasteleva insinöörimies. Mikä sen ihanampaa - mutta matkustaja päästettiin kuitenkin jatkamaan Suomeen saatesanoin "älä sitten ensi kerralla ihan mitä tahansa mukaan pakkaa!"

Ne uudet langat ovat vielä pilkkeenä äidin silmäkulmassa, mutta tässä esitellään übertrendikästä piraattipipoa (välineinä vajaat 2 kerää Dropsin alpakkaa, vuoreen puuvillalanganjämiä ja 2,5 puikot). Vertailukohtana on toinen ihana pipo. Pitihän se ostaa, kun on oma vuosiluku ja kaikkea! Pipo on lasten (miksi ne tekee lastenpipoja, joissa lukee seventy six???) ja ostopaikka on lastenvaatekauppa, josta oikeasti olin ostamassa synttärilahjaa kolmivuotiaalle. On kieltämättä aika noloa, kun kolkytjarisat naisihminen kyselee lastenvaatekaupan myyjältä, minkä kokoinen on kolmevuotias lapsi. Myönnän, että tässä lapsiasiassa minulla on vähän aukkoja sivistyksessä!
Piraattipipo näytti lastenpipon rinnalta kauhealta ja epämuotoiselta muhkulta ylemmässä kuvassa. Tämä kuva toivottavasti todistaa, että se on oikeasti ihan normaalin muotoinen ja sopii normaalin muotoiseen päähän?

Olette te ihania!

2006-11-08T10:44:00.000+02:00

Ensimmäinen ihana on tietysti SNY, joka oli muistanut minua iiihanalla paketilla lomani aikana. Valitettavasti Suomen Postin jakelunkeskeytyspalvelu toimii loistavasti ja todella keskeytyy:

"Siis eihän ne täällä postissa vielä silloin ole kun se jakelunkeskeytys päättyy. Ne lähetetään erikseen jakelukeskuksesta eli voit tulla sitten 2-3 päivän päästä kyselemään niitä uudelleen."

Mutta yhtä kaikki, siellä ne kintaat sitten olivat! Siis patakintaat, ihanat Marimekot! Ja uusi puuhaarukka, jollaista olen kipeästi kaivannut mutta joka jostain syystä kuuluu niihin juttuihin, minkä aina unohtaa. Rakas SNY oli hieman epävarma suhteestani ruoanlaittoon, mutta lahja osui aivan nappiin! Omasta mielestäni olen kokkina täysin tavallinen, ystävät pitävät minua jostain syytä huippugourmetkokkina ja exäni systemaattisesti kieltäytyi kuuden vuoden ajan syömästä mitään laittamaani ruokaa. Ehkä se totuus on sitten jossain siellä välissä?

Ja sitten autoasiaa: ihania arvauksia, nauroin kippurassa niitä lukiessani! Aika jännää, että useimmat teistä ehdottivat pieniä sieviä "naisten autoja". Muutama oli hoksannut nämä käytännöllisyysnäkökohdat (paljon lankaa, paljon kenkiä) ja ehdottanut kunnon tila-autoja. Myös se vaaleanpunainen Vespa-minimoto olisi aika päheä, mutta talvioloissa vähän viileä... Eli otetaanpa faktat esiin:

* Tykkään isoista autoista. Ja vauhdista. Ajotyylini on "reipas" tai "törkeä" - riippuen siitä, kuka määrittelee. Ja autossa pitää olla kunnon moottori. Moottoritiellä ei saa jäädä muiden jalkoihin. (Lähipiiriin kuuluva henkilö määritteli V6:et vielä "tyttöautoiksi".
*Autossa pitää olla hurrrrjasti säilytystilaa. Minulla on kumma taipumus kerätä autoon kaikkea kivaa (juu - lankaa ja kenkiä) ja onnistua kuljettelemaan mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Myös yksi Oskari, häkki ja potta vievät aika lailla tilaa.
* Minulla on suhde korjaajaan. Juu, tätäkin veikattiin *köh* eikä kovin kaukana totuudesta. Ihmissuhde virittelee autoja työkseen. Mutta totuuden nimissä haluaisi kai käyttää enemmän aikaa omistamansa museorekisteröidyn Volkkarin kuin vähän uudemman mutta sitäkin ongelmallisemman Golfin rassaamiseen.
* Jo lapsena päätin, että en siis ikinä missään olosuhteissa halua mitään kurjaa junttiautoa, millaisiksi määritellään kaikki itäautot (Detroitista tai ainakin Baijerista itään...). Ja jos joudun ikinä laskemaan jalkani junttiautojen kruunaamattomaan kuninkaaseen (Toyota Corolla) niin maa minut nielköön ja mörökölli minut syököön.

Ja ottaen huomioon nämä faktat sekä pari kurjaa realiteettia (1) autot on Suomessa kalliita 2) bensa on kallista ja 3) autovakuutukset vielä kalliimpia), päästään lopputulokseen: tässä on uusi autoni! Pieni ja musta, juu.

Oikein veikkasi siis Tainuli! Hauskinta perustelua ei oikein osannut valita. Siksi se valittiin Oskari-menetelmällä. Otetaan yksi Oskari ja printti vastauksista. Katsotaan mihin tassu osuu - and the Oscar- eiku palkinto goes to ... TiinaV! (Olen minä joskus sellaisella epäautollakin ajanut...) Ottakaapas molemmat yhteyttä (sannan_oma(at)yahoo.co.uk), niin tiedän minne lähetellä paketteja!

Ai niin, Moda! Nähdessäni ompelumallit ihmettelin, miksi joulunumerosta on tehty samalla äitiysvaatenumero. Mutta ehkä sitä ei oltukaan sellaiseksi tarkoitettu???

Huivituttaa kuin pientä oravaa, Osa I

2006-11-03T22:28:00.000+02:00

Ha haa. Edellinen kysymys oli ilmeisesti helppo, sillä siihen sai vain oikeita vastauksia. Kaliforniassahan minä. Ja mikäs oli palatessa Suomen pakkasiin, kun koko syksy on kulunut melkoisen huivituksen merkeissä. Tässä tuloksia, osa I:The Möykky. 200 grammaa Phildarin efektilankaa (joka ulkonäöstään huolimatta on 95 % villaa) ilman sen ihmeellisempää mallia. Ai mistäkö nimi? "Toi vihreä missä on möykkyjä on kiva", sanoi värisokea insinööri.

Shetland Triangle Scarf Style -kirjasta. Kitten Mohairia vajaa 100 grammaa, viitosen puikot. Kokoa ehkä 180 x 80 cm.

Fir Cone Triangle Shawl. Vajaa 75 grammaa Jamieson's Shetland Ultra Lace Weight -lankaa. Koko noin 190 x 90. Tämä shaali on lähtenyt jo lohduttamaan uutta omistajaa.

Kaikki huivit olivat oikein mukavia neuloa. Erityisesti Jamiesonia voi kiittää mainiosta turnauskestävyydestä: noin 12.000 lentomailia, jotain 1600 ajokilometriä ja läpäisi ongelmitta bambupuikkoineen kaikki Yhdysvaltain maahantuloviranomaisten tarkastukset. Mutta eivät nämä tähän lopu: tomorrow coming up: more shawls!

Ja miksikö huivituttaa? Ainakin huivit ovat tarpeen, sillä ensipakkaset saivat rakkaan kotini lämmitysjärjestelmän laukeamaan. Sähkömiestä ja uutta patteria odotetaan nyt huivi harteilla, kaakaomuki kädessä.

Mutta se, mikä tänä syksynä on erityisesti huivituttanut, on ollut täysin palvellut ystäväni Golf. Tuulia kirjoitti taannoin ko. merkin ongelmista. Uskokaa tai älkää, Tuulian kertomus oli varsin vähäistä. Kun joka viikolla sai arvailla, mikä vika Golfiin tulee tällä viikolla - ja mitä sen korjaaminen tällä kertaa maksaa - oli aika pistää vahinko kiertämään ja lähettää bratwurstilaatikko viimeiselle matkalle. Nyt tuossa oven edessä nököttää uusi kulkuväline. Mutta mikä? AnneV vaati jo kuvia näkyville, mutta eipäs vielä näytetä - arvatkaa ensin! Oikein arvaavien kesken arvotaan jotain pientä. Samoin arvotaan kaikkien kesken: perustelkaa arvauksenne (miksi Nanna mielestäsi ajaa Ferrarilla/Fiat 600:lla/potkurilla/jollain muulla) ja parhaiten/hauskimmin perustellut voittaa myös jotain.

We've been on the run

2006-11-03T22:03:00.000+02:00

... driving in the sun
looking for a number One
...driving down the 101...

On the stereo
Listen as we go
Nothing’s gonna stop me now...
Pedal to the floor
Thinkin’ of the roar
Gotta get us to the show...

Right back where we started from!

Mikä maa, mikä valuutta?

Me vaadimme metallia

2006-10-10T17:13:00.000+03:00

OK.
Tämän siis pitäisi olla postaus lukuisista valmistuneista töistä. Niitä on, uskokaa tai älkää. Ne on kuitenkin tarkoitus esitellä tyylikkäänä kavalkadina, joten siksi aiheesta lisää myöhemmin. Ja Salaiseen Ystävään liittyvistä töistä kuulette vieläkin myöhemmin.

Sen sijaan näette tällä kertaa Remontti-Rei... tai itse asiassa Remontti-Riinan (Minä itse! Ihan itse!!!) puuhastelua. Ei AnneV ole ainoa, joka hädän hetkellä tarttuu itse vasaraan. Kyllä se onnistuu täälläkin.

Sain iskuporakoneen muuttaessani omaan asuntoon -olin kai 18. Silloin isäni perustelu "kyllähän joka tyttö tarvitsee iskuporakoneen" ei tuntunut ihan uskottavalta, mutta poraa on sen jälkeen tarvittu useita kertoja. Yleensä (aina) olen onnistunut saamaan jonkun muun käyttämään poraa, mutta nyt piti ryhtyä itse tekoihin. Omistan pienen vaatehuoneen, joka eli surkeassa alennustilassa. Upeat alkuperäiset 80-luvun lastulevyhyllyt olivat romahtamassa ja mitään ei mahtunut minnekään. Viimeiset niitit uudistustarpeelle antoi Äidin Rakas Pikku Oskari, jonka lihaksikasta vartaloa hyllyt eivät enää kestäneet. Lastulevy taisi osua lattiaan jopa nopeammin kuin säikähtänyt kissa.

Siis kauppaan ja homma uusiksi. Homma hoitui periaatteella huonosti suunniteltu, puoliksi tehty. Huoneen alennustila oli vielä odotettua surkeampi ja seinät kaipasivat kunnostusta. siispä tapettia. Sitten koritelineitä. Ja rautasahaa. Ja poraa. Uskokaas muuten huviksenne, että ne poikien käsityövälineet vasta kalliita ovatkin! Aika monet kullatutkin Addit saa yhden rautasahan hinnalla, ja käyttöä riittää varmaan enemmän. (Lopulta lainasin sen sahan.)

Ta- daah! Nättiä on! Ja jostain syystä hyvin suunnitellussa hyllyssä entinen kaaos on täysin hallittavissa.Ja tästä olen erityisen ylpeä.
Siivousinnostus luonnollisesti jatkui. Jotain tekemistä asian kanssa oli luonnollisesti sillä, että jouduin olosuhteiden pakosta elelemään pari viikkoa vaatehuoneen sisältö levitettynä olohuoneen lattialle. Tarjoan teille kaikille ilmaisen vinkin: langat (ja varmaan kaikki muukin tavara) vie oikeasti tosi paljon vähemmän tilaa hyvin järjestettynä kuin epämääräisissä muovipussukoissa!
Ja tämä on sitten Kitten Mohairia. (huomatkaa mallin ilme: se on käynyt selvästi katsomassa Suvi Koposta Pradan mainoksissa...)

Sukkalankankainsinööri ja sen kaveri

2006-09-19T10:07:00.000+03:00

Kyllähän te kaikki tiedätte sukkalankainsinöörin? Siis sen tyypin, joka suunnittelee viehättäviä itseraidoittuvien sukkalankojen väriyhdistelmiä? Kuten esimerkiksi tämä.

Uutisia teille: sillä on veli. Se veli on sukkahousulankainsinööri. Ja se suunnittelee sukkahousulankoja, jotka eivät kestä kulutusta. Mikä ihme siinä on, että päivä ja sukkikset, päivä ja sukkikset...? Ei auta kynsien typistys, käsien rasvaus, säärien rasvaus, sukkahousujen pakastus (no ok, pakastetut sukkikset kestää ehkä 2 päivää). Että sijoitusvinkkinä vaan kaikille: ostakaa sukkahousufirmojen osakkeita, niiden tuotteiden kysyntä on ikuisesti taattu.

nimim. katkera fashion victim - halvat cityshortsit taitavat tulla käytössä toooosi kalliiksi.

"Voi minun kultapientä, kun se aina näpertää noita käsitöitä"

2006-09-14T13:25:00.000+03:00

Ihana, ihana Salainen ystäväni muisti minua taas kirjeellä. Nyt alkaa kyllä kovasti epäilyttää, että ystävä on henkilö, joka oikeasti tuntee minut - ja hyvin! Yllätys oli taas nimittäin ihan minun näköinen. Vai olenko kertonut aiemmin, että olen leffahullu? Liput tulevat aina tarpeeseen. Tällä lipulla pitää ehdottomasti mennä katsomaan Paholainen pukeutuu Pradaan - sen ensi-iltahan on ihan kohta puoliin!
Ja rakas ystävä, halusit yllättää minut ehkä isommallakin lahjalla ja ostit siis Ässäarvan. Minähän en koskaan voita arvoilla mitään. Paitsi siis nyt!!! Voitto oli toki pieni, mutta sitäkin mieluisampi. Kuvasta tihrustamalla voi varmaan todeta, että kyllä se voittava rastirivi sieltä löytyy. Tuhannesti kiitoksia! Kovasti olen yrittänyt katsella postileimoja kirjeissä, mutta ne eivät valitettavasti paljoakaan kerro???

Tässä vähän käsityösaldoa. Eli näperrelty on, kuten otsikkokin kertoo. Allaoleva mallipala/koetilkku tms. on Schachenmayerin Alpakkaa, jota löytyi ns. hyvään hintaan Menitan Outletista. Suosittelen.

PS: Asunnossani on liikaa lank--- siis tavaraa yleensä ja siksi päätinkin aloittaa pienen raivausprojektin. Projektin satoa on nähtävissä täällä - tulkaa kurkkimaan, jos kiinnostaa! Vielä siellä ei ole mitään varsinaisesti käsityöaiheista, mutta sitäkin on luvassa, kunhan raivausoperaatio ylettyy lanka- ja kangashyllyille saakka.

Väliaikatietoja

2006-09-14T11:28:00.000+03:00

Kun on kolmatta (neljättä???) viikkoa syysflunssassa ja olo on tuhnuinen, on päivittäminen jäänyt. Vihdoin löytyi diagnoosi ("Kyllä sulla varmaan joku tauti on", sanoi lääkäri.) ja lääkettäkin saatiin. Samoin löytyi kameran johto, joten tässä ensi alkuun ne edellisen postauksen puuttuvat kuvat: Katsokaa, mitä Salainen Ihana Ystäväni lähetti! Oskukortin ja kivan korun...
Tässä vielä uudestaan koru syyshuivilankani kanssa - lanka oli hankittu ennen korun saamista!!! Aivan loistava yhdistelmä!
Pari kuvaa vielä Ninnille tulevasta projektista. Lankana on Merinosilk - ihana kiilto! Ja kuten alemmasta kuvasta näkyy, ei pitsihuivi näytä juuri miltään ennen pingotusta. Saatte pian verrata tuota valmiiseen pingotettuun kuvaan!
Syksy - ja paluu töihin, kouluun, opiskelemaan? Muistakaahan venytellä!

Karhunpoika sairastaa, häntää hellikäämme

2006-08-24T15:18:00.000+03:00

Atsuh. Että terveydeksi vaan teille muillekin. Kesäflunssa alkoi vaivata välittömästi lomalta töihin palatessa, mistäköhän mahtaisi johtua?

Flunssatokkurainen pää (kyllä, tällä kertaa ihan oma) on siivonnut kameranjohdon hyvään talteen, eikä kaikinpuolin mainio tietokoneenikaan suostu syömään kuin yhden - väärän - kameranvalmistajan muistikortteja. Siksipä en laitakaan nyt valitettavasti mitään kuvia näkyville niistä kivoista asioista, joista aion kertoa.

Minulla on ihanainen salainen ystävä! Lomalta palatessa odotti postilaatikossa kiva kortti ja ihana koru. Olit oikeassa, ystäväni - värivalinta on kieltämättä todella osuva! Tänään minulla on korunvärinen pusero ja ko. koru. Mistäs sen tietää, vaikka tunnistaisit minut tuolla ihmisvilinässä?

Merinosilkki on ihanaa vihattavaa lankaa. Ja sitä ei saa jättää yksin hetkeksikään. Sitä 1400 metrin kerää pyörittelee vajaassa minuutissa pienellä kissantassulla aika monta kertaa ympäri asuntoa! Ja sen keriminen on... mielenkiintoista. Mutta kaunis huivi on tulossa, odotahan vaan Ninni, että näet!

Nan nan naa, nan nan na naa naa...

2006-08-22T16:24:00.000+03:00

"... sä olet sellainen, kaikki tietää sen..."

Katilta sain kirjaimen N, joka osoittautui vaikeaksi, vaikka muka oma nimikirjaimeni onkin.

Eli kommentoi tähän loppuun ja minä annan sinulle kirjaimen. Sitten kirjoitat blogiisi 10 sanaa jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, lisää myös selostus mitä kyseinen sana sinulle merkkaa ja miksi.

Nau. Nau nau nau kuuluu sängyn jalkopäästä joka aamu. Ja ilta. Ja välillä sillä välilläkin. On se äiteen oma naukumaija sitten niin ihana.

Neulominen. Tämä on kai itsestäänselvä. Stressinpoistaja. Lohduttaja. Palkinto itselle. Tekosyy katsoa telkkaria.
Joo joo, neulonta-asiaa ja kuvia luvassa pian.

Nestori ja Nasu. Ohoh, tuli kaksi sanaa. Lapsuuden parhaat kaverit, jotka ovat nähtävillä esimerkiksi tässä kuvassa.

Nopeus. Olen kai aika nopea liikkeissäni ja päätöksenteossa. Ja muutenkin vauhtia riittää, myös moottoritiellä jos auto toimii.

Nysse. Kun se nyt vaan on niin kiva sana. Periaatteessa kyllä nysse/bussi/linja-auto ei ole lempikulkuvälineeni vaan se vihoviimeinen vaihtoehto. Ja onhan minulla kuitenkin sukujuuria Pirkanmaalla.

Narina ja nalkutus. Turhasta marina, valitus ja vikinä on tarpeetonta, tyhmää, pitkästyttävää ja epäseksikästä. Sen pituinen se.

Naru. Otetaan yksi naru, sidotaan siihen kiinni paperituppo. Otetaan yksi kissa ja yksi insinööri, yhdistetään toinen toiseen päähän narua. Seurataan kuinka kissa vetää insinööriä narussa ja päinvastoin. Hupia riittää lähes viikoksi. Kokeiltu on.

Nauru pidentää ikää ja hyvien ystävien kanssa nauraminen on kaikkein parasta.

New York on oikein kiva paikka ja samoin on esimerkiksi Nuuksio.

Nainen on loppujen lopuksi ihan hyvä olla, vaikka välillä aina ihmetteleekin moisen olennon epäloogisuutta, ailahtelevuutta, tunteellisuutta, kykyä monien asioiden yhtäaikaiseen hallintaan ja uskomattoman pitkää pinnaa. Tosin osittain olen kai vielä "I´m not a girl, not yet a woman" -vaiheessa.

Oi mikä ihana ilta!

2006-08-02T11:07:00.000+03:00

Olipas eilen hyvä päivä!
Kiva tulla kotiin, kun postilaatikossa oli uusi Vogue Knitting odottamassa.

Minähän olen se kummallinen ihminen, jolle Interweave tulee ongelmitta, mutta Vogue on aina jostain syystä tökkinyt. Nytkin Vogue muisti minua muutamia viikkoja sitten kirjeellä, jossa kauniisti todettiin, että "Thank you for your order but it was incomplete. Blah blah blah." What the f---? En minä ole mitään tilannut - ja jos ko. kirje on kaunis tapa ilmaista, että rouvan tilaus on sitten päättymässä pikapuoliin, niin markkinoinnin ja asiakaspalvelun peruskurssille voisi tyylikkäästi lähettää koko Voguen joukon.

No, joka tapauksessa uusin lehti siis saapui eilen ja siinä oli syytä kerrakseen sitten ihan aikuisten oikeasti yrittää jatkaa tilausta taas vuodella eteenpäin. Osan parhaista paloista tarjoilen tässä teemoina sukkaextra ja Gray's anatomy.
Ii-hii, ihqut. Loistava tapa käyttää jämälankoja ja minuun vetosi erityisesti suunnittelijan tunnustus siitä, että kahta samanlaista sukkaa on tappavan tylsää tehdä.
Kaksi irtopalmikkoa kierretään keskenään ja ommella sivukappaleille. Tällaista voisin pitää.
Ihanat Elizabeth Zimmermannin ja Meg Swansenin sukat. Voisin yrittää tehdä, vaikka en ole polvisukkaihminen.
Siis tää on mua, niin mua.
Tahtoo. Tahtoo. Värimaailma voisi olla jotain muuta, mutta tuo toteutustapa ja kuvioiden asettelu näyttää varsin kiinnostavalta.

Hips don't lie

2006-07-30T19:18:00.000+03:00

No nyt on niin persikkaista, niin persikkaista. Tai aprikoosista.
The Apricot Jacket/Jacke in Apricot
Rebecca nro 27, malli 25
Novita Samos Colori, väri persikka, noin 450 grammaa
puikot nro 4 (huom! suorat puikot - normaaleista tavoistani poiketen)
Mitä muutin: Malliin kuuluu ylipitkät hihat - lyhensin omani 3/4 pituisiksi. Tykkään.
Sopivat kengät: Katselkaapa alempaa vaikka niitä oransseja "virkattuja"
Pitoon vai purkuun: Pitoon. Ks. kuitenkin kritiikki alempaa.
Does-my-bum-look-big-in-this? Sorry -yes! Ks. kritiikki alempaa.
Neulonta-aika. No tämä on vaikea. Mallia oli kiva ja nopea neuloa, mutta toisen hihan puolenvälin jälkeen aloin miettiä, onko persikka sittenkään minun - tai kenenkään - väri. Parin viikon hauduttelun jälkeen rohkaisin mieleni ja vetäisin vauhdilla takin kasaan. Jos minäkin alkaisin noudattaa joidenkin muiden käyttämää periaatetta nimetä neuletyö sen mukaan, mitä katsoi tv:stä sitä neuloessaan, olisi tämä takki Apricot Jacketin sijasta Magny-Cours.

Rebecca-lehti on myös kovin mainio tyyny.
Nyt seuraa kritiikkiosio.

Kuvatessa Magny-Cours on vielä nappeja vailla, mutta kuva paljastaa mallin keskeisen puutteen, joka oli toisaalta osa sen neulomisen viehätystä. Kun niukkalinjaisen neuletakin alaosa on kokonaan korkeaa ribbiä ja yläosa sileää, käy pakostakin niin, että helma pyrkii "aukeamaan". Mikä paljastaa armottomasti jokaisen liikakilon/sentin vatsasi ja peffasi alueella, mikäli sinulla sellaisia on. Hips don't lie! Tämä lienee muuten myös syy siihen, miksi takki on kuvattu alunperin Rebeccassa sen maailman kummallisimman näköisen röyhelöpaidan kanssa?

Sorry vaan, muotipoliisit! Magny-Cours on perinjuurin mukava päällä ja aion pitää sitä ahkerasti kaikesta huolimatta.

Ale ale ale, ale ale ale ale, ale ale ale aleaaaaaa

2006-07-29T19:42:00.000+03:00

No, toivottavasti ihan kaikilla ei alkanut soida se ihana parin kesän takainen mainosrenkutus päässä!

Tässä tämän kesän aleostoksia:

Edessä vas: Rowan Cotton Tape. Minähän en tykkää nauhalangoista, mutta pakkohan tätä oli ostaa, kun oli halpaa ja ohjeetkin sai kaupan päälle. Sormituntuman perusteella oikein mukavan oloista lankaa.

Edessä oik: Rowan Wool Cotton. Samasta paikasta kuin edellinen. Tämä oli se ostosten varsinainen syy. Väri on kiva ja se haluaa olla Fiery Bolero. Voihan vihreäkin olla Fiery, jos on tarpeen, voihan?

Takana: Auts. Enkö mää koskaan opi? Muistattekos tämän? Järki sanoo, että Novitan Teddy a) on nihkeää neuloa, b) kutittaa ja c) on h****tin kuumaa. Ja d) ajattelemani jakku (nro 9 uusimmasta Modasta, jos nyt ketään kiinnostaa) saa kenet tahansa mutta erityisesti minut näyttämään pörrölangassa ei-ihan-niin-kauhean-suloiselta. Tai joo, suloiselta, jos ylipainoiset teddykarhut ovat katsojan mieleen. Syytän ystävääni Vilenin Suloa tästä vielä monta kertaa.

Oi Odessa

2006-07-28T22:37:00.000+03:00

Mun eka - mutta ei viimeinen - Odessa.
Lankana lähes 50 g Novitan Woolia, sukkapuikot nro 3.
Tämä pipo on kokeilu, sillä sen kaveriksi on tarkoitus tulla vielä lapaset samoissa sävyissä.
Seuraavaan Odessaan yritän hommata jotain oikein "luxuslankaa" ja ehkäpä se helmienkin pujottelu voisi olla paikallaan.

Mustan kissan tango

2006-07-28T22:26:00.000+03:00

Voisin kertoa pitkän tarinan siitä, miksi keskeneräiset asiat eivät edisty. Koska blogger tökkii, annan puheenvuoron asuinkumppanille. Se kertoo oman versionsa siitä, mitä minä kutsuisin nimellä "Aika-ajot espoolaisittain eli miten poistetaan lankakeriä kissojen suusta". Vitamiininpuutosta on ilmeisesti ilmennyt, sillä eläinlääkärikin suositteli vuosihuollon yhteydessä O. Kissalalle ns. painonhallintaa. Mutta annetaan kun Osu kertoo:

Mä taivalsin läpi helteen ja kosteen

Että kunnon raksuja sais pistellä poskeen

Mä silmäni suljin ja ruokakupin näin tyhjänä tietenkin

Mä tuijottelin silloin vain sinun herkkukaapin oveen

ja kuuta ulvoin illoin - langenneena loveen

[ja mä lauloin]

Marilyn, Marilyn, milloin täytät ruokakupin

Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin

(Ei enää laihdutusraksuja kiitos)

Mä kaikille näyttelin kovaa jätkää

mut mutsi vaan jumaloi sitä toista jätkää ja sen prätkää

ja siksi mä kostan, sen Samokset kuolaan noin

Mä tulisesti Samoksia kynsin ja hampain lemmin

En ymmärrä miksi mutsi vastaili kriittisemmin

Mua mitkään voimat silloin masentaneet ei (ja se niin hyvälle maistui)

Mä kerällisen pistelin kitaani kun mutsi meni leffaan

ja vielä yöllä hampaat iskin mutsin peffaan

Oli pian ohi koko dieetti hurlumhei

I'm going slightly mad

2006-07-17T23:12:00.000+03:00

No nyt se on sitten lopullisesti seonnut.

Ainakin vanhat tämän blogin lukijat tietävät jo niitä asioita, jotka täällä ovat inhokkilistan kärjessä. OK, kaikki yhdessä:

Intro: Tekokuitulangat.
Kuoro: Te-ko-kui-tu-lan-gat.

Intro: Kesäneuleet.
Kuoro: Ke-sä-neu-leet.

Ai mitä muuta?
No tietenkin [tästä poistettu v-alkuinen nuorison suosima täytesana] persikka värinä (ja hedelmänä).

Valmista työtä esiteltäneen ehkä jo huomenna.

Hot in the City

2006-07-05T14:56:00.000+03:00

Koska joku totesi, että kesällä tarvitaan kevyempää neulottavaa, esitellään tämä:

Jep, jep. Toimii tällä helteellä. Uskokaa huviksenne, paksu villasilkkilanka on yllättävän miellyttävää käsiteltävää +30 asteessa!

Ullablogissa oli taannoin juhannustaikoja. En tiedä, oliko toimitus kerännyt niitä ihan nimenomaan minua varten? Pitihän niitä kuitenkin kokeilla. Ja koska nyt juhannuksesta on vierähtänyt riittävästi aikaa, voin hyvällä omallatunnolla raportoida tuloksia. Mistäs sen koskaan tietää, vaikutuksethan voivat ilmetä vaikka viiveellä.

Neito vetäytyköön neulomaan kammariinsa juhannuksisissa tunnelmissa iltapäivällä. Jos neuloessa nukahtaa, näkee unta tulevasta sulhasesta.
- Ei näe. Mutta ruusupuiset puikot eivät taivu tai katkea, vaikka niiden päällä nukkuu. Eikä niistä jää edes ruumiinvammoja neulovaan neitoon.

Neito vetäytyköön neulomaan kammariinsa juhannuksisissa tunnelmissa. Jos nukkuu lankakeriin kiedottuna, näkee unta tulevasta sulhasesta.
- Ei näe. Mutta aamulla voi nähdä enemmän keriä kuin illalla. Ja aamulla voi kuulua sängystä jopa kuorsausta. Ehkä se nelijalkainen langannoutaja näki unta tulevasta sulhasesta/morsiosta/mistä tahansa. Ei kertonut.

Neito vetäytyköön neulomaan kammariinsa juhannuksisissa tunnelmissa. Jos nukkuu lankakeriin kiedottuna, näkee unta tulevasta sulhasesta.
- No ei prkl edelleenkään näe yhtään mitään, vaikka täyttäisi koko pedin omalla lankavarastollaan. Tosin sen alle voisi jo tukehtua.

Eli vaikutukset vähäisiä. Ellei lasketa sitä, että viime päivinä asematunnelissa etniset vähemmistöt ovat vihellelleet perään? Tämä ei ollut kuitenkaan taikojen toivottu vaikutus.

Mutta jos neuloo illalla jotainmitätahansa niin myöhään, että huonotkin tv-ohjelmat alkavat jo loppua, voi aamuherääminen klo 06.15 olla tukalaa. Ja siinä voi syödä aamupalaa avattua sanomalehteä tuijottaen, olla ymmärtämättä lukemaansa ja näkemäänsä ja havaita vasta iltapäivällä (lehti pöydällä auki samasta kohtaa), että on tuijottanut koko aamiaismehun, jogurttimyslin ja omenan ajan lehdestä isokokoista värikuvaa ihmisestä, joka halutessaan pääsisi asuntooni omilla avaimillaan. Ei se varmasti siinä aamulla ollut, eihän???

It’s a kind of magic.

Näytä mulle missä sulla on rusketusraidat

2006-07-03T22:41:00.000+03:00

Ciao.
Niin kuin jotkut muutkin, myös Villiä Villaa on käynyt Italiassa. Gondolien ja pastan luvatussa maassa oli paljon tarjottavaa myös käsityönharrastajalle. Tiedoksi myös tulevaisuudessa Venetsiaan menijöille: heti Pyhän Markuksen aukion takana on lankakauppa! Katuosoitetta ja kaupan nimeä en muista, mutta kaupan vieressä on pizzerioita ja kenkäkauppoja. (Jokainen alueella käynyt varmaan tajuaa jo tässä vaiheessa, että logiikka tässä selostuksessa on puutteellinen...) Lankakaupan taas tunnistaa siitä, että sen ikkunassa on ... lankoja!!! Sekä mummoalusvaatteita.

Mitään en muuten ostanut, lankaa siis. Paksu villa ja yli 30 asteen helle ei ollut hyvä yhdistelmä. Ja sitä paitsi kävin hakemassa inspiraatiota mm. Dolce&Gabbanan, Guccin ja Pradan ikkunoista. Erilaiset neuleet ja virkkaamukset näyttävät olevan ensi syksyn juttu!

Ja aikani kuluksi virkkasin itselleni kengät.

E- he-hee! Enpäs muuten virkannut! Vaan ostin Venetsiasta. Kyllähän tällaisella näpertäjällä pitää ihka-aidot italialaiset virkatut kengät olla. Ja ne sopivat loistavasti uuteen italialaiseen laukkuuni (tässä siis nyt niitä Annen vaatimia kenkä- ja laukkukuvia...)
Eikös ole söpö - ja oranssi? Hölmöt rusketusraidat koivissani ovat sitten peräisin aikaisemmista tossuläpyttimistä, jotka uskollisesti kuljettivat minua halki Venetsian.
Devil wears Prada. And Oscar wears Pink.
(Älkää pliis sanoko sille, että pinkki on tyttöjen väri.)

Ja ettei nyt liian oranssiksi menisi, on taas palattu tuttuun vihreään. Kassi on muuten sama - sen voi kääntää!!! Huikea idea ja aivan loistava kassi. Eikä moittimista ole sukissakaan.

Anne, vihreät kengät on muuten myös varattuna ja odottamassa minua täällä paikallisessa...

Green leaves of summer

2006-06-15T12:16:00.000+03:00

Täällä on kovasti vaadittu kuvaa Sukasta. Täytyy tuottaa teille pettymys. Tämä ei ole SE Sukka.

Ai mitäkö tekee neuloja, joka on pari kuukautta ahkerasti raahannut mukanaan tietyn sukan alkua, aloittanut ja purkanut, aloittanut ja purkanut, aloittanut ja purkanut...?

No pyöräyttää tietenkin ihan toisen parin sukkia. Ja tuosta noin vaan, kahden leffan ja puolikkaan MotoGP:n aikana. (Ai mitä sen toisenpuolen moottoriurheilua aikana tapahtui? Minä kuulemma nukuin.)

Näitä saunasukkia on nähty varmaan jo kymmeniä pareja. Huomatkaa kuitenkin nyt variaatio: näissä on yhteensä vain 4 mallikertaa lehtipitsiä! Jollain on ilmeisesti vähän niinku töpöjalat.

Ja tässä myös uutta tulossa.

Kerroinko jo, että entinen työpaikka muisti minua läksiäislahjalla: aika monen euron lahjakortilla Menitaan?!! Jiihaa. Kahdenkin eri tahon kommentti lahjoituksesta oli: "sillähän saa ihan *piip* paljon lankaa.

No mitä sitten tekee neuloja?

Juu, ei mene Menitaan. Ostaa perusnovitaa Prismasta ja aloittaa kesäjakun.

(Mutku sitä pitää säästää. Kun se on niin hieno. Ja se pitää käytää johonkin erityiseen. Ja entä jos ei osaakaan päättää? Ja pitääkö se käyttää kaikki kerralla???)

Viherrys jatkuu. Makkarin seinät saivat kesähelteiden kunniaksi uuden värin. Huomatkaa, miten se sopii päiväpeiton raitoihin!

Viikon kuva-arvoitus: mikä on tuo päiväpeitossa selvästi näkyvä kohouma?

(vastaukseksi EI kelpaa sitten että Nanna 30 v ei ole vielä oppinut petaamaan sänkyä säntilliseen armeijatyyliin)

Here we go again

2006-06-01T08:50:00.000+03:00

Hei kaikille. Minä olen sukka.

Tarkemmin sanottuna minusta tulee isona sukka. Nyt olen vasta viisi bambupuikkoa ja kerä OnLinen Supersocke Cotton -lankaa. Ja pala sukanvartta.

Minua tehdään matkustavalla sukkatehtaalla. Koska kokemukseni voivat auttaa muitakin matkailijoita, sukkatehtaan Chief Executive Officer antoi luvan paljastaa, että sukkaystävällisiä ovat ainakin seuraavat lentoyhtiöt:
1. Finnair
2. Lufthansa
3. SAS
4. Blue1
5. Germanwings

Sukkatuotantoon sopivat, tosin vaihtelevalla vauhdilla, ainakin seuraavat kaupungit:
1. Dublin
2. Kokkola
3. Lahti
4. Köln
5. Bratislava
6. Ja osa näistä jopa useampaan kertaan.

Sen sijaan sukkatuotantolinja moittii Helsinkiä ja Espoota. Liikaa häiriötekijöitä, lakkoilevat työntekijät, johdon täysi kykenemättömyys multitaskaamiseen ja ilmassa väreilevä yt-neuvottelujen uhka ovat saaneet Sukan kääntymään työsuojeluvaltuutetun puoleen. Siksi Sukka aikoo mennä tänään vertaistukiryhmään keskustelemaan ongelmista.

Tässä vaiheessa Sukka haluaa pysyä vielä anonyyminä, kuten esimerkiksi viisuvoittajat. Kuva sukasta julkaistaan lähiaikoina.

kesäterveisin, Sukka

Guess who's back???

2006-05-11T21:48:00.000+03:00

Tervehdys. Täällä taas, pitkästä aikaa.

Olen kuulkaas alkanut AnneV:ksi AnneV:n paikalle. Matkailu tosiaan avartaa - ja vie ihan kohtuullisesti aikaa. Viimeisimmät viikonloput ovat kuluneet yhdessä ja toisessa Euroopan kaupungissa. Niissä näytti esim. tällaiselta - arvatkaas missä:

Työviikot ovat taas puolestaan kuluneet enemmän ja vähemmän viehättävissä kotimaisissa kaupungeissa. Kun ihmisen ruokavalio alkaa koostua suurimmaksi osaksi lentokonekahvista ja siitä kumimaisesta sämpylästä, alkaa kaivata elämään vähän muutakin sisältöä.

Kuten vaikka neulominen. Voisin pitkästyttää teitä piiitkällä tarinalla sukkarukasta, joka on kuukauden aikana nähnyt useampia eurooppalaisia ja suomalaisia lentokenttiä, mutta ei siltikään vielä osoita mainittavia edistymisen merkkejä. Sukan kanssa on kilpaillut huomiosta tylsähkö kirja. Tasapainoilu tylsän kirjan ja matkaseuran "sitku on oikein tylsää vois alkaa vaikka virkata jotain" -kommenttien kanssa on tehnyt sekä kirjasta että sukkarukasta ikuisuusprojekteja.

Mainitsin joskus aiemmin, että kun elämä on kunnossa, alkaa taas neulotuttaa. Nyt on taas neulotuttanut. Lupaan esitellä neulekuvia enemmän vaikka huomenna, kun saan kuvia ulos kamerasta. Siihen asti pitkästytän teitä meemillä.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. Opettanut mm. insinöörejä ja tarkkislaisia
2. Kirjailija
3. Tämä nykyinen
4. Kolmen viikon päästä tähänkin voi kirjoittaa jotain...

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. Pieni maalaispaikkakunta (KirsiÄrrän pienen maalaispaikkakunnan lähellä?!)
2. Dundee, Skotlanti
3. Helsinki
4. Espoo
Ja nämä eivät olleet aika- tai missään muussakaan järjestyksessä. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen tainnut muuttaa yhteensä 4 tai 5 kertaa?

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
1. Muotitalo
2. The Fast Show
3. Tahdon asia
4. Kehtaako tätä tunnustaakaan - Formulat
Kuten huomaatte, ei tv-makuni ole ihan tämän päivän tasalla. En ilmeisesti ole menettänyt mitään niinä viikoina kun vanha rakkineeni oli korjaamolla.

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
1. New York, New York
2. Ruka
3. Bali
4. Turku

Neljä lempiruokaani:
1. Caesar-salaatti
2. Sushi
3. Itsekehitetty kesäkurpitsa-munakoiso-fetasössö
4. Kaalikääryleet
Ruokaa siis ei ole esimerkiksi mikään kakku, shampanja, mansikat, Polly-karkit, Fruttan hedelmäjuomat, tumma suklaa, vuohenjuusto...

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisit juuri nyt:
1. Jumpassa
2. Jossain kivassa kahvilassa
3. Tosin ihan kotona on ihana olla
4. Joku mukava eurooppalainen kaupunki, vaikka Barcelona

It's the little things that make the world

2006-04-14T15:08:00.000+03:00

Hyvää pääsiäistä kaikille! Kevät näyttää tulevan viimeinkin ja moni asia vihertää. Niin lautasella kuin puikoillakin. Neuleet eivät ole viime aikoina kovasti edistyneet, kun moni muu asia - esimerkiksi liikunta - on vienyt neulomiseen tarkoitettua aikaa ja energiaa. Mutta nyt vihertää. Eilen teatterilippujen noutoreissulla piipahdin Vihreässä Vyyhdissä ja sijoitin ihaniin eebenpuupuikkoihin sekä ihmeellisen pörröiseen, joustavaan lankaan, joka ilmoitti haluavansa vappuhuiviksi. Tällaista nyt sitten touhutaan. Tunnistattehan sukanalun? Sehän on tietysti uusimman Ullan ihana saunasukka.
Valmentaja Osis on toipunut olympialaisten rasituksesta ja löytänyt uuden ystävän. Aamulla hieraisin silmiäni kahdesti, kun pihalla istuikin nenät vierekkäin odottamani yhden sijasta kaksi kissaa. Tämä kuva on lavastus, vieras kissa on ihan eri. Ja tarkkaavainen katsoja huomaa, että Oskanderissa on tässä kuvassa sellaista nuoruuden solakkuutta ja sporttisuutta, joka nykyisin on verhoutunut herrasmiesmäisen arvokkuuden alle.

Kissaystävän lisäksi Oskua viihdyttää myös Fasu Fasaani. Fasupalat eivät kuitenkaan ole lounastoiveiden listalla, sillä Fasu on aika iso ja pelottava.

Kuvassa on toinenkin virhe: Oskari on vaihtanut väriä. Tietenkin vastoin emännän toiveita. Märässä mullassa kierinyt aiemmin ruskeavalkoinen kissa on nyt perusteellisen suihkun jälkeen edelleen ruskea. Oskarin äiti on märkä ja karvainen ja Oskarin kylpyhuone on myös hyvin märkä ja karvainen.

Oskarin äiti katsoo, että ansaitsisi jonkun kivan pääsiäispupun tuoman yllärin. Ehkä suklaisen lankakerän?

Voulez-vous tricoter avec moi ce soir...?

2006-03-28T22:22:00.000+03:00

Jokin on vaivannut minua viime syksystä lähtien. Kävin tavanomaisilla kissanruokaostoksilla Tapiolan Stockalla ja selailin samalla kivan oloista ranskalaista neulelehteä. Jostain syystä lehti jäi tuolloin ostamatta, enkä tietenkään muistanut jälkeenpäin, mistä ihmeen lehdestä oli kysymys. Sanomattakin selvää, että sitä ei tietenkään sen jälkeen näkynyt.

Odotus palkittiin tänään, sillä Stockan lehtihyllyyn oli tullut uusi numero: lehden nimi näyttää olevan Ideal Tricot, ja se on ihana! Mallit ovat suurimmaksi osaksi Rowanin ja Phildarin. Yllättävää kyllä lehti näyttää sisältävän molempien viime kesän mallistoista ne nimenomaiset mallit, joiden takia alkuperäislehtien osto on ollut harkinnassa. Varsinkin Rowanin katalogin hinnan huomioiden Ideal Tricot tuntuu olevan varsin edullinen ja varteenotettava vaihtoehto. Ja kas kehveli, sen näyttää voivan myös tilata Suomeen! Osaankohan minä neuloa ranskaksi?

Eh bien, ovat muuten siirtäneet keskustan Stockmannin lehtiosastolla käsityölehdet uuteen paikkaan. Marssin vesisateesta sisälle vanhasta muistista tuttuun nurkkaan komean liituraitapukumiehen perässä, hetken jo ajatellen, että tässäkö se käsitöitä sietävä "Se Oikea" sitten olisikin. Kun huuru hieman haihtui laseistani tajusin, ettei ko. hyllyn lehtien naisilla ollut neulepaitoja päällä - eikä juuri muutakaan... Samassa tajusin myös, miksi se Komea Mies vilkuili minua niin perinolon näköisenä. Ah zut.

Koska nyt ollaan ranskalaisittain oikein trés elegante tunnelmissa, esittelen uusimman sisustusvinkin, joka on mukailtu uudesta Glorian kodista. Siellä vakavissaan (?) esitettiin huoneen koristukseksi kauniita lankakeriä esimerkiksi pöydällä olevaan kulhoon. Tässä amatöörin versio aiheesta á la Nanna.

Kiitos muuten kaikille onnitteluista! Neljäs vuosikymmen on nyt sitten lähtenyt käyntiin.

aikuinen nainen mä oon - en enää eksy maailman tuuliin

2006-03-24T23:45:00.000+02:00

Vähän aikaa sitten jossain nähtiin pieni ja sininen sievä pussi.

Ja nyt täällä näkyy tätä:

Kati rakas, tuhannet kiitokset! (Minä en ole pitsinneuloja...)

Täällä näkyy myös tätä:

Ja sitten voimme lainata tätä:

"Kun tulen vanhaksi
minä pukeudun violettiin
ja punaiseen hattuun, joka ei
rimmaa eikä sovi minulle.
Ja eläkerahoilla, joskus sitten
vasta aikojen päästä
minä ostan brandya ja
kesähansikkaat ja silkkisandaalit
ja sanon ettei meillä ole varaa
syödä voita.
Kun väsyttää, istun jalkakäytävlle,
ahmin kaupassa maistiaisia
ja painelen hälytysnappeja ja
nappuloita ja
kolisutan kepilläni rauta-aitoja
korvaukseksi nuhteettomasta
nuoruudestani".

Poncho on peräisin täältä.
Ja KSH on läpäissyt valmentaja Osiksen hammastestin: hyvänmakuista, mutta kestävää.

Ja viikon yllytys:
täällä on ale.

I'm a lumberjack and I'm okay

2006-02-28T00:23:00.000+02:00

Pientä olympiaväsymystä ilmassa. Ja tänä aamuna junaa odotellessa oli hyvin, hyvin kylmä.
Siispä pyöräytin itselleni pipon. Malli on uusimmasta Vogue Knittingistä, lankana Pirtin hahtuvalanka. Ja vaikka pipaa tässä esittelee pallopää, näyttää se minun päässäni yhtä hyvältä kuin mallilla Voguessa. Ai jai, että tällainen perinteinen tukkijätkän malli voikin oikeasti olla ihan kiva ja herttainen!

Ai miksikö en esittele sitä omassa päässäni? No kun tähän vuorokauden aikaan olen jo täysin räjähtänyt ja ripsivärit poskilla. Luottakaa minuun, se on luonnossa sellainen Cameron Diazmaisen söpö. Trés chic. Trés Vogue.

I did it!!! ... my way

2006-02-26T21:39:00.000+02:00

Kultaa ja kunniaa:

Hourglass Sweater (Joelle Hoverson)
Koko 37"
Jo Sharp Silkroad Tweed DK, 288 g, väri Emporio
Addi 3,5 mm
Aika 10.2.2006 klo 22.10 - 26.2.2005 klo 21.40

å-
Yleisarvostelu: Perfetto.
Istuu hyvin, näyttää hyvältä. Kaula-aukko on laajahko, mutta toisaalta sopii puseron malliin. Täytyy pitää hartiat kuosissa niin ongelmia ei ilmene.

Lankahamsterien kannalta työ osoittautui pettymykseksi. Langanmenekki olikin huomattavan vähäinen ja nyt minulla on vielä x kerää Silkroadia odottamassa tulevia haasteita.

Väliaikatieto ennen viimeistä kierrosta

2006-02-26T11:55:00.000+02:00

Tässä kohtaa mennään. Aikaa vielä 11 tuntia.
Mikä parasta, tästä on tulossa aivan loistavan hyvin istuva pusero!

Niin huoleton tää leikki on ja aivan verraton

2006-02-25T18:59:00.000+02:00

Valmentaja Osis on äijien äijä.

Jos ihmettelette miksei Osis harjaa itseään, se johtuu siitä että hän vaan tuijottaa turkkinsa liukkaaksi.
Kun Osis voittaa, ei se johdu siitä, että vastustaja olisi huono, vaan siitä, että Osis on hyvä.
Osis ei koskaan nuku. Hän odottaa ruokakuppia.
Kun Osis tuijottaa kilpaa, patsaatkin väsyvät ennen Osista.

Osiksen valmennus on alkanut tehdä tehtävänsä. Mielikuvaharjoitteluna ovat toimineet öisin kilpailijan sänkyyn kannetut pelivälineet. Eilen illalla oli tiukka valinnan mahdollisuus: sokkotreffeille vai himaan olympiasuoritusten pariin? Arvatkaa kumpi voitti. Suoritus on taas lähtenyt luistamaan, katsokaa vaikka:

Pala hourglassin etukappaletta. Huomatkaa ensimmäinen hieno italialainen aloitukseni, jota oli niin kiva kokeilla, että tuli tehtyä kolmeen kertaan. Puseron värin pitäisi olla kyllä ennemminkin tumma luumu. Tämä ihana lanka tuntuu imevän itseensä kaiken ylimääräisen karvan ja pölyn mitä talosta löytyy.

Ei tässä mitään hötkyillä, valmistaudutaan niin kuin Tanja toiseen laskuun: telkkaria katsomalla ja banaania syömällä. Kisaeväitäkin on - eikun oli, niin kuin Annellakin. Tänään on monta tuntia hyvää neulomisaikaa jäljellä ja tv:stä tulee hömppää. Jos hömppä loppuu, löytyy hyllystä myös kuusituntinen Ylpeys ja Ennakkoluulo -dvd. (Kyllä, se oikea versio.)

Sitä paitsi ohjehan on kirjasta nimeltä Last-minute knitted gifts. Eikö se tarkoita, että neulominenkin pitää jättää viime hetkeen???

"Launtai-illan kulttuuritunnissa esittelemme nuoren espoolaistaiteilija Nanna S:n valokuvateoksia. Teokset kuvastavat karulla ja realistisella tavalla suomalaista luontoa. Naturistisuuteen pyrkivän muotokielen avulla Nanna S pyrkii illustroimaan katsojalle tarinoita suomalaisesta todellisuudesta - värien valinnan ja komposition taustalla voi nähdä viittauksia toisalta 1930-luvun eurooppalaiseen ekspressionismiin, toisaalta suomalaisiin betonilähiöihin ja leipäjonoihin. Teoksilla on selkeä viesti kritisoitaessa Suomen nykyistä sosiaalipolitiikkaa ja kulttuurielämän tilaa. Tämän teossarjan nimi on Kivi, mikä em. teemojen lisäksi generoi myös positiivisemman skenaarion zeitgeistiin. Viittaukset kiveen, jäähän ja periksiantamattomiin luontoilmiöihin kertovat muotokielensä kautta myös Suomen mitalimenestyksestä Torinossa. "

Kivi. Sten. Stone.
Nanna S, 2005.
Fotovedos paperille.
1/1 T.p.l.a.
Kehystys: Ikea.

Bodia, sporttia

2006-02-19T21:41:00.000+02:00

Täällä taas Torinon kisakylä ja haastattelussa valmentaja Oskari K.

OK: On muuten viimeiset kisat, joihin tuon kanssa lähden. Olisi kai epäurheilijamaista syytellä huonoja tuuliolosuhteita. Joku tuuli täällä kyllä nyt puhaltaa, kun tuo ei ole neulonut silmukkaakaan olympiatyötä. Olen yrittänyt sanoa, että kyllä sellainen kevyt harjoittelu voisi olla hyväksi, mutta se on päättänyt nyt vetää kunnon palauttavat ja ei aio reenata ennen loppurutistusta. Aloittaisi edes kunnon hiilaritankkauksen että jaksaisi.

Minullekin yrittää vaan syöttää jotain Shebaa. Ja naapureilla kisakylässä näyttää olevan paljon lokoisammat oltavat.

Ja mitäkö se on sitten tehnyt? Virkannut rumat tossut! On muuten rumaa lankaa - ja pahaa. Se on vielä vanhaakin. Vuosia sitten sitä Veli Valtterin kanssa maisteltiin, ennen kuin Valtteri muutti. Eikä tykätty. On tekokuitua. Ja vaikka saatiin piilotettua sitä aikamoiset määrät parvekkeen alle, vielä sitä näköjään riittää. Se on kuulemma jotain Tahitia. Ja tossut jostain hölmöstä virkkauskirjasta.

Juu, ja se katsoo jotain kurlinkia. Siinä on kuulemma joku Uusipaavalniemi.

Jos ei tästä vielä meno parane, lähden kyllä ensi kaudella valmentamaan pujottelijoita. Niiden suksista kuuluu kiva ääni. Ja se Kalle on muuten mun mummolan suunnalta kotoisin. Ei ole kyllä tällä mun valmennettavalla saman luokan kunnianhimoa ja itsekuria kuin Kallella.

My funny valentine

2006-02-14T21:52:00.000+02:00

Hyvää ystävänpäivää!

Tällainen blogin aihepiiriä ja ystävänpäivän alkuperäistä tarkoitusta sivuava keskustelu käytiin meillä muutama päivä sitten.

Äiti: Mistäköhän sinä raukka löytäisit jonkun kivan miehen.
Nanna: ???

Äiti: Ethän sinä edes koskaan käy missään, missä niitä miehiä voi tavata.
Nanna: --- Itsekseen. (Olen minä kuullut ihmisistä jotka tapaavat Sen Oikean Alepan vessapaperihyllyllä.)

Äiti: Onhan sinulla paljon niitä kavereita. Ja aina olet menossa. Mutta ei siellä taida paljon miehiä olla? Eikä baareista löydä kunnon miehiä.
Nanna:---

Äiti: Ei taida niissä neuletapaamisissakaan paljon miehiä käydä.

Niin, missä ovat neulovat miehet, jotka tulisivat vapauttamaan äitini huolistaan? Hei Lorenz Backman, missä piileksit? Vai onko maailmassa muitakin neulovia miehiä? Virkkaavia poikia ei nyt sitten lasketa.

Totta puhuen miehen ei tarvitsisi edes neuloa. Kyky sietää neulomista olisi kyllä erityisen suotava. Tällaista on hyvä pohtia näin ystävänpäivänä. Onhan kyseessä perustavanlaatuinen kysymys. Tai yllättävä romantiikan puuska. Olen kai saanut yliannoksen Suuria Tunteita katsottuani Saippuprinssin puhelinvalmistajan tarjoamassa erikoisnäytöksessä. Jos jollain on nurkissa kuljeksimassa ylimääräinen fiksu ja sisäsiisti mies, joka ei säikähdä lankapalloja ja kissankarvapalloja, saa lähettää tänne päin, kiitos.

***

Olympiatyöni tulee todennäköisesti olemaan Haaste, kuten kuuluukin. Arvelinkin näin käyvän: ensinnäkin työkiireet perinteisesti hidastavat, jarruttavat ja lykkäävät harrastuksia. Toisekseen sileä ainaoikea on kuitenkin loppujen lopuksi vähän pit-kä-ve-te-is-tä, vaikka lanka sinänsä on ihanaa eikä työn edistämiselle pitäisi olla mitään esteitä.

Musta on tullut urheiluhullu

2006-02-12T20:57:00.000+02:00

Hyvää iltaa kisastudiolta. Täällä Torino.
Naisten keskipitkä Hourglass - suoritus on aloitettu perjantai-iltana olympiatulen syttyessä. Etenkin Suomen joukkueella on nyt lupa odottaa hyviä suorituksia. Mahdollisesti jopa mitaleja on tulossa, sillä ainakin Nanna on lähtenyt reippaalla vauhdilla alkuun. Ensimmäiseen väliaikapisteeseen mennessä valmiina ovat jo hihat. Nyt kun lähdetään arkipäivien pitkälle suoralle, on siirryttävä etu- ja takakappaleisiin. Millä mielellä on valmentaja?

OK: Hieno alku Nannalta. Nyt täytyy kuitenkin vielä muistaa, että tällaisessa keskipitkässä lajissa Nannalla on perinteisesti ollut se nesteytysongelma. Liian reipas alku yleensä kostautuu jossain vaiheessa suoritusta. On vaarana, että menee vielä maitohapoille koko hourglass.

Sitä paitsi täällä kisakylässä saa olla tarkkana. Nytkin joutuu valmentaja hoitamaan samalla voitelun ja varustehuollon. Ettei vaan kukaan norjalainen yritä peukaloida meidän aineita, siis voiteita?

p.s. Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Olen palannut vasta takaisin laajakaistan pariin enkä ole ehtinyt kommentoida. Ja pahoittelen ylimmän kuvan kehnoa rajausta. Jos hihat näkyisivät kokonaan, näkyisi myös ei-ihan-pyykkilautavatsa ja kulahtaneet nallekuvioiset flanellipöksyt.

Lennä Nykäsen Matti, lennä

2006-02-10T07:37:00.000+02:00

Tänään on SE päivä.

Jännittää kovasti. Olen ollut hiiihtokilpailufriikki jo siitä lähtien, kun opin juuri kävelemään. Potkuhousut pullollaan juoksin punaisella kokolattiamatolla ympyrää kun puukuorinen, mustavalkoinen Salora näytti Helena Takaloa ja Hilkka Riihivuorta. Sittemmin innostus on jatkunut, vaikka koki pahoja takaiskuja muutaman vuoden takaisista hemohessuiluista. Vaikken itseäni penkkiurheilijana pidäkään, katson kyllä ahkerasti kaikki hiihdon arvokisat. Ja hiihdän itse. Luistelutyylini hioi aikanaan kuntoon kaverin serkkupoika, josta sittemmin tuli maajoukkuehiihtäjä.

Ja muutenkin - sovinhan minä talviurheilijaksi. Aina voi syyttää välineitä, huonoa pitoa ja ohutta ilmanalaa. Talviflunssakin löytyy, kuten kunnon urheilijalta pitääkin. Osaan tulla maaliin dramaattisesti kaatuen. Ja olen jo harjoitellut poseeraamista suks--- siis välineiden kanssa, jos menestystä ja haastattelupyyntöjä sattuisi tulemaan. Avioliittoja on tosin takana vähemmän kuin Nykäsen Matilla. Mutta jos näissä kisoissa menestyn, eiköhän niitä tarjokkaitakin jostain ilmesty.

Mutta tänään - tänään tapahtuu jotain ihan muuta.

Yleisradio: Hyvää huomenta - avaamme ensimmäisen kisalähetyksemme täältä Torinon kisakylästä. Valmistautuminen näyttää sujuvan; kiireisiä urheilijoita suhahtelee ympäriinsä tekemässä vielä viimeisiä viimeistelyharjoituksia. Jaa, tuoltahan näyttää tulevan Suomen vahvan mitalitoivon Nannan henkilökohtainen valmentaja Oskari Kissala. Oskari--- Oskari! Ehtisitkö hetkeksi haastatteluun. Miltä Nanna kunto nyt näyttää?

OK: Hyvältä. Vähän on viimeistelyt kuitenkin menneet sekaisin kun meillä täällä kisakylässä on ollut vatsatautia liikkeellä. Mutta kyllä Nanna starttiin mennessä on ihan kunnossa.

YLE: Mutta Nannahan on jo aikamoinen konkari, ja sitä menestystäkin on aiemmin tullut?

OK: Kyllä - Nannahan oli mukana jo Lahden aiemmissa MM-kisoissa 1989 ja sieltä tuli mukana heti kultamitali.(* Ja sitten on kisoja kierretty kovasti. Ne edelliset kotikisat kaatuivat kyllä kovaan pakkaseen ja siitä aiheutuneeseen ylenmääräiseen nesteytykseen kolmellakympillä.

YLE: Mutta nyt ollaan luottavaisin mielin.

OK: Kyllä nyt on meillä ollut treenit kohdallaan ja kuntohuippu ajoitettu juuri tähän viikkoon.

YLE: Mitä mieltä sinä henkilökohtaisena valmentajana olet tästä Nannan lajinvaihdosta.?

OK: Kyllähän Nanna on enemmän vapaan tyylin spesialisti ja tietää sen itsekin. Eli varmaan ihan hyvä ratkaisu vaihtaa pikamatka-Clapotis siihen vapaan tyylin Hourglassiin. Käytiin eilen läpi noita varusteita, ja meidän pitkäaikainen sponsori Jo Sharp on antanut ihan hyvät välineet käyttöön. Kyllä siitä Hourglassista mitali tulee.

YLE: Hei, mutta tuollahan meneekin itse Nanna. Kevyesti menee, hyvän näköistä vauhtia viimeistelylenkillä. Tekniikka on kunnossa, kyllä nyt Kanadan tytöillä on vahtimista tuossa naisessa. Nannaaa....?

Nanna: puuhhh..... Huomenta.

YLE: No Nanna, millä mielellä kisaan mukaan?

Nanna: kiitos, hyvällä. Lähden kyllä tekemään ihan omaa suoritusta. Parhaani yritän, katsotaan mihin se riittää.

YLE: Kiitos. Päätämme kisalähetyksen näihin Torinon kisakylän talvisiin maisemiin ja palaamme iltapäivällä seuraamaan lähtöä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Nannan valmistautumista Torinoon on sponsoroinut Pepsi Max Cappuccino, Möllerin kalanmaksaöljy sekä Swix pitoteippi.

*) kirjoituskilpailussa, mitä oikein luulitte???

Ihanuuksien ihmemaa

2006-02-05T21:51:00.000+02:00

Tuoli sai tänään uuden päällisen paperinarukankaasta.

Ja tässä on se todellinen ilonaihe: Kun Rowanin Cork alkoi suututtaa, halusin kokeilla jotain lankaa, jota etukäteen kuvittelin todella ihanaksi. Ei muuta kuin eri paikoista innolla kerätyt Debbie Blissin Alpaca Silkit esiin. Se on vielä parempaa kuin kuvittelin. Mihin sitä oikein voisi verrata? Ettei arvostelu menisi täysin sopimattomaksi, voisin vaikka sanoa, että Alpaca Silkin neulominen on kuin Creme Bruléen syöminen. Enempää ei kai tarvitse kertoa?

Hyvä todiste ihanuudesta on myös se, että tässä on meneillään jo kerä nro 5.
Lankahamsterivalvoja tuskin ilahtuu siitä, että täällä edelleen osataan aloittaa monta työtä yhtä aikaa - ja lopettaa niitä vähän vähemmän? Tämä vaatii nyt tuumaustauon ja kunnon unet unikaverien kanssa.

Sort of homecoming

2006-02-04T19:23:00.000+02:00

Tässä se on, ensimmäinen valmistunut Lankahamsterit -työ:

Kuunneltuani aikani hyvätahtoista kommentointia kodinhoitokahjoudestani päättelin, että täytyyhän minun hankkia aito Martha -poncho. Ja tässä se on! Ohje löytyy esimerkiksi täältä. Minun ponchossani mallia on hieman mukailtu.

Lankana on Novitan Hippy, jota meni tasan 500 grammaa. Tarkkasilmäinen katsoja ehkä huomaa, että reunakuviosta puuttuu pala (ok, reunakuvio on itse asiassa se pääasiallinen syy, miksi koko poncho minua viehätti - muu osa ponchoa on tappavan puuduttavia kaksoispylväitä) . Ja tämä siis selittää täsmälleen 500 gramman lankamenekin. Kohtelias katsoja jättää "puutteen" omaan arvoonsa. Virkatessa moisia vikoja on muuten paljon helpompi korjata kuin neuloessa! Ehkä hankin lankahamstereiden jälkeen kuitenkin vielä kerän Hippyä ja täydennän rivin kuntoon.

Poncho tuntuu mukavalta, vaikka onkin vähän painavahko. Hippy on periaatteessa makuuni liian keinokuituista, mutta tällaisessa tuskin ikuiseen käyttöön aiotussa työssä kyllä menettelee. Plussana mainittakoon, että Hippy on niitä harvoja lankoja, jotka eivät herätä nelijalkaisessa neuleassistentissa minkäänlaista kiinnostusta.

Ja tässä lisää lankahamsterointia: etukappaletta uusimman Voguen palmikkoneuleesta. Lankana Rowanin Cork, väri Chilly. Malli on ihana. Ensimmäistä kertaa teen jotain, missä on nyppyjä. Yritän saada päätettyä, pidänkö Corkista vai en. Kai siitä pitäisi pitää, kun se on "hienoa" Rowania ja sisältää merinovillaa? Minä en valitettavasti jostain syystä saa siitä mitään elämää suurempia elämyksiä.

Jaa, lankahamsterit??? Kissinvillat! Kyllä nyt joku saisi järjestää blogikissojen ruokahamsterit.

I'm easy like a Sunday evening

2006-01-29T22:03:00.000+02:00

Tänä iltana ei ollut vaalineulojaisia.
Eikös niiden pitänyt olla edes vaalivalvojaiset?

Toisaalta tämä voisi olla myös kuvallinen vastaus kyselyyn "mitä minulla on tällä hetkellä päälläni".

Viikonloppu kului uskomattoman nopeasti pihasuunnittelukurssilla. On täällä sentään lankaakin. Nämä tarttuivat matkaan tänään spinningtunnilta. Siis sellaiselta, jossa poljetaan pyörää, ei rukkia. Ja ne eivät ole edes minun vaan Katin. Ne ovat täällä vain hoidossa.

Joissain perheissä langan hamstraaminen on ehkä päässyt sille tasolle, että sitä pitää piilotella jo naapureidenkin asuntoihin?

Laura ihmetteli, miksei ole pinkkejä Teema-astioita. Minullapa on! Muki on koe-erää, jota tehtiin vain vähän muutama vuosi sitten.

How to be a (domestic) goddess

2006-01-27T21:59:00.000+02:00

Hello.
Tervehdys hiljaiselolandiasta. Täällä on pistetty elämä risaiseksi ja tehty blogikissasta tossut.

No ei nyt suinkaan. Olen kovin otettu kehuista ja äänistä, jotka sain Kultaisessa kudinpuikossa. Nyt tuntuu ihan prinsessalta. Oikeasti olen todella otettu ja iloinen kehuista, yritän jatkossakin pysyä yleisön arvostamalla linjalla!

Täytyi kuvata tossuja, koska blogieläin ei ole tänään kuvaustuulella. Oskari oli otettu kehuista, mutta otti hieman itseensä kommentin "ruoka-aikana kotona ollut kolli" - varsinkin kun toissapäivänä naapurin setä, Oskari Fan Clubin perustajajäsen, lepersi "On meille poijjaan kanssa tullut vähän tuota massua." Siksi kissarukka nyt vähän ujostelee kameraa, koska on kuullut sen lihottavan ainakin 5 kg.

Kotipuuhia voi vauhdittaa sopivalla kirjallisuudella. Viihdytin itseäni Sophie Kinsellan uusimmalla, josta löysin jonkinlaisia yhtymiä omaan elämääni. Ai, minäkö muka kodinhoidollinen tumpelo? Löytyy minulta ohjekirjojakin. Siispä...

...olen viettänyt kotosalla Pakottavan Maanisen Siivousvimman viikkoa (Marin Ihanalla Miehellä oli sille osuvampikin ilmaisu). Koska mania vaatii aina suurellisia töitä, päätin aloittaa pienimuotoisilla sähkötöillä. Asensin kattoon lampun.

Hei, Anneli Anonyymi siellä takarivissä! Kuulen jo, että kaivelet kommenttilaatikkoa auki kertoaksesi, että täytyy olla tosi blondi, jos ei osaa yhtä lamppua asentaa. Väärin!!! Ei se uuden lampun asennus vaan vanhan purku...

Pitkä tarina lyhyesti alkaa siitä, että asunnossani on ennen asunut julkkis. Olohuoneen entinen kattolamppu oli tiettävästi julkkiksen peruja ja siksi lähes kulttuurihistoriallinen esine. Valitettavasti se oli melko ruma - ja rikki. Niinpä joissain estrogeenihöyryissä päätin alkaa purkaa hökötystä. Lampunpiruilaisella oli monta haaraa ja lonkeroa, metrikaupalla kattoon naulapyssyllä kiinniammuttua paksua mustaa johtoa, kiinteä jatkojohto, useampi muuntaja, kiinniruuvattuja peitelistoja ja kattopalkkien alta ja välistä pujoteltuja haarakkeita.

Olen melkein pätevä sähkömies: keväällä 2000 sain 20 minuutin crash coursen aiheesta "kaikki mitä ammattikoulussa opimme sähköasennuksista" tamperelaiselta sähkömieheltä, joka päätti lopettaa sovitun urakan kesken ja lähteä mieluummin baariin. Urheasti sen jälkeen piuhoitin pari huonetta enkä kuollut. Silloisen asunnon seuraavan asukkaan näin viimeksi viikko sitten Stockan herkussa, joten työnlaatuni lienee ei-tappavaa. Pätevyyttäni luonnollisesti lisää se, että kaikki ex-poikaystävät ovat jonkun sortin teekkareita. Yhtä isäni kutsuu säännöllisesti heikkovirtainsinööriksi tämän suureksi inhoksi.

Useamman tunnin nyperryksen jälkeen (korkeilla tikkailla) olin vihdoin kriittisessä vaiheessa sulake irti, taskulamppu kädessä ja kissa kintussa kiinni - ja napsautin viimeiset piuhat poikki Fiskarsin askartelusaksilla. Tadaa.

I've seen the light.

Ja mania jatkuu. Kohta olen Martha Stewart (toivottavasti sentään vankilan ulkopuolella). Koska viikko sitten touhotin lakanoidensilittämisvimmastani ja sain postaukseen huiman määrän kommentteja, kerron nyt hankkineeni käytetyn mankelin. Voinko sanoa, että mankeli on ihqu? Se on! Olen mankeloinut kaiken kotoa löytyvän litistyvän tavaran, kissan häntää lukuunottamatta. Olen varsin innostunut.

Laura muuten varmaan pitäisi tuollaisesta lakanakasasta! Käsityöasiaa siinä on sen verran, että pyyhkeen neulotut pitsit ovat äitini käsialaa. Sain pyyhkeen vuonna 1984 jumppapyyhkeeksi, siinä on nimikirjaimeni ja se sointui silloisten jumppatrikoitteni, säärystinten ja vyön väriin.

Käsityöasiaa on myös kuvassa näkyvä uusi Vogue Knitting. Siinä oli miljoona pakko tehdä-mallia. Oikeanpuoleisella palmikkoneuleella on tarkoitus aloittaa keskiviikkona lankahamsterikuukausi.

Muita neuleuutisia esitellään lähipäivinä. Olen nimittäin keskittynyt vaihtolapasiin, nimipäivälahjaan ja salaiseen projektiin, joka ehkä päätyy joskus Ullaan.

Mutta koska tämä on olevinaan sekä neule- että kenkäblogi, esittelen vihdoinkin löytyneet uudet talvikengät, joilla on hyvä tepastella. Ne ovat varsin hot. Martha Stewartilla ei varmaan ole samanlaisia?

I see you lookin' at me like I'm some kind of freak

2006-01-17T22:20:00.000+02:00

Koska ilmeisesti oletetut(?) omituisuuteni kiinnostavat lukijoita enemmän kuin neulomukseni, vastaan lyhyesti kiertelevään kyselyyn. Jatkakoon ken haluaa.

Sänkypuuhat
Nukkumaan mennessä peitto pitää taittaa jalkopäästä ja muotoilla tiiviiksi paketiksi jalkojen ympärille. Vuoteesta noustaan aina oikea jalka edellä.

Ja lakanat on Ehdottoman Pakko Silittää. Tämän tunnustuksen jälkeen olen työpaikkani virallinen Ms Control Freak. Kukaan - siis kukaan - ei kuulemma tee tällaista, koska se on ihan turhaa.

Ruoka ja juoma
Voileipä ei maistu hyvältä, jos siinä on voin (tai kevytlevitteen) lisäksi muutakin päällä. Voin syödä kyllä juustoja ja makkaroita erikseen, mutta leivällä ne peittävät leivän maun. Tai siis peittivät. Nykyisin syön viljatuotteita enää hyvin harvoin.

Puoli ruokaa
Keraamisen lieden kiillottaminen puhdistusaineella on kivaa. Vielä kivempaa on hangata kaasulieden "renkaita" konetiskiaineella kiiltäviksi. Vessan ja kylppärin pesu on kivaa. Samoin kuin erilaiset uudet pesuaineet. Tällä hetkellä Villiä Villaa suosittelee Swiffer-taikasieniä.

Ai niin, tämä oli neuleblogi?

Lehdet
Olen koukussa neule- ja sisustusaiheisiin lehtiin. Kuten esimerkiksi Rebeccaan, joka saapui eilen matkattuaan kunniakkaat kaksi (2) arkipäivää Saksasta Suomeen. Lehti on edullinen ja mallit mukavan neulottavia. Ja yllätys, tämänkin lehden mukana tuli mukavia ommeltavia merkkejä valmiisiin neuleisiin. Saakohan niitä kohta Novitalta ja Modalta myös? Tässä pari esimerkkikuvaa. Lehdenhän voi nyt tilata myös sen omien kotisivujen kautta.

Stand up and fight for your rights

2006-01-15T18:48:00.000+02:00

Vielä on muutama hetki aikaa vaikuttaa valtakunnan asioihin. Siksipä pikakertaus siihen, mitä on tarjolla. Sitä on vähän, sillä neuloja on taas keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi neulomiseen.

1. Tavissukka
Varma vaihtoehto - sekä malli ja ulkoasu tuttuja ja turvallisia ja moneen kertaan nähtyjä. Soveltuu erinomaisesti erityisesti vaikka sauvakävelyyn ja kissojen kanssa touhuamiseen.

2. Puolivallaton villasukka
Vähän värikkäämpi ja eurooppalaisempi vaihtoehto. Tuttua ja turvallista sukkamateriaalia, mutta pinnan alla piilee räväkkyyttä. Oikein mainiot sukat esimerkiksi rullaluisteluun.

3. Järki-ihmisen valinta
Järkevä ihminen noudattaisi dieettiä, protestanttista etiikkaa ja tipatonta tammikuuta ja yrittäisi viimeistellä kaikki suunnilleen ompelu vailla olevat keskeneräiset työt. Suosittu vaihtoehto vaikka Nurmijärvellä. (ei kuvaa)

4. Vihreä vaihtoehto
Tätä on ollut liikkeellä. Cucumberpatch lähetti minulle (kuten Kirsille, Marille ja Minnallekin) vähän Rowanspunia. Minulla, päinvastoin kuin muilla, se on Chunky-paksuista. Lanka on varattu toistamaan Season's Tale -kirjan Nevis, joka minulla on jo melkein valmiina. Valitettavasti langan väri ei ole ihan mitä odottelin, mutta eiköhän tämä silti tule käytettyä. Cucumberpatch oli muuten nopea. Erityispisteitä saa lankapussissa oleva suloinen Rowan -merkki, jonka voin sitten ommella valmiiseen neuleeseen (kuvassa keskellä).

Käytä vaikutusvaltaasi.
Kävijälaskuri nimittäin lähestyy kovasti lukemaa 25.000. Ken tämän luvun laskurissa näkee, ilmoittautukoon.

On niin helppoo olla onnellinen

2006-01-10T22:29:00.000+02:00

Onni on... kärjestäneulottava villasukka.

Tämä on oikeasti kivaa: bambupuikot, ohutta lankaa ja kärjestä aloitettava sukka. Kiitos Kristelin ja Ullan hyvän ohjeen aloittelin elämäni ensimmäistä kärjestä aloitettavaa sukkaa. Jostain syystä tämä menettelytapa tuntuu paljon järkevämmältä ja loogisemmalta. Kiivetäänhän puuhunkin tyvestä, miksei siis sukkaan varpaasta lähtien?

Raitalanka on Opalin sukkalankaa, jota ostin kokeilukerän viikonloppuna. Värit ovat luonnonsuojelun hyväksu tehdystä "sademetsä" kokoelmasta, jossa värivalinnat mukailevat eläinmaailman luonnollisia värejä. Ette ikinä arvaa - tämä on tiikeri! Kissanaiselle tiikeriä, sehän sopii!

Mutta kuvittelenko vaan - onko tiikeri vetänyt viidakossa röökiä posket lommollaan vai miksi kerä mielestäni vähän tuoksahtaa? Vastaisuudessa haluan lankakeräni vain pelkällä luontaisella lammasaromilla, kiitos.

Toinen ilonaihe liittyy itsekuriin ja pidättäytymiseen langanostoista (ylläolevaa kerää lukuun ottamatta). Tosin tänään tein pitkään harkinnassa olleen tarveostoksen. Kuten ehkä muistatte, sain Debbie Bliss Clubin liittymislahjana Alpaca Silk -lankaa. Olen sittemmin haalinut sitä lisää sieltä ja täältä erilaisilla oravannahkakaupoilla. Viimeiset kerät tilasin tänään tämän kaupan hyvästä alennuksesta. Kärsivällisyys siis palkittiin. Alpakoista valmistuu joskus - vaikkapa lankahamsterikuukauden aikana - edullinen (ainakin lähestulkoon edullinen) paita. Samalla olen virtuaalisäästänyt taas monta euroa. Virtuaalisäästäminen on kivaa, kiitos Susannalle vinkeistä!

Get the party (?) started

2006-01-08T20:44:00.000+02:00

Neiti Villiä Villaa toivottaa kaikille hyvää uuden vuoden alkua! Hyvän vuoden - minun vuoteni. Vietän tänä vuonna aika-öh-monivuotistaiteilijajuhlaani ja siispä pyrimme olemaan juhlamielellä heti vuoden alustakin lähtien. Vuosi on hyvä aloittaa jollain pirteällä:

Niin, kuten kuvasta näkyy, olen myöhäisherännäinen kahdenkin asian suhteen. Olenkohan viimeinen neulebloggaaja, joka ei vielä ole yhdistellyt Novitan raitalankoja? Minun kokeiluni näyttää tältä. Kuviot ovat kominugrilaisia ja mukailtu kirjasta Knitting Marvelous Mittens, jonka joulupukki toi etuajassa.

Toinen uutuus (ai mikä uutuus?) on bambuiset sukkapuikot. Vietin tuskaisia hetkiä 30 cm pyöröpuikon ja lapasen kanssa, kunnes kaahasin lauantaiaamuna Menitan Outletiin ja hain sieltä kokeilumielessä yhdet monien kehumat bambut. Olen antanut kertoa itselleni, että bambut ovat itse asiassa so last year ja kuuluvat siis suunnilleen samaan kategoriaan lantiofarkkujen, spagettiolkaintoppien ja tylppäkärkisten kenkien kanssa. Nyt pitäisi kuulemma olla ruusupuuta. Mutta minullapa on Ihan Ekat Ikiomat Bambut, ja ne ovat ihanat. Ihanat, kuulitteko? En tiennytkään ennen, että sukka- ja lapasneulominen voi olla näin helppoa ja kivaa. Tästäkin voi siis tulla ennen pitkää sukkablogi, niin kuin eräillä ja eräillä toisilla.

Tässä esitellään neulepintaa, joka voi näyttää tutulta ainakin Minnasta. Kyllä, tämä on Rebecca-lehden palmikkopoolo. Lankana on ohjeen alkuperäinen GGH Savanna. Langalla on varsin jännä koostumus: 43 % alpakkaa, 23 % pellavaa, 19 % villaa ja 15 % polyamidia. Olin ensin "kierrättämässä" koko langan, mutta neuloin koetilkun. Koetilkusta puuttuu enää toinen hiha, josta voitte tehdä siis päätelmiä langan neulontamukavuudesta. Ainoa minua häiritsevä seikka on langassa olevat paksut pellavaklimpit, jotka eivät jousta eivätkä taivu. Ja suositellun puikkokoon (7,0 mm) sijaan käytin viitosia. Muuten oikein mukavaa lankaa. Ja lämmintä alpakasta johtuen. Täältä sitä vielä saa, jos joku innostuu aiheesta.

Otetaanpa vielä harrastuksen vuoksi kertausta lapasesta edestä ja takaa:

BTW: Asioin Menita Outletissa yhtäaikaa Jennin kanssa. Ja huono yhdistelykykyni ja joogasessioista pöllyinen pääni kertoi minulle jälkeenpäin, että hyllyjen välissä taisi seikkailla samaan aikaan myös Terde. Olenko oikeassa?

Näitä en sentään neulonut. Olen välttänyt aleja varsin ansiokkaasti. Tässä tulos reissusta, jolle lähdin vakaana aikomuksenani ostaa talvikengät, joilla on hyvä kävellä Helsingin loskaisilla kaduilla. Nämä olivat muuten sitten halvemmat kuin sellaiset talvikengät - ja sitä paitsi tarvitsin uusia työkenkiä.
Sopivat sitten varsin loistavasti yhteen toisen aleostokseni, kevyttoppahousujen kanssa.

Palaan takaisin sohvannurkkaan viettämään viimeistelyviikkoja ja kuuntelemaan nelijalkaisen kämppiksen infernaalista kuorsausta. Ciao!

Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltais rauhassa vaan

2005-12-28T23:03:00.000+02:00

Myöhäiset hyvänjoulun toivotukset kaikille, joita viesti ei tavoittanut ennen aattoa! Joulu sujui perinteisin merkein ja rauhallisesti. Ainoastaan pukille melkein tuli kiire viimeisen tilauksen toimittamisen kanssa. Olen toki vuosien varrella lahjoittanut monennäköisiä keskeneräisiä teelmiä ja virtuaalisia villasukkia. Nyt ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi -varsinkin kun kuulin lahjansaajan ei-niin-kovin-hiljaisen kommentin "ja mikähän paripuoli sukka sieltä on tällä kertaa tulossa". Niinpä tikutin viimeisen lahjaneuleen valmiiksi vielä aattoiltana. Kas tässä:

Malli: Moda 2/2005
Lanka: Novita Aino, yhteensä noin 600 g.
Puikot 6,0 ja 5,5.
Arvostelu: Kiva helppo malli, palmikkokuvio oli mukavan vaihteleva.
Mitä muutit mallissa: Mallia on vähän muokkailtu ja esimerkiksi poolokaulus jätetty pois.
Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: Näitä voisi tehdä toisenkin.
Pitoon vai purkuun: Toivottavasti pitoon. Vaikutti olevan lahjansaajalle varsin mieleinen.

Jouluna oli hyvää aikaa neuloa ja siksipä näyttääkin lupaavasti siltä, että kiirehtimättä ja rauhassa valmistuu vielä tämän vuoden puolella kaksi pitkään keskeneräistä neuletta (kuvat yllä ja alla). Lisää näistä lähipäivinä.

Lopuksi lehdistökatsaus.
Interweave Knits -lehden talvinumeron saapui tänään. Tähän asti siis tilaus on edelleen toiminut ongelmitta; kaikki numerot on saatu ja jopa ajallaan. Lähettäjäpäässä varmaankin selvitetään, miksi jollekin suomalaiselle on erehdyksessä postitettu lehteä ilman asiaan kuuluvia ongelmia.

Uusin Gloria-lehti on tutustunut Stitch'n'Bitch -kirjan suomiversioon trendipalstallaan. Toimittajan mukaan "kirjan tekijä Debbie Stoller on kuulemma saanut aikaan kansanliikeen, kun "naiset Bostonista Hong Kongiin kokoontuvat vakiokahviloihin ja internetin keskustelupalstoille neulomaan ja juoruamaan. Sen tiedän, että Suomessa pojat virkkaavat pipoja, mutta neulovia naislaumoja en ole bongannut."

Ai, ei vai?

Kaksi yötä jouluun on

2005-12-22T23:58:00.000+02:00

Kuuntele! Mikä ulkona rapsahtaa?
Onko se pieni tonttu, joka ikkunasta kurkistaa?

Joulurauha levittyy yli maan
kuura jäädytti marjat pihlajan
maahan hiljaa lunta sataa.

Tuoksuu keittiöstä huuma inkiväärin ja kanelin.
Katson lasta, joka ensi kertaa odottaa
punatakkista vierasta, joka meillekin piipahtaa.

On joulu. Rauha levittyy yli maan.
Sytytän kynttilän, annan tunnelman valloittaa.

***

Hyvää joulua ja juhlamieltä jokaiselle lukijalle! Siirryn takavasemmalle viimeistelemään lahjoja (=neulomaan kaksi villapaidan hihaa). Palaan vuodenvaihteen tunnelmiin ensi viikolla.

P.s. Haukku -langasta irtoaa höyrytettäessä varsin tuhti märän koiran tuoksu, mikä täten tiedoksi saatettakoon.

Oi katsopas vaari tuota hauvaa

2005-12-20T23:25:00.000+02:00

No mutta mikäs turskale se tämmöinen on???

Haisee koiralle! Hyi!!! Monoa moiselle kapistukselle!

No jaa - tarkemmin ajatellen...

... ei yhtään hassumpi juttu! Kelpaa kyllä peitoksi. Mutta mami, mikä se oikein on?

"Turskale" on itse asiassa pukinkonttiin menevä kaulaliinantekele. Taannoin ostamistani Pirtin kehräämön Haukku -langoista (50 % lammas, 50 % koira) alkui kehkeytyä lahjakaulahuivi pienelle pojalle, joka rakastaa koiria. Omaa koiraa ei lahjansaajalla tällä hetkellä ole, vaikka sellainen on jo tilauksessa. Ehkä kaulahuivi saa kohteen ajattelemaan koiraisia asioita?

Valitsin malliksi tunturipatentin, joka on sopivan miehekäs ja selkeä. Huivi jää todennäköisesti saajan maun tuntien ilman hapsuja ja melko lyhyeksi - en ole usein nähnyt miespuolista henkilöä, joka kietoilisi mielellään piiiitkiä huiveja kaulaansa pashmina-tyyliin. (Siis jos ei Fab 5:ä ja Idolsin Peteä lasketa.)

Tässä vielä lähikuvaa huivin nurjasta puolesta. Mielestäni on tärkeää, että huivin nurja puolikin on esittelykelpoinen ja kiinnostava. Tämä on sitä.

Keskeytämme lähetyksen väliaikatiedotuksen vuoksi

2005-12-19T13:20:00.000+02:00

Kaikkea pitää kokeilla, kuten esimerkiksi tätä. Latasin palveluun kuvani, jotta saisin selville, ketä julkkista eniten muistutan. Esittäydytään nyt sitten oikein naamakuvallakin, kun koti ja kissa on jo esitelty. Tässä siis henkilö, jonka kasvot ovat 70 -prosenttisesti omani:

Koska meillä on joulu

2005-12-18T22:47:00.000+02:00

Nannan tonttupajalla on ollut vilkasta.

Ikkunoihin on vaihdettu jouluksi jouluverhot. (Ei, en ole oikeasti sellainen Täydellinen Nainen, jolla on joulu-, pääsiäis- ja juhannusverhot ja mätsäävät servetit. Nämä Marimekon verhot jostain 1970 -luvulta ovat ilahduttaneet joulujani silloinkin ja löysin ne uudestaan viime kesänä. Uuteen käyttöön siis.)

Jouluverhojen kaveriksi löytyi omista varastoista myös ihanan retrohenkinen liina.

Ja viime postauksessa esitelty joululahjapaniikki alkaa jo hellittää: tässä kasassa on isän jouluneule, joka on tällä hetkellä enää hihoja vaille. Fataaliin on vielä viisi päivää - ei pitäisi siis tuottaa ongelmia. Huomatkaa, että edellisessä postauksessa tämä pusero esiintyi sentään ainoastaan seitsemänä lankakeränä!

Mallia ja Aino-lankaa on mukavaa neuloa. Olen neulonut kotona sohvannurkassa ja yritin neuloa eilen vähän Voittaja 2005 -näyttelyssäkin. Minulle tosin ystävällisesti huomautettiin, että idea ei välttämättä ole kovin hyvä: joku näyttelyn "tähtiesiintyjistä" voi kuulemma tulkita iloisesti heiluvan neuleen motivointikapulaksi tai retuutettavaksi rätiksi. En halua jäädä maailmanhistoriaan naisena, joka kirmasi kehässä neuletta raahaavien näyttelykoirien perässä. Siksi suurin osa kuvassa näkyvästä edistyksestä onkin aikaansaatu kotisohvalla.

Suoritin myös joulun annoksen hyväntekeväisyyttä ja vein muutaman kassillisen tavaralahjoituksia Hesylle. Kassissa oli myös pari käyttämätöntä neuletta, jotka eivät miellyttäneetkään minua valmistuttuaan. Ilokseni huomasin, että ne olivat päätyneet myyntipöydälle jo vierailuni aikana. Jäi hyvä mieli, kun voin auttaa hyvää asiaa.

Faking joyous surprise at the gifts we despise?

2005-12-16T00:11:00.000+02:00

Pohjois-Euroopan kelttiläisillä ja skandinaavisissa alueilla vuosi muodosti kahdeksankapulaisen "pyörän". Uusivuosi ajoitettiin useimmiten Kekriin, nykyiseen kristilliseen pyhäinmiestenpäivään. 21.-23. päivä joulukuuta oli kuitenkin talvipäivänseisaus, jota norjalaiset kutsuivat tätä nimellä Jule (engl. Yule, ruots. Jul). Talvipäivänseisaukseen on liittynyt ainakin germaaneilla ja kelteillä pimeyden voittaminen ja auringon mahdin korostaminen. Talvipäivänseisauksen aika oli pimeää aikaa, jolloin erilaiset pahat henget voivat olla valloillaan. Joulupölkyn polttaminen on vanha germaaninen ja kelttiläinen tapa. Pölkyn äärellä tehtiin ennustuksia ja sen katsottiin olevan suojauksena pahoja henkiä vastaan. Puun jäänteillä uskottiin olevan maagisia voimia. Kun lehtipuut lakastuivat Auringon hiivuttua, ikivihreissä puissa Aurinko edelleen eli. Siten niitä saatettiin käyttää Auringon voiman symboleina pimeyden henkien torjumisessa.

Ja mitäkö tekemistä kelteillä ja pimeyden hengillä, saati sitten norjalaisilla, on tämän blogin kanssa? Pimeyden voimat ovat nyt valloillaan, sanokaa minun sanoneen. Joku korkeampi voima ohjaa toimintaani niin, että kaikki yritykseni ja ponnistukseni latistuvat jollain tavalla. Mikään ei onnistu, mikään ei suju. Ainakaan neuloessa.

Tuskastumiseni taustalla on jo muistakin blogeista tuttu norjalainen ohje. Kaunis neule, joka pitäisi saada jouluksi valmiiksi. Kunnes havaitsin pienen mitoitusongelman. Norjalainen palmikkoneule on siis suunnattu isälleni (180 cm, koko 52 C). Tämä aiempi palmikkopaita taas on äidilleni (158 cm, omien väitteidensä mukaan koko 40-42, realistisemmin ehkä 38). Ja molemmissa sama lanka, Novitan Aino. Ja kuinka ollakaan, äidin neuleessa silmukoita on selvästi isän puseroa enemmän. Puikkokoon vaihdoilla pääsin molemmissa jotenkuten toivottuun neuletiheyteen. Silti silmäni sanoo, että isän puserosta tullee hyvin istuva – äitirukka puolestaan saa säkin. Hän kieltämättä itsekin elää välillä siinä luulossa, että vaatteiden kuuluu olla väljiä. Ehkä olen turhan kriittinen. Minusta vaan neuleenkin kuuluisi istua. Ja turha kai mainita, että ei tässä viikon aikana enää mitään pureta.

Josta päästiinkin asiaan. Koska en oikein uskonut silmiäni Novita-lehden ohjetta tutkaillessani, vertailin kyseisen neuleen kokoa muihin ohjeisiin samassa lehdessä. Ja mitä ihmettä: lähestulkoon kaikissa malleissa mitoitus on ns. riittävän väljä. Kun taas toisessa kotimaisessa neulelehdessä luotetaan huomattavasti istuvampiin kokoihin. Voi villu*). Fiksumpi ihminen olisi tietysti pohtinut tätä kokoasiaa aiemmin eikä luottanut, että koko M istuu aina riittävän hyvin M-kokoiselle ihmiselle. Ehkä suuri intoni päästä aloittamaan molempia töitä aiheutti hetkellisen ajatuskatkoksen, enkä pohtinut mittojen todellista merkitystä sen tarkemmin. Voin päästä ehkä joulun jälkeen neulomaan äidin paitaa uudestaan. Mitäköhän ne ajattelevat siellä kyseisessä lehdessä, kenelle näitä kokoja oikein mitoitetaan?

Odotan ensi viikkoa ja talven selän taittumista. Ehkä se muuttaa tilannetta.
Onneksi jotkut ottavat elämän minua kevyemmin ja keskittyvät olennaiseen.

*) Huomasitteko muuten, en sanonut rumaa sanaa niin kuin eräät. ;-) Pahoittelen kielenkäyttöäni. (Kirosin tai en, so not, kunhan neulominen edes kulkee.)

Ei oo helppoo olla tonttumies

2005-12-13T22:33:00.000+02:00

Kiltti joulupukki,

kirjoitan sinulle pitkästä aikaa. Ensinnäkin kiitos kovasti ihanista kirjoista, jotka joku supernopea erikoistonttu jo lähetti uudesta kirjakaupasta! Kuten huomaat, olen ollut kiltti tyttö ja päättänyt kovasti opetella vieraita kieliä. Ensi vuonna neulotaankin ruotsiksi. Kiitos, kun löysit minulle Viikinkineuleet - tuota(kin) kirjaa olen jo pitkään etsinyt.

Josko vielä voisit kertoa pankkiin, että ahkerana ja tunnollisena asuntolaina-asiakkaana arvostaisin kovasti, että saamani joulukonserttikutsu vaihdettaisiin vaikka näiden kirjojen maksuun? Sopiiko? Eiväthän ne olleet edes kalliita!

Ja toiseksi, rakas Pukki, ajattelen sinun parastasi. Sinulla on näihin aikoihin aina kovasti kiireitä. Niin että olisihan se sinullekin kovin paljon helpompaa, jos joulunvieton voisi porrastaa siten, että osan luona kävisit vasta tammikuun puolella. Vaikka meillä. Jos tämä ei millään onnistu, voisitko lähettää tänne aputontun tarkistamaan tilauksen. Nimittäin kun aiemmin tiedustelin sinulta mahdollisuuksia saada isälle villapaita ja yhdelle toiselle kaulahuivi, ajattelin, että ne tehtäisiin siellä Korvatunturilla valmiiksi. Nyt kyllä on sitten käynyt niin, että tonttusi lähettivät tänne pelkkää lankaa, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Ja jotain tarttis varmaan tehrä. Irtoaisiko sinulta millään paria ylimääräistä tonttua, jotka tulisivat auttamaan näiden -höm - viimeistelyssä?

Juu, voisitko vielä viedä samalla pois väsyttävän flunssapöpön ja kuvassa näkyvän kaltaiset hömppätyttökirjat, jotka häiritsevät keskittymistäni jalompiin harrastuksiin?

Eipä tässä mitään sen kummempia, rakas Pukki. Olen kyllä ollut kiltti tyttö koko vuoden. Jos joku nuorimies muuta väittää, niin ei pidä uskoa. Ja jos pukki oikein kovasti haluaisi vielä jotenkin muuten muistaa, niin vielä voisi löytyä jotain kivoja kirjoja, joita tuoda. Tai vaikka joku lahjakortti, jota voisi hyödyntää lanka-aleissa tammikuussa.

Ja jos Pukki-kiltti muistat, että olen ollut sinun firmassasi pikkuisena tyttönä duunissa, käsittelet tämän kirjeen varmaan kiireellisenä. Muistathan? Olin musiikkitonttuna pajallasi enkä koskaan edes nyppinyt Petteriltä karvoja tai muuten ollut häiriöksi.

terveisin
Nanna Espoosta 29 v.

P.s. En ollut varma, kuuluisiko tämä asia enemmänkin presidenttiehdokkaiden kampanjatoimistoille. Mutta voisitko sinäkin yrittää vaikuttaa, että saataisiin sellainen laki, että myös kissan äiskä pääsisi hoitovapaalle? Katsos kun näitä neuleblogeja lukiessa olen huomannut, että kotiäideille on aikaa tehdä mitä ihanimpia käsitöitä. Ja minäkin niin kovasti tahtoisin sitä aikaa väkertää. Lupaan ja vannon, että samalla voin kyllä tarjota kissalle tasapainoisen ja virikerikkaan lapsuuden, jotta se kehittyy ikäkauttaan vastaavalla tavalla.

Meikit, ketjut ja vyöt

2005-12-06T21:01:00.000+02:00

Kuinkas tässä näin kävi?

Se ei tänäkään vuonna tullut. Tokihan syy voi olla siinä, että olen muuttanut: ehkä kutsua ei saatu perille oikeaan osoitteeseen? Siispä ensi vuotta ajatellen: kiltti presidentin kanslia - laitatteko vaikka kommenttia tänne blogiin, niin varmasti kutsu linnaan ehtii tavoittaa minut ajoissa.

Ei - en suinkaan jää kantamaan kaunaa. Olisipa vaan ollut varusteetkin valmiina, jos kutsu olisi käynyt. Tällä kertaa vietin vielä sellaisen perinteisen itsenäisyyspäivän: ulkoilin, söin perinneruokaa ja kävin Hietaniemen sankarihaudoilla viemässä isoisälle kynttilän. Riisuin juhlahepeneet ja lösähdin sohvalle neulomaan.

Myönnettäköön, että joululahjatkaan eivät ole vielä valmiita. Siitä huolimatta piti kokeilla vähän uutta: miltäköhän näyttäisi mustavihreä huovutettu kirjoneulelapanen? Ohje on omasta päästä, mutta inspiraatio oheisesta kirjasta: Syystunnelmia ja joulun odotusta (Tiia Koskimies, WSOY) tarttui mukaani taas yllättäen WSOY:n tehtaanmyymälästä. Ruoka-, kukka- ja koristeluvinkkien lisäksi siitä löytyi yllättäen myös neuleohjeita! Mallit vaikuttavat ainakin suurimmaksi osaksi olevan Sandnesin, joten ehkä osa niistä on saattanut olla jo joskus vaikka Modassa. Mutta ihmisellähän ei voi koskaan olla liikaa kirjoja, eihän?

Untuvaan retki kulkee, siihen maan talvi sulkee...

2005-12-02T13:02:00.000+02:00

Pirrellä on ollut vastoinkäymisiä. Niin minullakin.

Eilen piti olla kiva päivä. Silloin oli Helsingin neuletapaaminen ja blogikissan nimipäivä. Molemmat sinänsä ihan positiivisia ja mukavia asioita. Kotiuduin neuletapaamisesta taas kovin virkistyneenä ja iloisena. Lahjoin nimipäiväsankaria herkuilla (gruyereä ja appenzelleriä, mikäli ketään kiinnostaa) ja siivosin keittiön lattialta noin 157 kpl Hill'sin Indoor Cat Low fat -kissanruokaa, joka oli levinnyt kaikkialle kaadetun ruokakupin ympäristöön. Eihän tämä toki mitään - vielä.

Istuin sohvalle nauttiakseni kaikessa rauhassa Aliaksesta. PUFFF. Telkkari pimeni. Ja uutta valaistusta ei asiaan tullut, vaikka yritin yhdistellä piuhoja uudestaan, käynnistellä ja sammutella rakkinetta. Nothing. Nix. Niente. Ei siis enää tv:tä. Ja kun olin päättänyt sinnitellä viellä vuoden-pari vanhalla rakkineella, että taulu-tv tekniikka kehittyisi - ja halventuisi.

Mutta ajatellaan positiivisesti: Kiltti setä tv-lupatarkastaja, tervetuloa meille Espooseen, vaikka heti!

Eihän tässä vieläkään mitään. Menin nukkumaan vähän ärtyneenä. Näin unta kanalassa olemisesta ja höyhenistä. Uneen sekoittui jotenkin ajatus pomostani, joka rakastaa lauleskella päivittäin "Ei täällä ole muita kuin me kanat..." (Se on ilmeisesti joku lastenlaulu?)

Kanat? Höyhenet? Pöllyävät höyhenet? Ei se ollutkaan unta! Avasin silmäni ja totesin ympärilläni oikeasti pöllyävän höyheniä ja untuvia. Untuvatäkissäni oli ammottava reikä, jonka kimpussa oli nelijalkainen olento tekemässä innolla arkeologisia tutkimuksia.

Tässä olisi tarjolla syyllisen kuvaa. Entinen blogikissa, tuleva patakinnas.

Goodbye, rakkaat veronpalautukseni!

Sanoja, sanoja, sanoja

2005-11-30T15:43:00.000+02:00

Pitkästä aikaa olen taas kirjoittamassa. Nyt on ylitetty blogia kohdanneet tekniset vaikeudet sekä bloggaajan korvien välissä ollut turhautuminen. Mikä siis parempaa kuin aloittaa kertomalla Ninnin pyynnöstä, mitä neulonta minulle merkitsee.

Aloitan kirjallisella lainauksella:
"Se on kuin tapahtumien kulku sairaalan psykiatrisella osastolla. Osastolla on askarteluhuone, jossa potilaat viettävät aikaa. Kun he tulevat sairaalaan, heillä ei ole juurikaan voimia siellä työskentelyyn. Kun he sitten toden teolla alkavat kiinnostua käsitöistä, on se merkki siitä, että he ovat valmiit lähtemään sairaalasta."
(Bruce Fisher: Jälleenrakennus)

Minulle neulominen on pitkälti juuri tätä. Ei, en ole (tietääkseni) laitoshoidon tarpeessa – neulomalla pystyn vain ilmaisemaan omaa ”tasapainoisuuttani”. Olen havainnut, että elämältäni vaaditaan tiettyä vakautta ja normaaliutta, jotta neuloisin. Jos neulon, olen siis tasapainoinen ja onnellinen – muumimammamaisen rauhallinen, kuten Kati minua kerran kuvaili. Ja neulonta – käsillä tekeminen, materiaalin hypistely – lisää euforian ja hyvän olon tunteita.

Toisekseen päivätyöni ei ole kovin luovaa. Olen kovalla, ”miehisellä” alalla, jossa ei juuri taiteita ja herkistelyä arvosteta. Ihan oman hyvinvointini ja tietynlaisten realiteettien ja maanläheisyyden säilyttämiseksi neulon. Se auttaa minua nollaamaan pääni kovan päivän iltana.

Kolmanneksi neulominen ja käsityöt yleensä taitavat olla aika iso osa tätä naisen roolia. Sukkaa värkätessä voin olla osa sukupolvien ketjua. Neulominen jossain julkisessa tilassa aiheuttaa yleensä kiinnostusta: ”mitä lankaa, mitä teet, kyllähän minäkin…”

Neljäs, ehkä olennaisin tekijä liittyy luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen. Ja mikä parasta, voin tehdä sen hyödyllisellä tavalla! En täytä tuttavien koteja epäonnistuneilla maisemamaalauksilla tai muotopuolilla savikipoilla vaan voin tarjota itselleni, läheisille ja hyväntekeväisyydelle itse tehtyjä neuleita, joissa usein on joku oma idea tai näkemys. Isoäitini oli vaate- ja tekstiilisuunnittelija, ja neuloessani (samoin kuin muillakin käsitöillä) pystyn jotenkin mieltämään itsessäni samaa luovuutta ja ideoimisen paloa, vaikka en tätä työkseni teekään.

Ja parasta kaikista, neulontalistan ja blogien kautta olen saanut ison joukon uusia, samanhenkisiä ystäviä! Kiitos teille!

Kaikki muu onkin jo sanottu. Käykää katsomassa, mitä Marjut aiheesta kirjoittaa.

Blogissani on ollut hiljaista. Synkkä marraskuu toi mukanaan kiireitä, hössötystä ja armottoman ketutuksen, joka hillitsi neulomishaluja huomattavasti. Tuntui, että kun kaikki aika menee muuhun, ei sitä vähääkään kannata käyttää neulomiseen (tai siivoamiseen, sen puoleen). Hah, minäkö muka kirkasvalolampun ja auringonpaisteen tarpeessa?

Ketutusta aiheutti ennen kaikkea ystäväni Visa, joka ei ollutkaan enää niin kaveri. Yhdessä meillä oli aina ennen tooosiiii mukavaa ja Visa oli valmis aina täyttämän pienimmätkin mielitekoni. Päivin, illoin, öin… Mikään inhimillinen tai laillinen ei ollut Visalle vierasta. Onnittelin itseäni pitkään niin ihanasta ystävästä. Mutta se kehtasi, ryökäle, sitten lopulta periä siitä maksun! P***ka jätkä! Tuijotin laskua ensin vahingoniloisena: katsos vaan, joku pöljä on ostanut kolminumeroisilla summilla lankaa! Kunnes pieni ääni sanoi, että se taisin olla minä itse.

Löytyisikö jostain tukiryhmiä anonyymeillä lankaholisteille? Minä aloitin kunnon cold turkeyn ja pullojen viemäristä kaatamisen sijaan leikkasin luottorajattoman Amexin kahtia. Ja päätin, että lisää lankaa ei osteta ihan vähään aikaan. Ainakaan mitään ns. ”hienoa” lankaa. Kaikki ihmeellisyydet alkoivat ärsyttää ja raivostuttaa. Ikään kuin lankaa ei nyt myisi jokainen Tarjouslato tässä maassa.

Siispä vanhojen varastojen kimppuun. Ylemmissä kuvissa näkyvät Samokset tuli taannoin ostettua halavalla rismasta. Nyt ne pääsivät tositoimiin. Ai miksi virkaten? No kun lentokoneissa ei saa neuloa, mutta virkata saa, bambukoukulla. Ja se onkin pitkästä aikaa yllättävän kivaa. Kiitos Tiinalle vinkistä!

Katsokaa, miten kivaa lähikuvaa! Minulla on ihana uusi kamera.

Ja jottei totuus unohtuisi, tässä uusimmat ostokset. Ulla vietti pikkujouluja neulestudio RosaMatildassa. Sieltä mukaan tarttui pari kerää sukkalankoja ja kiva t-paita (huom! kokoa s! kokoa S!!!) Kiitokset Rosalle sekä Ullalle onnistuineista järjestelyistä.

Let it snow, let it snow let it snow

2005-11-20T13:35:00.000+02:00

En ole koskaan erityisesti pitänyt psykologiasta enkä psykologeista. Kyseisen tieteenalan harjoittamiseen minulle riittivät ne pari lukion pakollista kurssia, joista muistan vain hyvin vähän - lähinnä valheenpaljastustestin, jossa mielestäni huijasin varsin hyvin. Psykan kirjoistakin on jäänyt mieleen vain yksi lause: "Lapsen lapasen hoitamisella on positiivinen vaikutus ikääntyvän ihmisen itsetunnolle ja hän voi siten tuntea itsensä tarpeelliseksi." Minäkin olen hoitanut itsetuntoa ja tarpeellisuuden tunteita - lapastelemalla. Tässä kuva viime viikon tuotoksista. Tarkkaavainen lukija tietysti havaitsee nyt, että minulla on vihdoinkin uusi kamera! Lapasille onkin taas tarvetta. Palasin äsken takaisin Suomen kamaralle ja havaitsin sään viilentyneen selkeästi muutamassa päivässä. Ehkä se talvi tulee sittenkin?

Ai niin, ne lapaset: Laidoilla Pirtin hahtuvalankaa, yksi vyyhti. Neulomisen jälkeen kevyt huovutus 40 asteessa 45 minuuttia. Keskellä Zitronin Turmalinia, joka on ainakin neulontalistalla herättänyt paljon keskustelua. Yksi 100 g vyyhti kului näihinkin. Ei huovuttelua. Johtuen lankojen rajoitetusta määrästä en edes yrittänyt saada kumpiakaan lapasia väreiltään symmetrisiksi.

Turmalin tuntui kovin mukavalta langalta, mutta mielestäni sen yleinen jälleenmyyntihinta (13 euroa) on kyllä jo aika huimasti yhdestä lankakerästä! Minun kokeiluvyyhteni onkin niitä Neuletikissä edullisempaan hintaan myytyjä. Ja vielä toinen toisenvärinen on jäljellä. Neuletikissä niitä ei kuulemma enää ole.

"vaan siltä sain ma rukkaset - arvaas kuinka monet on jo kaapissa..."

2005-11-14T14:44:00.000+02:00

Otsikko ei toivottavasti kuvaa isänpäivätunnelmia lahjansaajan näkökulmasta. Lapaset löysivät uuden kodin. Kiitokset Tuulialle oikein mukavasta ohjeesta!

Lapastelua on ollut ilmassa enemmänkin: kaikenlaisiin muka-kauhean-hienoihin ulkomaanlankoihin perinjuurin kyllästyneenä olen väkertänyt viikonloppuna lapasia vanhoista jämälangoista sekä Pirtin kehräämön hahtuvalangasta, joka on kärsivällisesti odottanut vuoroaan kaapissa. Jälkimmäinen on miellyttävä uusi tuttavuus. Lankaa oli kiva neuloa ja se oli myös helppo keriä uudestaan, kun nelijalkainen ystävä oli kauppareissun aikana purkanut kerän eteisen lattialle. Suureksi ihmeekseni lanka ei edes katkeillut kissankaan hampaissa.

Mainitut lapaset pääsevät kyllä osallistumaan Miss Rumalapanen -kisaan heti kun sellainen järjestetään. Hahtuvalanka on liukuvärjättyä ja siinä on violettia ja aprikoosia. Missä ihmeen höyryissä olen ollut, kun moisen väriyhdistelmän valitsin? Nyt alkavat kaikenmaailman pätkä/liuku/läiskä/kirjovärjätyt langat tulla jo korvista. Paluu tuttuun ja turvalliseen, kuten vaikka punaiseen ja valkoiseen, houkuttelee kovasti. Kuvia esitellään kunhan saadaan uusi kamera.

Viikonlopun pelasti Amazonilta saapunut paketti, jossa oli mukana kaksi neulekirjaa. Tämä on varmaan jo useimmille tuttu teos. Tämä toinen varmaankaan ei:

Great Knitted Gifts esittelee monennäköisiä asusteita ja pari paitaakin, jotka suurimmaksi osaksi perustuvat erilaisille intarsiapinnoille ja hyvin monien värien käytölle. Kirjan ohjeet eivät taatusti ole maailman selkeimpiä, joten aloittelijan kirjaksi tästä ei taatusti ole. Minua kuitenkin nämä kuvat ja ideat inspiroivat siinä määrin, että kirjan ohjeilla tai niitä mukaillen toteuttanen ennenpitkää jotain.

Lisäksi paketissa oli vielä vähän jotain neuleaiheista hömppää:

Ei aina käy niin kuin toivotaan

2005-11-11T13:03:00.000+02:00

Muistatteko Lotta -kirjat? Aina hyvää tarkoittavan Lotan, jolla lopputulos oli aina enemmän tai vähemmän sekamelska hyvästä tarkoituksesta huolimatta? Minulla on nyt olo kuin Lotalla.

Prosessin kuvaus:

Ensin tarvitaan idea. Idean annetaan hautua päässä yli vuoden. Sitten vakuututaan, että pieni neuleliivi on ehdottoman kiva ja tarpeellinen.
Suunnitellaan malli.
Päätetään ostaa lankaa, kun sopiva tilaisuus tulee eteen.
Liivi on niin pieni vaate, että vähäinen määrä lankaa riittää. Siksi voidaan hankkia kallista lankaa, jota muuten ei tulis kokeiltua.
Nettikaupan alesta löytyi taannoin kolme kerää Noro Iroa. Väri ei ollut ihan täysin mieleinen, mutta sopinee kokeiluun. Ja lanka oli halpaa. Normaalihinnalla en olisi tätä kyllä ostanut.
Neulotaan oman suunnittelun mukainen välityö. Ollaan ylpeitä omista ajatuksista: riittävät sivukavennukset, jotta liivi ei näyttäisi säkiltä. Muotoiltu pääntie.
Todetaan, että ns. luxuslanka ei ole neulomismukavuudeltaan mitenkään erityinen.
Työ valmistuu.

Olemme valmistaneet neulotun säkin, joka ei herätä tekijässään juurikaan positiivisia tuntemuksia.

Blaah.

Ja toinen blaah. Ja kolmas blaah kameralle, joka saa vihdoin tänään lähteä huoltoon tai kierrätykseen.

Valmis neulepinta ei tunnu erityisen mukavalta. Pieni ääni takaraivossa suosittelee kevyttä huovutusta. Jatko-osa eli neljäs blaah esitellään mahdollisen kokeilun jälkeen.

Väliaikaohjelmaa

2005-11-06T22:14:00.000+02:00

Päivityksiä ei ole kuulunut vähään aikaan. Syytän lähinnä teknisiä vaikeuksia. Ensinnäkin paikallinen tietyön tekijä katkoi viime viikon puolivälissä puhelinkaapelit. Sauli ja Pauli ehtivät yhdistää ne jälleen nyt vasta viikonloppuna. Toisekseen uskollinen Olympukseni on ilmoittanut halustaan siirtyä eläkkeelle. En siis voi esitellä edes neulekuvia, vaikka minulla olisi ollut kerrankin valmiita töitä, mitä esitellä. Eikä edes lupaamaani lankalaatikon sisältöä ole kovin järkevää esitellä kuvitta. Siksi vastailenkin nyt ainoastaan Terhin lähettämään meemiin.

Mieluisin lanka millä olet neulonut?
Kysymys on vaikea. Voisin luetella vaikka kymmenen mieluista lankaa. Tällä hetkellä puikoilla luistaa varsin hyvin esimerkiksi Jaegerin Shetland Aran. Toinen tuleva suosikki lienee Jo Sharpin Silkroad (minulla DK-paksuisena), jota olen ehtinyt kokeilla ainoastaan mallitilkun verran. Myös Noron Silk Garden aiheuttaa pääosin positiivisia tuntemuksia

Kuitenkin haluaisin nimetä suosikiksi langan, joka on ollut mukava sekä neuloa että miellyttävä ja kestävä käyttää. Näitä uusia "hienoja" lankoja en ole omistanut niin pitkään, että uskaltaisin kommentoida mitään käyttökestävyydestä. Toisaalta on taas lankoja, joita on kiva neuloa, mutta yhtä h---tiä käyttää joko kuumuuden, kutinan, pölinän tai muun syyn vuoksi. Tai päinvastoin. Puikoilla kamala rautalanka voi muuttua joskus käytössä oikein miellyttäväksi. Silti "neulo ja käytä" vertailun voittaa tällä kertaa paksu Pirkkalanka, josta lähes viidentoista vuoden kokemuksella on edelleen vain hyvää sanottavaa - sekä neulottavuuden että käytettävyyden suhteen.

Parhaat puikot?
Metalli mikätahansa, Addit erityisesti.

Kamalinta mitä olet neulonut?
1990-luvun alkupuolella Novitalla oli froteemainen täyttä tekokuitua ollut lanka, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Sekä sen neulominen että valmiin neuleen käyttäminen oli k-a-m-a-l-a-a. Puserosta tuli kaiken lisäksi lyhyt ja leveä. Väri oli karmeuden kruunaamiseksi oranssi, joka ei todellakaan sovi ihmiselle, jonka hiukset ja iho ovat luonnostaan hieman lumikkityyppiset.

Toinen karmeus oli samoihin aikoihin Suuren Käsityölehden ohjeesta toteutettu ryijykuvioinen perusvärinen paita. Idea oli kaunis, lanka (muistaakseni M&K:n Top Wool) edelleen laadukasta ja priimakunnossa, mutta paita sinänsä on todellinen Fashion Crime. Eikä sitä raski edes heittää pois, kun sen tekeminen oli kuitenkin kivaa. Eikä sitä voi purkaa, kun langoista jäisi jäljelle vain kamalaa silppua.

Paras ohje millä olet neulonut? (et ehkä käytä neuletta, mutta sitä oli hauska tehdä)
Hihii. Intarsianeuleet, erityisesti Kaffe Fassettin muinainen Hupsut neitsyet on jäänyt mieleen. Toinen erityisen mukava toteutettava oli viime kesänä paloista pyöräytetty Dibs on ribs, jossa poikkeava tekotapa teki työstä erityisen mielenkiintoisen.

Tärkein neulontatekniikka?
Palmikot ovat aina innostavia. Käytännössä hyödylliseksi on osoittautunut myös taito korjata virkkaamalla pudonneita tai muuten vain kehnon näköisiä silmukoita.

Mallitilkkujen huolellinen tekeminen olisi oikeasti tärkeintä, joskin sitä tulee laiminlyötyä kiitettävästi.

Paras neulekirja tai -lehti?
Tämä on mahdoton tehtävä. Yksittäistä kirjaa on mahdotonta nimetä. Lehdistä miellyttävät noin yleisesti ottaen esimerkiksi Jaegerin julkaisut sekä erityisesti hinta-laatusuhteeltaan erinomainen Rebecca.

Favourite knit-a-long?
En ole ollut mukana kuin Mystery Shawleissa, ja niissäkin kohtuullisen laiskasti.

Mieleisimmät neuleblogit?
Suomalaiset suosikit löytyvät Suomalaiset neuleblogit -listalta. Kansainväliseltä puolelta erityissuosikkeina mainittakoon Knit and Tonicin Wendy sekä Anna, joita molempia voi kehua sekä blogin tyylikkäästä ja luettavasta ulkoasusta sekä kivoista neuleista. Erityisesti Wendy on vielä kirjoittajanakin varsin omaa luokkaansa. Sympatiapisteet saa tällä kertaa Laurie, jonka elämään taas välillä samaistun monessakin suhteessa.

Lempineulesuunnittelija?
Aijai. Vaikeaa tässäkin. Martin Storey miellyttää kyllä kovasti ja samoin Kim Hargreaves. Ja Debbie Bliss, jonka mallit ovat tosin kovin yksinkertaisia, mutta ehkä juuri siksi kovin käyttökelpoisia.

Mitä neuletta pidät eniten?
Itse neulotuista pidän eniten varmaankin yli viisitoista vuotta vanhaa "kettupaitaa", joka on tehty Pirkkalangasta. Sen päihittää suosittuudessa ainoastaan isoäitini suunnittelema ja kutoma paksua kirkkaanpunaista villaa oleva aranneule, joka on peräisin alunperin varmaan 1960-luvun lopulta.

Tonttu Torvinen on salainen - ja pukin tärkein alainen

2005-11-01T23:20:00.000+02:00

Nannan lahjatehdas esittää ylpeänä: ensimmäinen joululahja tälle vuodelle! Äidin kaarrokeneule on tässä kuvassa vielä silittämättä, mutta lopputulemaa voi jo arvioida.

Malli: Novita Talvi 2005, malli 3
Lanka: Novita Aino, yhteensä noin 600 g. Poikkeaa ohjeen mukaisista määristä siten, että minulle jäi yksi kerä ylimääräistä punaista ja yksi valkoinen kerä piti käydä ostamassa lisää.
Puikot 6,0 ja 5,5.
Arvostelu: Ensimmäinen kaarrokeneuleeni. Sopiva yhdistelmä aivotonta neulontaa ja enemmän tarkkuutta vaativaa värkkäämistä. Neuletiheys täsmää, mutta silti pusero on minusta jättimäisen väljä. Olen kai itse tottunut kapeampiinkin, mutta kaipa tällainen väljyys vetoaa minua vanhempaan käyttäjäkuntaan.
Mitä muutit mallissa: Mallineuletta on muokkailtu matkan varrella musta tuntuu -periaatteella. Kolmannella värillä tehtävät stiplut jätin kokonaan pois tarpeettomina.
Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: Lyhennän hihoja. Lyhennän ja kavennan ehkä koko paitaa. Kuunnellaan tästä kuitenkin nyt ensin lahjansaajan arvostelut. Jätin muuten kauluksenkin auki ja ompelematta kiinni, jotta sen korkeus ja kireys voidaan passata lahjansaajan pään mukaan.
Pitoon vai purkuun: Toivottavasti pitoon. Lahjahevosta ei saa katsoa suuhun. Jälkikäteen esitetty toive siitä, että Isoveli Colorista tehty jakku voisi olla mieleinen, jätetään myöhästyneenä huomioon ottamatta.
Sopivat kengät: Punaiset huopatossut voisivat olla kivat.
Does-my-bum-look-big-in-this -factor: Jaa, minun vai äiteen takamus? Minun päälläni näyttää hyvältä, jokseenkin väljähköltä. Lahjansaaja on itse minua joitain senttejä lyhyempi, joten lopputulemaa on vaikea arvioida.

Ainoa on erinomaisen kivaa neuloa. Paidan tuhoton väljyys ja hihojen pituus (no, ehkä meillä vaan on töpökätistä sukua???) valitettavasti tällä hetkellä vi--- suututtaa kovasti. Ohjetta on noudatettu ja mitat täsmäävät, joten syyttää voi ainoastaan omaa mittojen hahmottamiskykyä. Ehkä on hyvä, että vaihdoin aikanaan maanmittauksen ihan toisenlaisiin opintoihin.

Alkuperäinen suunnitelma oli pyöräyttää samanlainen myös isälle. Nyt alan vain tulla toisiin aatoksiin. Ensinnäkin kahta samanlaista on tylsä tehdä. Toisekseen voisin käyttää isän lahjaan varastoissa marinoituneet Noro Shinanot, ja pyöräyttää niistä vaikka Fosterin. Hmmm. Kommentteja?

Kuvassa näkyvä tötterö saapui perjantaina Ikeasta. Se on loistavasti neulojalle ja neulelahjoille sopivaa joulupaperia. Ja sopii täydellisesti kaarrokeneuleen kaveriksi!

Koska minulla on kamerani kanssa vielä yt-neuvottelut käynnissä, esittelen nyt vain yhden kuvan.

I am guilty, I have no words

2005-10-27T18:19:00.000+03:00

Saisiko herrasväellä tarjoilla tänään jotain punaista?

Ai eikö? No, maistuisiko mieluummin joku vihertävä? Vihreitä villakuulia, anyone?

Tai sitten jotain sinistä?
(Anteeksi, tämä onkin varattu jo Katille).

Tunnustetaan. Postilaatikkooni on saapunut taas lankaa. Jo Sharpin Rare Infusion Kid Mohairia kahdessa eri värissä täältä ja vähän Rowanin Kidsilk Hazea täältä. Molemmat ovat ensikokeiluni kyseiseen tuotteeseen. Jo Sharpia on jo kerän verran tikutettu huiviksi. Vaikka lanka on ehkä aavistuksen verra karheaa neulottaessa, on lopputulos ihanan pehmeä ja utuinen.

Ai miksi piti tunkea kaikenlaisia vaaseja kuviin? Tarkoitus on todistaa, etten ole toivoton lankaholisti. Ostelen muutakin. Niin kuin nyt kassillisen kaikkea kivaa Arabian ystävämyynnistä.

Ei oo kiire, ei oo hoppu

2005-10-23T22:06:00.000+03:00

Kotona ollaan taas. Viikonloppuvireilu Pirkanmaan pääkaupungissa oli hyvin virkistävä. Ohjelmassa oli muun muassa kulttuuria, musiikkia, ruokaa, juomaa ja juomaa. Kaikki edellämainitut voidaan taas liittää Villiä villaa suosittelee -listalle. (kuten myös otsikkobiisi)

Neulerintamallakaan ei ole kiire eikä hoppu. Jouluprojektit valmistuvat vauhdilla. Kuvassa on jo valtaosa äidin lahjaneuletta ja vielä suurempi osa omaa Dundeetani. Jälkimmäinen kärsii valitettavasti Second Sleeve Syndromesta. Pieni tekopyhä ääni kuiskuttelee korvaani sen olevan täysin hyväksyttävää, sillä onhan joululahjojen valmistuminen ajoissa toivottavaa. Aino on onneksi kovin nopeaa lankaa neuloa (vaikka siinä valitettavan paljon virhekohtia onkin), joten kiire ennen joulua ei päässe yllättämään.

Ja tähän vielä ehkä palataan. Kommenttinihan kuulostaa yhtä uskottavalta kuin "Read my lips: no more taxes", "I did not have sexual relations with that woman" tai "Kyllä tosta vielä ehtii ennen tota autoa".

Kuvassa muuten näkyy lankalaatikkoni. Oikeastaan lankapöytäni, jos tarkkoja ollaan. Olenko muistanut esitellä vielä sen sisältöä teille? Tähän varmaan palataan myöhemmin tällä viikolla.

I'm with the skater boy, I said see ya later boy

2005-10-21T23:47:00.000+03:00

we are in love, haven't you heard
how we rock each others world

Ennuste teinimuodin kehityksestä talvella 2006: Lumilautailijat, skeittarit ja hiphopparit luopuvat pitkäaikaisesta pipomuodista. Nyt kaikkien pitää kulkea paljainpäin. Ilmiön taustat voidaan jäljilttää Espooseen, missä eräs ikäkriisiä poteva kissoihin hassahtanut naisihminen päätti virkata itselleen lumilautailupipon. Naisihminen ei edes omistaa lumilautaa, skeittikenkiä eikä muutakaan asiaan kuuluvaa. Ainoastaan pipon värisen talvitakin. Ja tämän jälkeen kukaan itseään kunnioittava nuori ei enää halua kulkea samanlaisessa virkatussa pipossa.

Pipoa oli muuten kiva virkkailla. Se oli kaiken lisäksi nopeaa, sillä pipo syntyi yhden Boston Legal -episodin aikana. Melkein nopeammin kuin ehdit sanoa "Denny Crane". Haa, olen pääsemässä kosketuksiin sisäisen skeittarini kanssa.

Lanka on Cool Flammea Neuletikistä. Menekki vajaa 1 kerä ja koukku 8,0. Oikeasti pipo on vähän enemmän rock kuin kuvassa. Päätin somistaa sen kukalla, etten ihan sekoittuisi nuorisoon. Itseni kuvaaminen pipossa ei sitten enää onnistunutkaan, sillä pahoin pelkään, että digikamerani on päättämässä yhteistyösopimustamme ilman irtisanomisaikaa.

Ja nyt näkemiin perjantai-illalta. Minä en lähde matkalle maailman ympäri, minä lähden nyt Tampereelle.

Happy plastic, it's fantastic

2005-10-19T21:32:00.000+03:00

On asioita, joita olisin halunnut oppia äidiltä jo aiemmin. Tai joltain muulta aikuiselta ihmiseltä, jolla on yhtään järkeä päässä. Tässä muutamia.

Vanhat hajoamispisteessä olevat autot päättävät päivänsä yleensä moottoritien sisäänajorampin alkupäässä. Tai loppupäässä. Joka tapauksessa ne ovat tiellä.
Jos olet valmiina lähtemään kotiin, viivyttää joku kiireellinen asia yleensä lähtöäsi.
Neuletapaamisissa käynti yleensä lisää lankavarastoa, ei vähennä sitä. Kiitos vaan, Susanna ja Carita. Ja vähän Marjutkin.
Kotikaupunginosani juomavedessä on jotain, mikä saa täällä asuvien parisuhteet rakoilemaan. Näin minulle kerrottiin. Mainiota. En siis olekaan sitoutumiskammoinen, luonnehäiriöinen, liian itsenäinen tai muuten vaan hankala. Se johtuu vain vedestä.
Antibiootit voivat heikentää ajoneuvojen tai koneiden hallintakykyäsi, erityisesti yhdessä alkoholin kanssa. Tämän luin suoraan lääkkeen käyttöohjeesta.
Pony-neuleneulat tekevät elämästäsi elämisen arvoisen. Ihan oikeasti. Villiä villaa suosittelee. Nämä neulat (jo toinen kyseisenlainen pakkaus) ovat tehneet viimeistelystä melkoisen siedettävää. Kuvasta näkyy kehnosti neulojen päissä olevat siimalenkit, joiden läpi on lapsellisen helppoa pujottaa paksumpikin lanka. Ostopaikka oli Neuletikki, mutta näitä löytynee varmaan lähes jokaisesta itseään kunnioittavasta lankakaupasta. Mutta mitä sille ensimmäiselle neulapakkaukselle on tapahtunut? Kummaa. Tarvitsisikohan Kissa vatsahuuhtelun?

Tässä kuvassa on sitten kontribuutioni neuleblogeissa velloneeseen akryyli/luonnonkuitu -keskusteluun. Tässä olen Minä Itse, like a barbie girl in my barbie world. Happy plastic. Tämä on ensimmäinen tutustumiseni Novitan Teddy -lankaan. Luonnonkuitujen ystävä olen minäkin. Kuitenkin silloin tällöin voin tehdä trendiadusteita keinomateriaaleistakin. Jos mallin on tarkoitus miellyttää enimmillään vuosi, ei kai langankaan tarvitse olla luksusta? Toisaalta, jos vähästä vapaa-ajastaan käyttää kuukausia jonkin upean, monimutkaisen mallin väkertämiseen, haluaa olla varma siitä, että lopputulosta ei latista kestämätön, hiostava, kutiseva, pistelevä, sähköinen tai muuten epämiellyttävä lanka. Edelliset määreet voivat sopia myös joihinkin luonnonkuituihin. Kahden tunnin käyttökokemuksella voin jo todeta, että Teddy on aika lämmin lanka.

Koska edellisessä kuvassa onnistun näyttämään joltain muumimamman ja kansallissosialistisen vaalipropagandajulisteen risteymältä, päätin ryhtyä lavastamaan kuvituksen uusiksi. Alla esimerkki siitä, miltä tämän pikku boleron kuuluisi näyttää. Otan mielellään kyllä vastaan vinkkejä siitä, miten kuvata itseään ilman oikean käden ojentamista etuviistoon.

Malli: Rebecca 28, bolero

Lanka: Novita Teddy, noin 450 g. Puikot 8,0 ja ehkä 5,5.

Arvostelu: Helppoa ja nopeaa kärsimättömälle neulojalle.

Mitä muutit mallissa: Korvasin pystyresorin etureunassa poikittain neulotulla pelkkää laiskuuttani.

Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: Käytän lankaa, joka ei aiheuta kissoissa ahmimiskohtauksia. Käytän ehkä ohuempaa (vähemmän kuumaa) lankaa. Kavennan hihoja huomattavasti.

Pitoon vai purkuun: Hissuttelen tässä himassa yhden talven. Sitten taidan antaa sen kodittomille kissoille. Tuntuu olevan niin kissojen mieleistä lankaakin.

Sopivat kengät: Omistan ihanat italialaiset saappaat, joissa on kahdeksansenttiset stilettokorot. Kotona hissutteluun sopinevat paremmin Stockan lastenosastolta ostetut huopatohvelit.

Does-my-bum-look-big-in-this -factor: Suosittelen boleromallisia jakkuja ehdottomasti kaikille, jotka haluavat korostaa etuvarustustaan. Ja vyötäröä. Sinulla on siis suotavaa olla vyötärö.

Tämä ei liity enää aiheeseen millään tavalla. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että Villiä villaa mainittaisiin paikallisen joukkotiedotusvälineen kuukausiliitteessä, haluan esittää lukijoille tässä myös vähän aitoja luonnonkuituja äskeisen akryylipläjäyksen vastapainoksi.

Crazy, but that's how it goes

2005-10-13T13:26:00.000+03:00

Joulu.
Se tulee jo varoittamatta.
Pitäisi valmistautua,
vielä on lahjatkin hankkimatta.

Kas, tuli postipoika.
Kerrankin ajoissa perille ehti.
Oli laatikko täynnä tavaraa
ja joukossa Novita -lehti.

Viisikymmentäluvulla
oli kaarrokeneule kaikilla yllä
on äiti kauan jo vihjaillut:
hänelle uusi sellainen kelpaisi kyllä.

Ja eikös olekin suloista, jos
parin vanhemmanpuoleisen
asut hyvin toisiinsa sopivat?
Saa siis isäkin samanlaisen.

Kaupassa on päivät villit
ja kaikilla keltainen kassi.
Oli siellä lankaakin tarjolla.
Tulee nyt Ainosta lahjoja kaksi.

Ja sama prosaisteille: Hyväntekeväisyyssukkien lisäksi kiireisten töiden listalle pääsivät vanhempien jouluneuleet Hullujen päivien lankatarjouksista. Äiti on jo pitkään hinkunut tietyntyyppistä kaarrokeneuletta ja nyt sitten toteutan sen uuden Novitan ohjeella. Koska miehet ovat ikuisia pikkupoikia ja arvioivat vielä eläkeiässä lahjojen "tasapuolisuutta", saa isäpappakin samanlaisen. Malli varmaan sopinee, sillä sitä jo Novitaklubin puolella arvosteltiin "vanhanaikaiseksi". Saajan maku kuitenkin ratkaisee ja muokkaan ohjetta vielä vähän mieleisemmäksi. Pistelin eilen illalla jo kerän verran Ainoa menemään. Tätä vauhtia paidat valmistunevat ennen tämän vuoden joulua.

Jaa, ai ne omat muut keskeneräiset neuleet? Kröhöm.

Ay, tequila!

2005-10-10T18:35:00.000+03:00

Ei meillä kissat pöydillä hypi. Tässä on se Annen kaipaama todiste, että meilläkin kuulutaan tissuttelevat bloggaajat -rinkiin.

Ja oikeasti tuossa kaapissa on myös lankaa. Kun sekunniksi silmä välttää, sinne luikahtaa myös Kissa. Jos Kissa näyttää olevan pöllyssä, syynä lienee ennemminkin Tassu -namipalat, ei tämän kaapin antimet.

Kaapissa on nyt myös uudet Jamiesonit, joiden kuvan lisäsin tuohon alle. Ja olen aivan tohkeissani. Tunnen oloni myös syylliseksi. Paketti 1:n sisältö Get Knittedistä tuntuu nyt perinjuurin tarpeettomalta. Miksi, siis miksi minun on pakko ostaa kaikki lanka, mikä eteen tulee? Pienellä harkinnalla voisin panostaa enemmän laatuun kuin määrään.

Jamiesoneista tulee muuten mitä todennäköisimmin tämä: Alice Starmoren Inishmaan. Se vaatii tosin kerran jos toisenkin tarkistuslaskentaa ja mallin muutoksia, sillä alkuperäisversio on jättiläismäisen väljä 1990-luvun alun tyyliin.

Pois, pois postin tieltä

2005-10-10T09:36:00.000+03:00

Muistatteko viimeviikkoisen kokemukseni postissa? Paketin, jota ei koskaan löytynyt? Vai oliko sitä edes olemassa?

Kyllä oli. Sain siitä ystävällisesti ilmoituksen puhelimeeni jo samaisena aamuna. Tällä kertaa moitteet saa postin asemesta suomalaisen matkapuhelinvalmistajan laatutuote, joka päätti kertoa tämän minulle vasta perjantaiaamuna. Samalla Mr Communicator sylkäisi sisuksistaan myös kaikki muut viikon aikana kertynet viestit. Ja tämä tapahtui siihen aikaan, kun olin jo siirtynyt viettämään työpaikan kehityspäiviä. Ei siis postireissua perjantainakaan.

Mutta kotona odotti myös toinen pakettikortti. Sama vai eri paketti? Mysteeri selvisi vihdoin tänä aamuna, kun syöksyin postiin heti sen avaamisaikaan. Ja tällaista löytyi:
Paketti 1: Pikavierailu Get Knittedin alekorissa. Mukaan tarttui vähän GGH:n Savannaa sekä yksi vyyhti Fyberspatesin silkkilankaa (ei alessa). Josko sattuisi taas joskus pitsittämään.

Paketti 2: Pitkä ja harras harkinta Jamiesons of Shetlandin Special Offers -osastolla. Ihania, ihania lankoja ja värejä. Ja iltapäivän jahnustamisen jälkeen päädyin vihdoin viimeen yhteen kilon alepakettiin. Aamulla oli harkinnassa, että olisin hilppaissut suoraan postista kotiin (töihinmenon asemesta) ja mennyt kieriskelemään Shetland-kerissäni kuin Roope Ankka.

On hyvin epävarmaa, miten Shetland-saarelle yleensä päädyin. Saatoinpa olla selaamassa neulontalistalta jotain vanhoja linkkejä. Nyt vähän harmittaa, etten tilannut enempää. Puolentoistaviikon takainen runsaudenpula on tällä hetkellä täysin kadonnut alesivuilta. En uskaltanut suositella, ennen kuin omakohtaisesti kokeilin, tuleeko paketti perille. Tosin langat ovat aika riittoisia, eikä normaalihintakaan keristä ole mielestäni paha laatuun nähden. Ostamani kilon paketti on reilusti ylimitoitettu mihin tahansa puseroon. Ja herra Jamiesonin postikulujen määrä on myös kohtuullinen.

Jos joku muu sortuu näihin, varoitan, että värimallit sivuilla eivät ole ehkä kaikkein realistisimpia. Tilaamani väri cornflower (ruiskukan ts. kokoomuksen sininen) näyttää vaihtuneen postissa ihanaksi siniharmaaksi (sellainen vanha ruotsinsininen). Ei valittamista.

Näihin tunnelmiin ja kuviin.

p.s. Edelleen häviksissä on Debbie Bliss Clubin syysjulkaisu, joka ei koskaan tullutkaa. Ei siis vielä täysin puhtaita papereita posti-instituutiolle.

Hyvää yötä ja huomenta,

2005-10-04T22:21:00.000+03:00

päivitänpä minäkin yleisön pyynnöstä.
On asiaakin.

Vietin muutaman kultaisen aamuhetken postissa kahden pakettikortin kanssa. Minulle olisi pitänyt tulla kaksi (2) pakettia. Pitkän hakemisen jälkeen löytyi vain yksi (1). Kaikki muut jonottajat eivät saaneet yhtäkään. Joku oli ilmeisesti varsin säännönmukaisesti sekoittanut kaikkien odottavien pakettien viivakoodit ja numerot. Eli olikohan minulle lainkaan toista pakettia? Lankaa Get Knittediltä, niin kuin pitäisi? Hups. Ei minulle ole lisää lankaa tulossa. Ehkä jollekin muulle, minun nimellä, minun osoitteeseen...

Löytyneessä paketissa kököttivät nämä. Amazon piti lupauksensa ja postitti kirjoja uhkauksensa mukaan runsaan kuukauden. Mutta hyvää kannatti odotella. Tässä on ensinnäkin Wrap Style.
Kuinka monta erilaista wrappia (ja nyt en puhu siis vehnätortillaan kietaistusta eineksestä) tytöllä voi olla? Ei koskaan liikaa! Ei varsinkaan, jos luet tämän kirjan. Jos pidät Scarf Stylesta, on tämä ehdoton must-have - toki edellyttäen, että voit kuvitella itsesi tai lähipiirisi erilaisissa wrapeissa, ponchoissa tai kääryleissä. Katsokaa vaikka vähän esimakua.

Toinen kirja on Nancy Bushin Knitting on the Road. Sukkakirja.
Sukkakirja? Sukkakirja, minullako? Kyllä. Olen ihaillut kirjaa muutaman kerran Kristelillä, ja vähitellen sain vakuutettua itseni siitä, että myös minä tarvitsen sukkakirjan. Ehkä sukka ei olekaan ilmestyskirjan peto, vaan oikein mukava pehmoinen pieni vaatekappale, joita on mukava neuloa vaikka bussissa? Niille, jotka eivät kirjaa vielä tunne, kerrottakoon sen sisältävän monenmoista pitsi- ja kuviosukkaa.

Ja sitten se purnausosuus: miksi kolme tai neljä pientä kirjaa piti pakata tilavuudeltaan varmaan lähes 5-7 litran laatikkoon ja täyttää koko tyhjä tila kuplamuovilla? Miksi? Siksikö, että saan kalliille postimaksulle vastinetta? Kannatan kierrätystä ja toimiva jätehuolto on lähellä sydäntäni. Pientaloalueella ei vain ole erillistä pahvinkeräyspistettä, joten joudun taas kerran raahaamaan pahveja kauppareissulla marketin takapihalle. Saisinko ostaa seuraavat kirjani ilman turhaa pakkausjätettä, kiitos?

Olen taas vähän sukkaillut. Tämä sukkanen ei ole ylläolevasta kirjasta, vaan se on tuttu Unisukka.

Ja tämä sukka on hyvällä asialla. Minut värvättiin mukaan hyväntekeväisyystalkoisiin, joissa tuotamme ystäväporukalla villasukkia ym. myytävää joulumyyjäisiin, joiden tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Kokoonnuimme eilen espanjalaisen punaviinin ja eriväristen sukkalankakerien merkeissä. Ja tässä tulos. Ehkä enemmällä neulomisella ja vähemmällä punaviinillä tehtäisiin enemmän tulosta. Myyjäisiin tuskin huolitaan paripuolia sukkia?

Give me one more chance and you'll be satisfied?

2005-10-02T21:42:00.000+03:00

Sillä välin kun edelleen väkerrän Dundeen hihoja, kiipesi työhuoneen kaapin päältä vielä yksi lankanyssykkä, joka ilmoitti haluavansa laulaa.

"Hej. Olen Sven-Erik Pohjanmaalta ja tykkään perinteisistä jutuista. Niin kuin tytöistä, joilla on omenaposket ja pitkät letit. Ja jotka pitävät koirista ja ulkoilusta. Siksi halusin tulla tänne laulamaan. Kotitilalla olisi vielä emännänpaikka vapaana.

Tahdon koskettaa (koskettaa)
voin sen tunnustaa (tunnustaa)
Saanko ehdottaa (ehdottaa)
iltaa kanssani?
Tule niin vien sinut kahville
ja nakkikioskille jatkoille
siitä taksiin ja saatille
tänä iltana ei tuu pakkeja"

Sven-Erik on kovin ajankohtainen ystävä, sillä Sven-Erik näki päivänvalon täsmälleen vuosi sitten. Silakkamarkkinoilta oli kovin lyhyt matka Sypressiin syksyllä 2004, ja sieltä tarttui matkaan silloin uusi lankatuttavuus Létt-Lopi. Ohje on jostain muinaisesti Lopin katalogista ja sain sen kopiona mukaan. Lanka on ihanaa neuloa ja värit syötäviä.
(Valitetttavasti tässä kuvassa teos näyttää kokonaisuudessan siltä, kuin aikoisin lähteä se päälläni Gay Pride -tapahtumaan. Not.)

Mutta Sven-Erikillä on Henkilökohtainen Ongelma, jonka takia hän on odottanut kaapin päällä vuoden. Nimittäin kainalot. Ei, Sven-Erik ei suinkaan haise. Pikkukaupungin lukion entisenä kasvattina muistan kyllä, millaisia tuskia koimme, ennen kuin ylioppilassyksynä saimme vihdoin kerrottua eräälle maatalon pojalle, että henkilökohtaisesta hygieniasta voisi huolehtia useampia kertoja viikossa ja navettavaatteet vaihtaa ennen kaupunkiin tuloa. Mutta tämä ei ole siis Sven-Erikin kainalo-ongelma. Nimittäin paidat kai yleensä tarvitsevat hihat ja hihoja varten tulee tehdä aukot.

Minä vihaan kirjoneuleen tekemistä edestakaisinneuleena. Mutta se kai on tässä edessä. Tai sitten vaihtoehtona on neuloa kaulaan asti pötkyä ja pistää ompelukone suriseman ja sakset raksumaan. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Ja vastapuolensa. Siksipä Sven-Erik istuu kaapissa.

Mitä sanotte, laitetaanko Svenkka jatkoon ja millä tavalla?

2005-10-01T22:58:00.000+03:00

Lauran ohjetta mukaillen syntyi aito BB-pipo parissa tunnissa. Lankana oranssi Aino. Ja minähän en ole itse asiassa edes katsonut koko ohjelmaa, innostuin vain piposta.

I never wanted to be an American Idol

2005-09-27T09:53:00.000+03:00

Koska bloginpitäjä on unohtanut bloggaamisen ja keskittynyt vain neulomaan Dundeeta, palattakoon hetkeksi niihin neuletöihin, jotka eivät ole niin onnekkaita. Hyvä yleisö, suorana lähetyksenä: Knit Idols Espoon esikarsinnat ja koelaulut 2005!

Koska sekä Simon Cowell että Jone Nikula kieltäytyivät, valittiin tuomaristoon ensin vastaantuleva karvainen henkilö.
***

Ehdokas nro 1: Moi. Mä oon aina halunnut staraksi. Mä oon niin ku silleen tosi hyvä esiintyjä ja haluun julkkikseksi. Tänne tulin kyllä vähän kokeilumielellä. Katotaan miten käy. Siis oon mä koulun kuorossa laulanut. Ja vähän karaokee. Saanks mä laulaa vähän Irinaa?

"ä-ä-ä-älä osta lisää lankaa että et sanoisi sitä että ... eiku. voi kauheeta. Mä unohdin kaikki sanat. Apua. Siis kun mua niinku jännittää niin paljon."

tuomaristo: Vähän nihkeesti juoksee puikoilla tuo sinun laulu. Tulee pakottamalla. Ei tuolla asenteella Idoliksi päästä. Täytyy olla tahtoa. Ei tänne vain kokeilemaan tulla. Seuraava.

Ehdokas nro 2: Mä oon Ville ja mä oon täällä, kun äitikin on sitä mieltä, että mä osaan laulaa. Lukio on vielä kesken ja isona haluan insinööriksi. Olis kuitenkin ihan kiva saada tehdä musiikkia, kun tykkään soittaa kitaraa. Ja sitten Idolina vois tavata paljon kivoja tyttöjä.
Ajattelin laulaa Brian McFaddenin "Real to me"
"When I see my babies cry, when my see my wife sitting knitting inside, I sit in the garden and drink my beer, that's what real to meeeeeee...."

Tuomaristo: Next, please. Siis mistä näitä tulee? Luulisi, että tämä kisa houkuttelee kovatasoisia esiintyjiä, mutta tämä jätkähän oli vain ihan vitsinä mukana.

Ehdokas nro 3: Ii-hii. Siis on niin ihquu olla täällä! Britney on mun idoli ja mä haluun ihan samanlaiseksi kuin se. Saanks mä jo laulaa?
"Knit me baby one more time!"

Tuomaristo: Öhöm. Olet kyllä muodollisesti pätevä, mutta et ehkä ihan tarpeeksi persoonallinen. Idolilta vaaditaan enemmän. Ulos.

Ehdokas nro 4: Mä oon Rane. Diggaan heviä ja soitan bändissä. Piti tätäkin tulla kokeilemaan. Jospa mut löydetään ja saan vaikka oman levytyssopimuksen. Metallica on tosi kova sana. Ei tänne herkistelemään ole tultu.
"Where ever I may roam... Where ever I lay my needles that's my home..."

Tuomaristo: Kuulepa Rane. Otapa nyt ensin se tukka silmiltä. Ei sitä tarvitse heiluttaa noin paljon. Ja sitten tuo englannin ääntäminen. Laulat niin pahasti nenään, että taidat olla Tampereelta kotoisin? Olihan se persoonallinen esitys eikä sinulla itse asiassa kovin paha lauluääni ole, mutta kun tuo esitys kokonaisuudessaan oli vähän... lapanen. Seuraava.

Ensi kerralla: Finalistien esittelyä.

Free your mind and the rest will follow

2005-09-21T22:32:00.000+03:00

Miksi haasteet ovat tärkeitä?
Miksi on mukavampaa tehdä välillä jotain vaikeaa kuin jatkaa rutiineita päivästä toiseen?
Miksi töissä on paljon mukavampaa silloin, kun on vähän ylityöllistetty ja kiireinen?
Miksi väkertämistä vaativat palmikkoneuleet edistyvät paljon nopeammin kuin ns. helpot työt?

Sunday morning rain is falling

2005-09-18T11:45:00.000+03:00

Ostin uuden kirjahyllyn. Herra BMW piipahti vierailulla ja auttoi sen kasaamisessa. Ainakin kasaamisen aloittamisessa. Jotta kirjahylly saatiin paikalleen, sen paikalta piti siirtää lipasto.

Herra BMW: "Mä voin siirtää tämän yksinkin. Sullahan on kuitenkin tässä lipastossa pelkkää lankaa."

Niinpä. Minut tunnetaan. Kerään lankaa. Ja sitä paitsi olen rikkonut aiemman lupaukseni, etten aloittaisi uusia töitä ennen kuin jotain vanhaa on viimeistelty. Katsokaa:

Neuleen alla oleva kirja, RYC Classic Weekend, on tietysti se, mistä malli löytyi. Lanka on taannoin hankkimaani Wensleydale Sheep Shopin Longwoolia ja se on oikein mukavaa neuloa. Mallineule on helppoa, kun alkuun pääsee, vaikka joka kierroksella joutuu käyttämään apupuikkoa ihan kiitettävän paljon. Käytän muuten välillä, varsinkin matkoilla apupuikkoina puisia coctailtikkuja. Suosittelen varsinkin niille, joiden sohvat, laukut ja jopa patjat tuntuvat syövän niitä oikeita ylenmäärin.

Mallikuva aiheutti pientä kähinää. Herra BMW esitti painokkaan toiveen, että en missään vaiheessa tekisi "tuollaista typerää lakkia" kuin kuvassa on.

Ostin kirjan "sika säkissä" -periaatteella, koska ihastuin kauniiseen valokuvaukseen, Skotlannin esittelyyn ja mallien nimiin. (Kyllä, olen siis oikeasti ihan niiin hullu.) Kirja on ollut positiivinen yllätys: siitä löytyy vaikka mitä kivaa. Ja sitä paitsi neulekuvien lisäksi siinä on paljon maisemakuvia, joita katselee ihan ilokseen, vaikka niissä ei ole vilaustakaan villasta. Koska asiantuntijan suosituksesta suhtaudun ylettömän varovasti muiden ottamien kuvien uudestaan julkaisuun, tyylistä esimerkkinä allaoleva taannoinen oma tuotos, joka tietystikään ei ole niin hyvä kuin kuvat kirjassa.

Sillä aikaa kun neuloin, Osku keskittyi muihin kirjoihin.

There were four and twenty virgins coming down to Inverness

2005-09-13T23:01:00.000+03:00

Hups. Anteeksi otsikointi tuhmasta laulusta. Peittäkää lasten korvat ja laulakaa vaan omassa päässänne. Mutta joku aasinsiltahan täytyi keksiä neuleaiheeseen asiaan, jossa on tätejä rivissä.

Siis hei Anne ja muutkin: sillä välin kun kaupustelin lankoja, pyöräytin samalla tällaisen kivan pienen intarsianeuleen.

Ja takaa sama. Huomatkaa, että en huijannut edes takana: sama kuviointi jatkuu takakappaleessa ja hihoissa.

Hoh. Uskoiko joku? Tämä on ehtaa Vintage-Nannaa muutaman vuoden takaa. No ok, ainakin viidentoista.

Alkuperäisideasta saa kiittää herra Kaffe Fassettia, toteutuksessa on käytetty vähän luovuutta. Mutta eihän tällaista teosta raaski (koskaan) poiskaan heittää. Sitä on myös kiva pitää päällä, vaikka vähän väljähkö onkin. Eli taaskin Nanna-tädin teesi nro 1: Tee kunnollista, se kestää.

Ja teesi 2: Jos virkkaat tummansinistä lapasta, kuvaa blogissasi mieluummin jotain värikästä.

Tuolloin aikojen alussa puhuttivat muuten samat neulojien kestohuolet kuin nykyään. Mies neuloi. Siis herra Kaffe Fassett itse. Ja sitä kauhisteltiin, ihmeteltiin ja ihailtiin. Saatan nyt pistää sanoja väärään suuhun, mutta muistaakseni taisi olla Seppo "Bisquit" Ahti, joka kolumnissaan ihmetteli naisten ryntäystä miehen pitämille kursseille ja näyttelyihin. Ja totesi, että jos samat KF-neuleet tekisi joku rouva Kahvi-Kaisa Tassit, ei sama tuote herättäisi lainkaan yhtä suurta mediakiinnostusta. Krhm. Panokseni virkkaava poika -keskusteluun päättyy tähän. Olen puhunut.

Ja jottei suuri testi-innostus, joka neuleblogeissa vallitsee, loppuisi, vielä jotain olennaista minusta.

You Are Skinny Heel Boots

You always look great - from your styled hair to your sleek boots.

What Kind of Boots Are You?

But tonight I'm cleaning out my closet

2005-09-11T18:47:00.000+03:00

Alkoi vähän ahdistaa tämä eläminen langan keskellä. Sitä on paljon ja sillä on taipumus lisääntyä. Samoin kuin puutarhassa rikkaruohot, elinkelvottomat ja omaa silmää miellyttämättömät nypitään pois, nypitään nyt pois myös ne langat, jotka eivät ole Nannalle erityisen rakkaita. Ainakaan juuri tällä hetkellä, kun tätä mielenhäiriötä kestää.

Julistan siis avatuksi Lankahullut päivät, jotka toimivat seuraavin säännöin:
1. Alla kuvatut langat etsivät ihmistä, joka heitä arvostaa. Määrät ja hinnat on ilmoitettu alla, lisätietoja saa kysymällä.
2. Hinnat on ilmoitettu, mutta vaihtoehtoisesti voin ottaa vaihdossa vastaan jotain muutakin, mitä arvelisit minun haluavan tai tarvitsevan. Ehdota!
3. Periaatteessa nopeat syövät, hitaat eivät. Viime kädessä minulla on kuitenkin oikeus hylätä tai hyväksyä mikä tahansa tarjous. Jos ostajakandidaatteja on useita, voi valinnan ratkaista hyvin kirjoitettu meili, ostajan tuttuus, logistiikan helppous tai mikä tahansa muu syy.
4. Langat ovat olleet kissallisessa kodissa. Vaikka ne eivät ole olleet kissan käsiteltävinä, eivät ne ehkä ole oikea valinta ihmiselle, jolle eläinhilse aiheuttaa vakavia allergiaoireita.
5. Lankoja mielellään tuodaan tai jaetaan pääkaupunkiseudun neuletapaamisissa. Jos joudun lähettämään, maksaa vastaanottaja postikulut.
6. Tarjoukset ja kyselyt allekirjoittaneelle sannan_oma@yahoopistecopisteuk
7. Myyn mielellään aina koko erän samaa lankaa kerrallaan, mutta tarjouksia ja ehdotuksia voi esittää. Samoin pyynnöt tukkuhinnoista huomioitaneen!
8. Ja tarjous on voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää.

Tässä se lankakasa. Miksi, voi miksi Blogger kääntää nykyisin uudistuksen jälkeen pystysuuntaisetkin kuvat "nurin"? prkl.

EDIT: Poistettu myydyt ja vaihdetut.

Novita Tahiti, punakeltasinikirjava. 6 x 50 g (yhtä kerää vähän kokeiltu). Hinta yhteensä 4 EUR.

She walks mysterious ways

2005-09-11T12:19:00.000+03:00

Mutta mikäs se tämä on?

Kyllä, oikein arvattu: Mystery Shawl eli Misery Shawl. Se löytyi sittenkin. Kenkälaatikosta vaatehuoneen alahyllyltä. Äiti, mitä sinä oikein ajattelit? Ohje, joka oli ennen samassa pussukassa shaalin kanssa, löytyi puolestaan lipaston laatikosta. Äiti, mitä sinä oikein ajattelit?

Ja valittaakaan ei voi. Vai olikohan kyseessä hienovarainen vihjaus "Jos kyseessä on minulle tarkoitettu joululahja, toivon sen löytyvän vasta jonain tulevana jouluna"? Tuskin sittenkään. Ähäkutti äiti, pukinkontilla vielä tavataan.

Tässä vielä lähikuvaa pinnasta. Kuvassa erilainen huono valotus kuin ylemmässä. Tällä hetkellä shaalissa on meneillään Clue 3 ja näyttää siltä, että lankakin riittää.

Muuten ohjelmaan kuuluu virkattua lapasta ja keskeneräisten viimeistelyä. Palaan niihin myöhemmin, sillä keskeneräistä tummansinistä lapasta on vielä vaikeampi kuvata kuin Misery Shawlia.

Samosta kasa, kissa ja kissan eväät. Tarttuivat mukaan ruokakaupasta. Hups hei. Mutta eihän minulla ennen ollutkaan suoria bambupuikkoja eikä 8.0 mm puikkoja. Jaa, tarvitsenko niitä? Noh...