Joukkopaine, julkisuuden hurma ja 101 muuta syytä

Tunnustetaan: olen suhteellisen ahkera muiden neuleblogien lukija, mutta en juurikaan ole ajatellut, että kirjoittaisin itse. Syitä on monia: kaihdan "hömppäjulkisuutta", eivät ne minun tekeleeni niiin ihmeellisiä ole ja ennenkaikkea tunnen itseni niin hyvin, että jossain vaiheessa uutuudenviehätys tästä touhusta häviää ja en ehkä enää jaksa kirjoitella. Mutta jostain syystä (kyseessä voi olla tällä hetkellä jylläävä A-virus ja lähes 38 asteen kuume) päätin, että aika on kypsä: julistan täten oman blogini avatuksi!

Ja tottakai olen tehnyt tälle projektilleni selvät säännöt:
1. Sitoudun tähän bloggailuun aluksi ainoastaan vuoden 2005 loppuun asti.
2. Minulla on oikeus lopettaa aiemmin, jos tätä ei kukaan lue tai tulee muu ylivoimainen este.
3. Tämä ei ole elämää suurempi projekti. Lukija älköön siis odottako päivityksiä joka päivä, kiireaikoina edes joka viikko (ilmoitetaan erikseen).

Ja näillä ehdoilla siis kirjoittelen, koska niin moni muukin neuloja raportoi harrastuksestaan. Minä uskon ja toivon vakaasti, että bloggailu kehittää itsekuriani keskeneräisten töiden viimeistelyn suhteen.

Ja se julkisuuden hurma? Hmmm... todettakoon nyt sitten, että menetin lähes yöuneni pelätessäni pari viikkoa sitten pääseväni MTV3:n uutisten loppukevennykseen (lue: oikeasti neulomisesta kertovaan uutislähetykseen). Todellisuudessa vain käteni saivat noin 2 sekunnin ajan julkisuutta, mikä oli ihan riittävästi. Joka tapauksessa ohjelma oli hieno!