Muistaakohan kukaan, kun neulelistalla valitin heräteostoksestani, joka on Colinetten Mercury -lanka? Innoissaan ostettu kilo osoittautui vähemmän mukavaksi, kun tutustuin vyötteen ohjeisiin:

"Mercury by name, mercury by nature. Like a liquid this yarn will flow into its own form and if set free, tangle. So be in control. Undo label and holding the yarn by the ties place over a chair. Wind into a ball, do not attempt to wind this on a yarn swift. Place in a small plastic bag and tie the bag tightly around the ball. Punch a hole in the plastic and feed the yarn end through - you are now ready to get knitting tangle free..."

Oh, please. Ja tästä vaikeudet alkoivat. Sain ensimmäisestä kerimisyrityksestä aikaiseksi kasan sotkua ja menetetyt hermot. Kasaa ihmeteltiin sitten yhdessä Leppävaaratapaamisessa. Ja vannoin, että tuon pleen annan marinoitua kaapissa niin kauan kuin koko talo seisoo pystyssä. Onneksi en ole ainoa, joka on melkein lannistunut Mercuryn edessä. Ilkeä lanka on globaali ilmiö.

Mutta kuinkas kävikään. Tänään iltapäivällä olin tehnyt kaiken tarpeellisen, paitsi täysin uuvuttavan ja pitkäveteisen työhön liittyvän jutun + viikkoimuroinnin. Välttyäkseni näiltä kahdelta innostuin kummasti kaivamaan "Freddien" kavereineen kaapista (voi ziisus, mikä kielikuva! Pardonnez-moi.). Kumma kyllä keriminen sujui suhteellisen inhimillisesti. Liukas ja "nestemäinen" tuo lanka tosiaan on! Todellinen elohopea! Mutta jos siitä väkertää oiiikein tiukan kerän, pysyy se kasassa melko hyvin. Ja pitihän tuosta kokeilla vähän mallitilkun tapaistakin. Tapaistakin -ilmaisu siksi, koska minäkän en tee mallitilkkuja. Tämä onkin jotain muuta. Värit eivät kyllä toistu kuvassa yhtä herkullisina kuin luonnossa. Mercurystä tulee vielä joskus upea kesäjuhlaneule!

Yhden 50 gramman kerän kerimiseen meni tunti ja sen neulomiseen 45 minuuttia. Minulla on vielä 19 vyyhteä lankaa jäljellä.