20 miles to Chicago, tank full of gas, it's dark and we're wearing sunglasses

Blogissani on ollut hiljaista. Olen täysin sattumalta aloittanut uuden uran autoilijana. (lue: se ainakin kahdeksan tuntia päivässä vievä juttu, joka haittaa harrastuksia, on edellyttänyt matkustamista erinäisiin suomalaisiin kaupunkeihin useampana päivänä viikossa)

Juhannuksena automatkailua tuli tehtyä jopa vapaaehtoisestikin. Kuten monet jo ennen juhannusta neulontalistallakin hätäilivät, oli minullakin suuri huoli siitä, miten neulottava riittäisi "pikku" juhannusajelulle (palatessa matkamittarissa oli 1700 km). Ja mitä neuloisi: ei mitään kuumaa (juhannusaattoaamu oli helteinen ainakin Helsingissä; niinpä Rosedale sai jäädä odottamaan parempia villailmoja). Ja mielellään jotain, mikä valmistuisi viikonlopun aikana - no, sehän on tietysti jo aloitettu One Skein Wonder! Ja vielä jotain varalta: laatikon pohjalta pinkkiä maksia ja puikot sekä satunnainen ohjelehti. Eiköhän näistä jotain sopivan aivotonta autoneulomista synny.

Ja kuinkas sitten kävikään (juhannuskertomus sisältää vain neulomisaiheisen aineiston):
klo 13:30 saksalainen perheauto starttaa Espoon erikoistalousalueella ja vie ensimmäisen matkustajan "juhannusfestareille"
klo 14:30 Nelijalkaisten ystävien festarit on nähty, festarivierasta varoitettu ylensyönnistä, juonnista ja ylenmääräisestä riehunnasta. Matka jatkuu ja neuletyö kaivetaan esille.
klo 14:50 Keimolan liittymä, Hämeenlinnan moottoritie: Havaitaan, että One Skein Wonder onkin Two Skein Wonder. Second skein not available. F***
klo 14:51 kaivetaan esiin mallilehti ja etsitään sopiva malli Maxi-langalle.
klo 15:30 aloitussilmukat on luotu kolmeen kertaan uudestaan ja neulominen voi alkaa
klo 15:40, Hämeenlinna ohitettu: vihataan Maxi-lankaa! Vihataan sitä! Lanka halkeilee ja siihen jää epäsiistejä kohtia
klo 15:50 Vakuututaan siitä, että valitut puikot ovat sittenkin liian isot.
klo 16:40 edelleen jatketaan sitkeästi
klo 16:50 apupuikko putoaa auton istuimen alle
klo 16:51 ajovuorossa oleva henkilö kieltäytyy pysähtymästä apupuikon etsimisen ajaksi
klo 16:52 yritetään jatkaa palmikonkiertoja ilman apupuikkoa (=sormin)
klo 16:53-17:55 nyherretään ilman apupuikkoa, juhannusmieliala alkaa uhkaavasti laskea
klo 17:56, amerikkalainen perheravintola Jyväskylän lähellä: puhelin soi. Siellä on ulkomainen työkontakti, joka ei ymmärrä, että Suomessa on juhannus
klo 19:07 lopetetaan puhuminen työkontaktin kanssa
klo 19:09, Viitasaari: todetaan, että juhannusneule on ruma ja tyhmä ja tungetaan se kassinpohjalle
klo 21:12 saavutaan viettämään juhannusta

juhannuspäivä
klo 11:23 kaivetaan 1 apupuikko, 1 korvakoru ja 2,70 € rahaa auton penkkien alta
(tyhmä ja ruma juhannusneule pysyy kassissa koko päivän)

sunnuntai, 26. kesäkuuta
klo 12:00 paikallinen market aukeaa
klo 12:01 havaitaan, että paikallinen market ei myy muuta lankaa kuin sukanharmaata sukkalankaa ja 2,5 mm sukkapuikkoja. Heitetään hyvästit one skein wonderin viimeistelylle ja maxi-langan minkäänlaiselle käytölle
klo 14:27 joku Prisma jossain päin Suomea: ostetaan pienemmät puikot. Todetaan, että tämäkään prisma ei myy vaaleansinistä Samosta
klo 14:30, Prisman parkkipaikka: matkaseurue äänestää neulojattaren ajovuoroon
klo 17:45, Elimäki: ajovuoro vaihtuu taas. Vaihtopaikka ei ole Elimäellä sijaitseva ABC -liikennemyymälä
klo 17:46 aloitetaan juhannusneule uudestaan: eri malli, pienemmät puikot!
klo 19:30 neulojatar tavaroineen poistetaan autosta kotiovelle


Alla kertomus kuvin esitettynä. Sitä ennen aiheeseen liittymätön juhannukseenkin sopiva kuva:
Näin hienot sammalleimut kukkivat äitini puutarhassa.