Kirjameemi Niinan pyynnöstä

Tulihan se sieltä sittenkin - totuuden hetki on koittanut:

Kotonasi olevien kirjojen määrä

Nopeasti laskien 776. Ja tähän ei ole sitten laskettu mukaan lehtikokoelmia. Eikä niitä, jotka sattumalta ovat jossain muualla kuin hyllyssä. Eikä niitä laatikoissa olevia, jotka odottavat vanhempieni vierashuoneessa noutoa. Eikä niitä arviolta noin kolmea ja puolta hyllymetriä omaa ammattikirjallisuutta, joka tilanpuutteen vuoksi on työpaikkani hyllyssä. Taannoisessa erossani ainoa tavaraerä, josta kiisteltiin, oli kirjat. Niitä siirtyi silloinkin - tarkassa valvonnassa - toiseen osoitteeseen parikymmentä muuttolaatikollista. Onneksi niitä ei tarvinnut nyt laskeskella...

Viimeisin ostamasi kirja

Ostamani vai saapunut? Amazonilta tilattu Weekend Knitting saapui eilen. Osteltua tuli taas viikonloppuna Porvoossa kaksi kassillista. Koska Weekend Knittingistä aion kirjoittaa erikseen, mainittakoot kaksi Porvoossa viimeksi kassiin laitettua: Naomi Klein: No logo sekä Susan Vreeland: Artemisian rohkeus. Klein on Klein ja pieni markkinointianalyysi ei tee lanka-addiktillekaan pahaa. Vreeland käyttää todella kauniisti kieltä ja kirjoittaa lähinnä taidehistoriaan liittyviä romaaneja (mm. Tyttö ja helmikorvakoru).

Viimeisin lukemasi kirja

Kotona nautiskellen (en malttanut jättää kesken kädestä) Dan Brownin Angels and Demons (Da Vinci -koodin kirjoittajan vanhempi teos, minusta melkein parempi kuin Vinci sekä varsin ajankohtainen paavinvaaliin liittyen ja lisäksi tällä viikolla päivittäin Tuomisto: Takaisinsaannista. Ja jälkimmäisestä ei sen enempää. Piste.

5 kirjaa, jotka luet aina uudelleen tai jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Miksi vain viisi? Miksi ei enempää? Mutta yritetään listata edes muutama:

Tolkien: Taru sormusten herrasta.
Varhaislapsuuden ja nuoruuden suosikki - ensimmäinen, joka veti jalat alta. Voi sitä riemua, kun joulupukki vihdoin toi ison laatikon, jossa oli kaikki kolme osaa ihan ikiomaksi. Tälle seikkailukokemukselle veti suosituimmuudessa vertoja lähes vain kotimainen "vastine", Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Muistanko oikein, että molemmista näistä oli joskus 1970-luvun lopulla tosi vaikuttavat radiokuunnelmat?

Eric Linklater: Kuussa tuulee.
Tästä kirjasta on eriäviä käsityksiä, onko kyseessä lasten vai aikuisten kirja. Joka tapauksessa taikajuomaa nauttivat sisarukset Dinah ja Dorinda muuttuvat kenguruiksi ja lähtevät pelastamaan vangiksi joutunutta isäänsä.

Yann Martel: Life of Pi.
Olen minä joskus lukenut aikuistenkin kirjoja, ihan oikeesti. Aikuisten oikeesti. Simppeli pieni kirja, pieni tarina, mutta kirjailija on todella taitava sanankäyttäjä. Parin vuoden takainen uutuus.

Peter von Bagh: Elokuvan ilokirja.
Tästä minulle on riittänyt iloa kohti parinkymmenen vuoden ajan.

Philippe Delerm: Ensimmäinen siemaus olutta ja muita elämän pieniä iloja.
Tämä kirja on täynnä pienen pieniä iloja. Suosittelen muutakin Delermin tuotantoa, samoin mm. Makinea ja Anna Gavaldaa.

Ja sitten ne loput tunnustukset:
L.M. Montgomeryn Anna- kirjat, Louisa M. Alcott ja kotimainen Mary Marck. Lisäksi olen suuri Lotta -fani. Sekä Harry Potter.

Lisäksi osuus myös Graham Greene, Capote ja Salinger, Charles Bukowski sekä Väinö Linnan kaksi tunnetuinta yhä uudelleen. Ja Umberto Eco, etenkin Foucaultin heiluri. En tiedä miksi.

Keräilylistalla ovat myös Maria Langin sekä Erle Stanley Gardnerin ja Linda Barnesin dekkarit. (höh, näitä en muuten muistanut laskea!)

Ja höm-höm-höm-hömpöti-hömppäosastoa vielä: Helen Fielding. VG. Mutta tunteekohan kukaan muu vaaanhoja iiihania kotimaisia: Hilja Valtosen tuotanto lohduttaa aina, kun massuun sattuu ja vettä sataa.

Kenelle aiot jatkaa tätä ja miksi?

Taidan olla viimeisiä, kenelle tämä tulee? Höm höm. Kokeillaan kuitenkin: Sanni ja Villapallo, ottakaa koppi! Perustelu: Nämä naiset ovat selvästikin lukeneet joskus muutakin kuin Hesarin takasivun. Haluankin tietää, mitä.