Marjutin yllyttämänä sorruin halpoihin Shetland Araneihin, jotka saapuivat nopeasti. Huomatkaa uusi ja yllättävä sinivihreä kauteni. Väri on kaunis ja lanka ihanaa. Tunnen kuitenkin itseni keski-iän ylittäneeksi tyttöseksi. Ai miksikö? Väri tuo niin elävästi mieleeni rakkaan edesmenneen Helmi-tädin Tampesterista, joka rakasti juuri tuollaista turkoosinsinertävää (jopa pienissä huonekaluissa). Olenko minä siis löytämässä sisäisen tätini?