Moottoritie on kuuma

"Hei levoton, helteinen on heinäkuu..."

Launtaina piipahdin Hakaniemen torilla ostamassa mansikoita. Ja samalla reissulla tietysti myös Hakaniemen hallissa, jonka yläkerrassa käytiin seuraava pieni näytös:

tapahtumapaikka: lankakauppa H:n hallissa
päähenkilöt: 1) kesäapulainen ja 2) Nanna Neuloja
sivuhenkilöt: 3) kesäapulaisen poikaystävä, (?), ei vuorosanoja, 4) hra bmw, Nanna Neulojan ystävä (yksi vuorosana)

Kesäapulaisen poikaystävä siirtelee lankakoreja puhumatta mitään. Nanna katselee lankoja.
Kesäapulainen: Siis mä oon just sulkemassa tätä kauppaa.
Nanna: Ahaa. Whhhuummmp. (=edellinen ääni yrittää kuvastaa palkokasvin uppoamista nenään). No mutta sitten mun täytyy kyllä lähteä täältä tosi nopeesti, olishan aika tylyä antaa henkilökunnan odottaa maksavan asiakkaan takia. (ironisesti)
(nappaa kiukkuisena pöydältä ensimmäisen satunnaisen sukkalankakerän ja vie sen kassalle) Mä otan tämän.
Kesäapulainen: Oho. Kuuskaheksankyt.

Nanna maksaa ostoksen ja poistuu.

hra bmw: (kuuluvalla äänellä) Olipa muuten neuvostoliittolainen palvelu.

Hmmm. Minun vika, varmaankin. Ehkä jossain oli lappu, jossa valistettiin poikkeavista kesäaukioloajoista. Varmaankin oli, olihan? Minä en sitä kuitenkaan nähnyt. Ja koska täysin hyvässä uskossa hypistelin lankoja, kiihdyin ehkä hieman aiheettomasti. Uskoakseni olin kuitenkin jo sen verran ostoaikeissa olevan asiakkaan näköinen, että hyvä asiakaspalvelija malttaisi edes minuutin ja asiakaspalvelisi. Näin ainakin itse aiemmin myyntityössä ollessani. Eikä nykyisessäkään toimistötyössäni puhelimenluuri putoa pöydälle klo 17.00 jos asiakas sattuu juuri silloin olemaan langanpäässä. Aina ennen olen uitenkin kko. kaupassa saanut hyvää palvelua ja varmaan jatkossakin, ainakin itse omistajan ollessa paikalla?

Ai, mitäkö sille satunnaiselle sukkalankakerälle tapahtui? No tätä. Kyseessä on OnLinen Supersocke, puuvillasekoitteinen sellainen.



Ja toinen neulonta-aiheinen katkelma viikonlopulta. Ilman lämpötila oli 29,5 ja moottoritien pinta parhaimmillaan 50 astetta (kyllä, moottoritie oli sananmukaisesti kuuma), kun ajelin kohti Turkua. Ai mitäkö tekee keski-ikäistyvät ja keskiluokkaistuvat ihmisraukat Turun suunnalla Ruisrock-viikonloppuna? Menevät tietysti Louhisaaren kartanoon! Kartanokierros oli upea ja mielenkiintoinen sekä minulle, joka on heikkona 1600-luvun historiaan sekä matkaseuralle, joka on kiinnostunut Mannerheimista. Ja kierroksen lopulla syöksähdin kahvilan ovesta, jossa luki myös "lammastuotteita" ja palasin mukanani tämä:

Aitoa Louhisaaren lammasta, 100 grammaa siiv... eikun kehrättynä! Värejä oli ruhtinaallisesti, toinen toistaan herkullisempia. Goodbye, kaikki Norot ja Koigut - kyllä meillä Suomessakin osataan! Harmi vaan, että en ollut oikein varautunut näihin valikoimiin ja sieppasin vain hätäpäissäni mukaani jotain. Luonnonväriset peruslangatkin olisivat olleet tosi ihania.

hra bmw: Siis miten sinä onnistut löytämään noita ***keleen lankoja ihan joka paikasta????
Nanna: ----
Kolmen minuutin painokas hiljaisuus.
hra bmw: Mutta oikeasti - tuohan oli tosi hyvä ajatus! Teethän sinä nyt minulle oikeat Mannerheim-sukat?

Auts. Sen ainoan kerran, kun joku miespuolinen pyytää tekemään jotain villaista itselleen, Nanna Tyhjäpää on ostanut kaupasta pinkin ja lilan kirjavaa lankaa. Olisi pitänyt sittenkin ottaa sitä harmaata. Auts. Auts. Auts.