True blue, baby I love you

Tämä olisi kai niitä "ja siitä se ajatus sitten lähti" -tarinoita. Ihan yhtäkkiä viime viikolla jostain syntyi ajatus siitä, että osaisinkohan ommella tilkkutöitä. Olisikohan se kivaa? Mitä tilkkutyökankaat maksavat? (paljon, mikä tuli jälkeenpäin todettua) Mitä minä tilkkutöillä yleensä teen? Jaa, kissanpeiton. Sellaisella on varmaan käyttöä, ja se ei ole iso ommella. Pienestä on hyvä aloittaa

Ja ei kun kauppaa, tilkkuja kouraan ja leikkaamaan. Kone surrasi ahkerasti pari päivää. Tässä vähän esimakua, vielä vaiheessa "silittämättä siisti". Kuten huomaatte, iso on kissanpeitto, vaikka iso on kissakin. Pieni ja käsittämätön ajatusvirhe jotenkin johti siihen, että kissanpeitto on muhkeasti kokoa 160 x 180 ja siinä kelpaa köllötellä ihmisenkin. Ajatuksena oli tehdä pinkki/vihreä/keltasävyinen iloinen peitto, ja kuten näkyy, tämä on söpö ja sininen. Pinkit kankaat eivät puhutelleetkaan (ja siniset olivat poistokorissa - sopivia kokeiluihin, siis)

Mitä sanoo testiryhmä? Ryhmä "Pedolle peitto" saapui testipaikalle, teroitti peittoon heti alkuun kyntensä, kierähti... ja... ja ..
...kyllä! Peitto sopii mainiosti myös intiimeihin hetkiin!
Tässä vielä lähikuvaa...
Ja lisäkuvaa, joka osoittaa, että neuletaitokaan ei ole täysin hukassa. Epäonnistunut kameran muistikortin tyhjennys vaan tuhosi kaikki aiemmat kuvat, ja uudelleen kuvaus - kiitos, mutta ei kiitos. VOitte uskoa, että neulottu on, vaikka työ onkin haitanut harrastuksia. Tässä näkyy vähän Mittumaari-huivia periaatteen vuoksi.
Yleisarvostelu tilkkutyökokeilusta: ei vielä täydellinen, mutta varsin hyvä ensiyritys. Lisää tätä lajia on varmasti vielä luvassa. Peittoa muuten inspiroi tämä Amy Butlerin ohje.