I fought the law - and I won

- Neulepoliisista päivää. Havaitsimme, että täällä on laiska neuloja ja blogi, jota ei ole päivitetty vähään aikaan.

- No kun... on ollut kiirettä. Ja en minä laiska ole!

- Teillä on vielä sisäistämättä, että neulebloggaajana pääasiallinen elämän tarkoituksenne on tuottaa sisältöä blogiinne ja pitää lukijat tyytyväisinä. Siis neuloa riittävästi, kirjoittaa hauskasti ja ottaa riittävän tyylikkäitä kuvia.

- Niin, joo...

- Ja mikä se juttu on, että väititte pari viikkoa sitten, että täällä olisi muka jotain valmista nähtävissä kohta puoliin? Mitään ei ole näkynyt!

- No on se melkein. Mutta kun se kaulus on vielä kesken. Yritä nyt ymmärtää, se kaulus tehdään kahdessa osassa ja jo puolikas vetäisi kerällisen lankaa! Ja sitten se on kotimaisen lankavalmistajan tuote ja siinä oli yhdessä kohtaa värivirhe. Ja en mä nähnyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja nyt vähän harmittaa. Että pitäiskö purkaa? - Eli olette siis pari viikkoa jahnanneet yhden kauluksenpuolikkaan kanssa?

- No en. Kun olin matkoilla ja sinne piti ottaa riittävästi jotain neulottavaa ja en minä yhtä puolikasta kaulusta viitsinyt sinne kantaa.

- Jaa, tässä näyttää siis olevan kohta kokonainen villatakki! No, sehän on sentään jo jotain. Mutta miksi sekään ei ole valmis?

- Näethän nyt itsekin, että se on jo todella iso. Minä neulon aina aamuisin työmatkalla junassa. Ei sinne voi noin isoa ottaa, ei mahtuisi enää läppäri samaan laukkuun. Pitää olla pieni junakäsityö kanssa.

*kops* Hyvää ja iloista pääsiäistä kaikille!