Green green grass of home

Perjantain pipoennuste menikin ihan metsään. Ei tarvita näillä keleillä pipoa, vaan ihan jotain muuta - keväistä ja kesäistä! Ja mikäs sen kesäisempää kuin vihreä Olivia. Kyllä, taas kerran Oliviaa, mutta viimeistä kertaa. Tämän jälkeen on minunkin lähes pohjaton Olivia-varasto loppu. Vihreistä Olivioista tulee Martin Storeyn Maggie RYC:n Classic Beach -kokoelmasta. Malli oli julkaistu myös tämän maaliskuun Suuressa Käsityölehdessä, jonka ns. luovasta käännöksestä olen ohjetta tavannut. Onneksi Katilla on sama ohje ihan kirjana, joten olen saanut teknistä tukea aina kun on näyttänyt siltä, että SK:n ohje(k)väännöksen mukaan ei tule takkia, liiviä eikä edes tuluskukkaroa! Toinen minua hämmästyttänyt detalji on se, että SK markkinoi Maggieta äitiysneuleena! Minusta se ei ole sitä - ja varmuuden vuoksi todettakoot, että tarvettakaan ei ole.
Tässä vielä lähikuvaa. Olen erityisen ylpeä siitä, että puolivahingossa taisin oppia tekemään palmikot ilman apupuikkoa. Siis ihan kahdella puikolla on väkerretty nämä kaikki kuviot - hyvä minä! Olivia sopii loistavasti palmikkoneuleeseenkin - joustaa sopivasti, mutta pinnasta tulee silti mukavan tasainen ja napakka. Tästä eteenpäin kaikissa kappaleissa on edessä vain pelkkää ainaoikeinneuletta. Helppoa ja nopeaa!

Yritin taas keksiä postaukseen jonkun kivan kevätaiheisen laulusitaatin otsikoksi. Mikä siinä on, että kaikki kevätlaulut ovat itse asiassa todella masentavia? Niin kuin Tavaramarkkinoiden Kevät (... minä kuljen Hakaniemen rantaan...) tai Zen Cafen Huhtikuu? Onko kevät oikeasti jotenkin masentava, vaikka sen pitäisi olla kivaa aikaa? Vaikka toisaalta sanotaanhan sitä, että huhtikuu on kuukausista julmin. Kukas sen taas kirjottikaan - joku hilpeä kirjailija niin kuin Steinbeck? Vai Hemingway?