Voi hitsi, voi harmi

Voihan pääsiäispupu, minkä menit tekemään! Vai itsekö sen sain aikaiseksi?

Pääsiäis- tai siis lankalauantaina ajelin Tampereelle ja kävin tutustumassa tamperelaisten neuletapaamiseen. Kiitos kaikille, oli oikein mukavaa! (Se ei ollut siis se suuri virhe, mikä tässä harmittaa.) Ja koska neuletapaamisessa tunnetusti on vaikeaa tehdä mitään kovin haastavaa, piti napata mukaan jotain "kivaa ja helppoa". Postipoika toi sopivasti pääsiäiseksi Victorian Lace Today -kirjan, jossa on vaikka mitä ihanaa. Kaapista löytyi yksi vaivainen vyyhti kauan säilöttyä Fyberspatesin pitsilankaa, jonka olen joskus ostanut GetKnittedin alesta.

Niinpä niin, yksi vyyhti. Vaivaiset 400 metriä. Ja varmaan turha toivo, että lankaa saisi mistään lisää? Siispä pitsikirjasta piti valita se ainoa malli, johon ohjeen mukaan langan pitäisi riittää. Ja - arvatkaa mitä? Väärin! Se riitti - mutta jo neuloessa takaraivossa jyskytti painostava tunne, että tästä ei seuraa mitään hyvää. Ja kuinka oikeassa olinkaan: olen tehnyt aikamoisen mörvelön! Edes pingoitus ei kaunistanut huivia kovinkaan paljon.En tykkää, en.
Onneksi nelijalkainen neuleapulainen ottaa elämän kevyemmin.

Ja onneksi Ariannia on jäljellä enää muutama kerros. Jos saan sen vielä tänään valmiiksi, pelastaa se aika hyvin epäonnisen neulepääsiäisen.