Happy plastic, it's fantastic

On asioita, joita olisin halunnut oppia äidiltä jo aiemmin. Tai joltain muulta aikuiselta ihmiseltä, jolla on yhtään järkeä päässä. Tässä muutamia.

• Vanhat hajoamispisteessä olevat autot päättävät päivänsä yleensä moottoritien sisäänajorampin alkupäässä. Tai loppupäässä. Joka tapauksessa ne ovat tiellä.
• Jos olet valmiina lähtemään kotiin, viivyttää joku kiireellinen asia yleensä lähtöäsi.
• Neuletapaamisissa käynti yleensä lisää lankavarastoa, ei vähennä sitä. Kiitos vaan, Susanna ja Carita. Ja vähän Marjutkin.
• Kotikaupunginosani juomavedessä on jotain, mikä saa täällä asuvien parisuhteet rakoilemaan. Näin minulle kerrottiin. Mainiota. En siis olekaan sitoutumiskammoinen, luonnehäiriöinen, liian itsenäinen tai muuten vaan hankala. Se johtuu vain vedestä.
• Antibiootit voivat heikentää ajoneuvojen tai koneiden hallintakykyäsi, erityisesti yhdessä alkoholin kanssa. Tämän luin suoraan lääkkeen käyttöohjeesta.
• Pony-neuleneulat tekevät elämästäsi elämisen arvoisen. Ihan oikeasti. Villiä villaa suosittelee. Nämä neulat (jo toinen kyseisenlainen pakkaus) ovat tehneet viimeistelystä melkoisen siedettävää. Kuvasta näkyy kehnosti neulojen päissä olevat siimalenkit, joiden läpi on lapsellisen helppoa pujottaa paksumpikin lanka. Ostopaikka oli Neuletikki, mutta näitä löytynee varmaan lähes jokaisesta itseään kunnioittavasta lankakaupasta. Mutta mitä sille ensimmäiselle neulapakkaukselle on tapahtunut? Kummaa. Tarvitsisikohan Kissa vatsahuuhtelun?

Tässä kuvassa on sitten kontribuutioni neuleblogeissa velloneeseen akryyli/luonnonkuitu -keskusteluun. Tässä olen Minä Itse, like a barbie girl in my barbie world. Happy plastic. Tämä on ensimmäinen tutustumiseni Novitan Teddy -lankaan. Luonnonkuitujen ystävä olen minäkin. Kuitenkin silloin tällöin voin tehdä trendiadusteita keinomateriaaleistakin. Jos mallin on tarkoitus miellyttää enimmillään vuosi, ei kai langankaan tarvitse olla luksusta? Toisaalta, jos vähästä vapaa-ajastaan käyttää kuukausia jonkin upean, monimutkaisen mallin väkertämiseen, haluaa olla varma siitä, että lopputulosta ei latista kestämätön, hiostava, kutiseva, pistelevä, sähköinen tai muuten epämiellyttävä lanka. Edelliset määreet voivat sopia myös joihinkin luonnonkuituihin. Kahden tunnin käyttökokemuksella voin jo todeta, että Teddy on aika lämmin lanka.

Koska edellisessä kuvassa onnistun näyttämään joltain muumimamman ja kansallissosialistisen vaalipropagandajulisteen risteymältä, päätin ryhtyä lavastamaan kuvituksen uusiksi. Alla esimerkki siitä, miltä tämän pikku boleron kuuluisi näyttää. Otan mielellään kyllä vastaan vinkkejä siitä, miten kuvata itseään ilman oikean käden ojentamista etuviistoon.


Malli: Rebecca 28, bolero

Lanka: Novita Teddy, noin 450 g. Puikot 8,0 ja ehkä 5,5.

Arvostelu: Helppoa ja nopeaa kärsimättömälle neulojalle.

Mitä muutit mallissa: Korvasin pystyresorin etureunassa poikittain neulotulla pelkkää laiskuuttani.

Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: Käytän lankaa, joka ei aiheuta kissoissa ahmimiskohtauksia. Käytän ehkä ohuempaa (vähemmän kuumaa) lankaa. Kavennan hihoja huomattavasti.

Pitoon vai purkuun: Hissuttelen tässä himassa yhden talven. Sitten taidan antaa sen kodittomille kissoille. Tuntuu olevan niin kissojen mieleistä lankaakin.

Sopivat kengät: Omistan ihanat italialaiset saappaat, joissa on kahdeksansenttiset stilettokorot. Kotona hissutteluun sopinevat paremmin Stockan lastenosastolta ostetut huopatohvelit.

Does-my-bum-look-big-in-this -factor: Suosittelen boleromallisia jakkuja ehdottomasti kaikille, jotka haluavat korostaa etuvarustustaan. Ja vyötäröä. Sinulla on siis suotavaa olla vyötärö.


Tämä ei liity enää aiheeseen millään tavalla. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että Villiä villaa mainittaisiin paikallisen joukkotiedotusvälineen kuukausiliitteessä, haluan esittää lukijoille tässä myös vähän aitoja luonnonkuituja äskeisen akryylipläjäyksen vastapainoksi.