Hyvää yötä ja huomenta,
päivitänpä minäkin yleisön pyynnöstä.
On asiaakin.
Vietin muutaman kultaisen aamuhetken postissa kahden pakettikortin kanssa. Minulle olisi pitänyt tulla kaksi (2) pakettia. Pitkän hakemisen jälkeen löytyi vain yksi (1). Kaikki muut jonottajat eivät saaneet yhtäkään. Joku oli ilmeisesti varsin säännönmukaisesti sekoittanut kaikkien odottavien pakettien viivakoodit ja numerot. Eli olikohan minulle lainkaan toista pakettia? Lankaa Get Knittediltä, niin kuin pitäisi? Hups. Ei minulle ole lisää lankaa tulossa. Ehkä jollekin muulle, minun nimellä, minun osoitteeseen...
Löytyneessä paketissa kököttivät nämä. Amazon piti lupauksensa ja postitti kirjoja uhkauksensa mukaan runsaan kuukauden. Mutta hyvää kannatti odotella. Tässä on ensinnäkin Wrap Style.
Kuinka monta erilaista wrappia (ja nyt en puhu siis vehnätortillaan kietaistusta eineksestä) tytöllä voi olla? Ei koskaan liikaa! Ei varsinkaan, jos luet tämän kirjan. Jos pidät Scarf Stylesta, on tämä ehdoton must-have - toki edellyttäen, että voit kuvitella itsesi tai lähipiirisi erilaisissa wrapeissa, ponchoissa tai kääryleissä. Katsokaa vaikka vähän esimakua.
Toinen kirja on Nancy Bushin Knitting on the Road. Sukkakirja.
Sukkakirja? Sukkakirja, minullako? Kyllä. Olen ihaillut kirjaa muutaman kerran Kristelillä, ja vähitellen sain vakuutettua itseni siitä, että myös minä tarvitsen sukkakirjan. Ehkä sukka ei olekaan ilmestyskirjan peto, vaan oikein mukava pehmoinen pieni vaatekappale, joita on mukava neuloa vaikka bussissa? Niille, jotka eivät kirjaa vielä tunne, kerrottakoon sen sisältävän monenmoista pitsi- ja kuviosukkaa.
Ja sitten se purnausosuus: miksi kolme tai neljä pientä kirjaa piti pakata tilavuudeltaan varmaan lähes 5-7 litran laatikkoon ja täyttää koko tyhjä tila kuplamuovilla? Miksi? Siksikö, että saan kalliille postimaksulle vastinetta? Kannatan kierrätystä ja toimiva jätehuolto on lähellä sydäntäni. Pientaloalueella ei vain ole erillistä pahvinkeräyspistettä, joten joudun taas kerran raahaamaan pahveja kauppareissulla marketin takapihalle. Saisinko ostaa seuraavat kirjani ilman turhaa pakkausjätettä, kiitos?
Olen taas vähän sukkaillut. Tämä sukkanen ei ole ylläolevasta kirjasta, vaan se on tuttu Unisukka.
Ja tämä sukka on hyvällä asialla. Minut värvättiin mukaan hyväntekeväisyystalkoisiin, joissa tuotamme ystäväporukalla villasukkia ym. myytävää joulumyyjäisiin, joiden tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Kokoonnuimme eilen espanjalaisen punaviinin ja eriväristen sukkalankakerien merkeissä. Ja tässä tulos. Ehkä enemmällä neulomisella ja vähemmällä punaviinillä tehtäisiin enemmän tulosta. Myyjäisiin tuskin huolitaan paripuolia sukkia?
9 Comments:
Munkin paketti oli hukassa lähipostissa. Mikähän niitä vaivaa?
Mutta laatikkokysymykseen löytyy vastaus: laatikko on iso, jotta kissa mahtuu sinne paremmin. Ainakin meillä kollit pitävät siitä, kun mä säännöllisesti tilaan niitä varten uusia pahvilaatikoita...
Mnjamm! *maiskutusta* Jokos kohta perustetaan se "Tissuttelevat bloggaajat" -rinki?
Enkä voi olla hihittämättä ajatellessani, että ennenvanhaan sitä tehtiin ompeluseuroissa villasukkia Ambomaan pikku neekeripojille, kun sen sijaan nykyään... (oon muuten vähän kyselly piireiltä, joiden luulis myös tietävän asiasta jotakin, mutta kukaan ei oo kuullu mittään.)
Ei näy yhtään punaviiniläikkiä...
Ja entinenkin emäntä sanoi syövänsä "vielä yhden voileivän pakanaparkain hyväksi". Mulla on muuten Vuokko Isakssonin kirja "Kehrää, kehrää tyttönen", jossa kerrotaan ompeluseurojen historiasta.
Marjut: Tämä laatikko todettiin vain hyvänmakuiseksi. Se on liian pieni oleskeluun.
Anne: Heh, on hauskaa ajatella lähettävänsä hätäapua.... mutta jos siellä vaikka uusavuttomuus kukoistaa ja kukaan ei osaa neuloa tai huovuttaa?
Liinu: Kivalta kirjalta kuulostaa. Mekin taidettiin syödä yksi ja toinenkin kreikkalainen fetavalkosipulileipä pakanaparkain hyväksi.
Wrap style rulaa! Ja samoin sukat. :D
Mä muuten näin susta viime yönä unta. *hih*
Voih, nyt minunkin on varmaan _pakko_ tilata joululahjaksi tuo sukkakirja... Ja unisukka näyttää niin kivalta että pitää varmaan vihdoin viimein päästä lila Opal puikoille.
Meidän kissat repii ja pieksee pahvilaatikoita niin äänekkäästi, ettei pysty öisin nukkumaan. Niinpä kaikki pitää aina laittaa heti piiloon :D Mutta parempi vaan että pakkaavat hyvin siellä amazoonissa, ettei käy niinkuin mun knitting on the edgelle, joka oli vain kääräisty pahviin ja saapui perille playstä litimärkänä, eikä sitä tietenkään kukaan korvannut...
Minä kans luulen, että postissa on joko salaliitto neuleaiheisten pakettien jakelussa tai sitten ne kutoo siellä MUN kirjoista ja kattoo brittikomediaa dvd:ltä. prkl!
Soma sukka, muuten.
Kati: Kääk, millaista unta?
Susanna: Pointtinsa tuossa pakkaamisessakin. Mutta että laatikollinen ilmalla täytettyjä muovipusseja? Vain ne amerikkalaiset...
Kirsi: Ilmeisesti on olemassa joku postinkantajien suomenlaajuinen salaliitto. Multa on kadonnut jo yksi lähetys. Ne keltaiset postiautot on varmaan täytetty langoilla ja puikoilla ja sitten kun ilmaisjakelut on jaettu, mennään puistoon neulomaan. Kai siellä on dvd sitten kanssa.
Mun paketit varastettiin postista kokonaan. sain kotiin toisen ilmoituksen että kirjeeni on haettavissa postista (ensimmäistä ilmoitusta ei koskaan tullut minulle saakka) ja kun kiikutin tämän toisen ilmoituksen postiin niin siellä ei ollut enää mitään pakettia. selkeä salaliitto!
Lähetä kommentti
<< Home