Mustan kissan tango

Voisin kertoa pitkän tarinan siitä, miksi keskeneräiset asiat eivät edisty. Koska blogger tökkii, annan puheenvuoron asuinkumppanille. Se kertoo oman versionsa siitä, mitä minä kutsuisin nimellä "Aika-ajot espoolaisittain eli miten poistetaan lankakeriä kissojen suusta". Vitamiininpuutosta on ilmeisesti ilmennyt, sillä eläinlääkärikin suositteli vuosihuollon yhteydessä O. Kissalalle ns. painonhallintaa. Mutta annetaan kun Osu kertoo:

Mä taivalsin läpi helteen ja kosteen

Että kunnon raksuja sais pistellä poskeen

Mä silmäni suljin ja ruokakupin näin tyhjänä tietenkin

Mä tuijottelin silloin vain sinun herkkukaapin oveen

ja kuuta ulvoin illoin - langenneena loveen

[ja mä lauloin]

Marilyn, Marilyn, milloin täytät ruokakupin

Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin

(Ei enää laihdutusraksuja kiitos)

Mä kaikille näyttelin kovaa jätkää

mut mutsi vaan jumaloi sitä toista jätkää ja sen prätkää

ja siksi mä kostan, sen Samokset kuolaan noin

Mä tulisesti Samoksia kynsin ja hampain lemmin

En ymmärrä miksi mutsi vastaili kriittisemmin

Mua mitkään voimat silloin masentaneet ei (ja se niin hyvälle maistui)

Mä kerällisen pistelin kitaani kun mutsi meni leffaan

ja vielä yöllä hampaat iskin mutsin peffaan

Oli pian ohi koko dieetti hurlumhei