Let's get it started, ha

Alku on joskus hankalaa. Hyvin hankalaa. Mutta kun alkuun pääsee, voi edistys olla nopeaa.

Tilasin joku aika sitten Celticoven alekorista pari esittelykäytössä ollutta Debbie Blissin kirjaa hyvällä alennuksella, ja ihastuin välittömästi täysin ja päätäpahkaa tähän malliin.

Pieni tarkempi tarkastelu osoitti, että ohjeessa mainittu lanka on kaikissa mahdollisissa alennuksissakin järkyttävän hintaista - tai vaikka hinta ei olisikaan järkyttävä, langan kokonaismenekki tekisi siitä hyvin arvokkaan neuletakin. Olisi siis löydettävä korvaava vaihtoehto.

Korvaavan vaihtoehdon löytäminen tökki. Alkuperäislangan neuletiheys on niinkin iso kuin 12 silmukkaa/10 cm, eikä tuossa kokoluokassa ole suunnattomasti vaihtoehtoja, jos haluaa sileää ja siistiä. Kokeilu osoitti, että omista varastoista löytyneet tweedit eivät esimerkiksi toimineet - harmi sinänsä. Pieni kartoitus muihin ko. paksuihin lankoihin osoitti, että toisten kokemukset kaikista vaihtoehdoistani olivat joko "karvaa", "karvaa ja pistelee", "pistelee" tai "karvaa ja vielä kulahtaa heti päälle". Mutta kun mä haluun sen takin. Ja heti!!!

Ihan muissa asioissa kävin Vihreässä vyyhdissä, ja alekorista tarttui mukaan ihanan tuntoista merinovillaa (Online Champ). Suosittelen jo nyt lämpimästi! Tiheys oli toki muuta kuin ohjeessa mainittu (15-16 silmukkaa/ 10 cm), mutta ajattelin pienen säätämisen auttavan. Ja sitäpaitsi Blissin kirja on ajalta, jolloin muoti oli vielä hieman väljempää - onneksi joku järjen ääni pisti katsomaan vielä alkuperäisohjeen mitat. Yhden koon takki, valmis rinnanympärys 123 cm! Vaikka valitettavan turhan rintava olenkin, mahtuisi tuollaiseen takkiin vaikka pienikokoinen kaverikin mukaan. Eli ei kun kokeilemaan "väärällä" langalla.

Tadaa, hyvältä näyttää! Täysin sopivalta ja ihanalta! Ja tuntuu - paksu merinovilla suorastaa liukuu puikoilla ja lämmittää samalla käsiä.

Huomatkaa muuten, että olen kerrankin välttänyt sen kuuluisan "toisen hihan" ongelman... Langanhankintaepisodi sai minut miettimään ostokäyttäytymistäni. En yleensä käytä ns. arkivaatteisiin kovasti rahaa - pakollliset siistit työasut ovat jossain määrin asia erikseen, mutta onneksi niitä ei tarvitse ostaa kovin usein. Ja ei, kengät eivät siis tässä tapauksessa täytä vaatteen määritelmää... Joka tapauksessa nautin aleostoksista ja erittäin harvoin ostan mitään normaalihintaista. Mitään neuleeksi laskettavaa sitäkin harvemmin - paria ohuenohutta Stadiumin perusneuletakkia (à noin 10 euroa) ja paria ihanaa (mutta alennettua) oikeaa kashmirneuletta lukuun ottamatta en omista ollenkaan "kaupan neuleita". Kun kerran osaan itsekin...

Silti havaitsin, että helposti itsetehtyyn neuleeseen käytetty raha (vaikka yhtä lailla suosin langoissakin aletuotteita...) ylittää tavanomaisen kaupan vaatteen hinnan! Tämänkin Blissin takin alennetulla hinnalla ostaisin jostain ketjukaupasta parikin halpaa perusneuletta. Loogista?

On tietysti yksi poikkeus, joka vahvistaa säännön - ja pistää samalla epäilemään käsityön kansainvälistäkin arvostusta. Allaoleva palmikkoneule ei valitettavasti ole itse tekemäni, vaan viime syksynä Ameriikoista ostettu. Se huusi nimeäni lasvegasilaisen outlet-myymälän taimmaisesta hyllystä, miesten osastolta. Käsinneulottu, 97 % villaa, 7 % pellavaa - alkuperäinen hinta 299 USD, alennettu hinta 19.90 USD! Vapisevin käsin kiikutin iiiiihanan ostokseni kassalle, ennen kuin se raastettaisiin käsistäni (kuten minulle tarkkaamattomana kävi käsilaukkukaupassa). Ja tätä ihanuutta silittelin loppuillan ajan ja pidin sitä jopa päälläni hotellissa. "Hassu pieni tyttö", mutisi matkakumppani - mutta mitäs ihmeellistä nyt kivassa villaneuleessa ja noin 26 asteen lämpötilassa on?

Oliko tässä sitten joku opetus? Ei kai, ainakaan kovin reilu sellainen. En usko, että herra Ralph Lauren olisi itse kitkuttanut noita palmikoita vaikka hänen nimensä neuleen niskassa lukeekin. Todennäköisimmin asialla ovat olleet alipalkatut naisen (tai lapsen?) kädet. Jos tuotteen voi myydä tuollaisella alennuksella (vaikka villapaitojen menekki Nevadassa ei ehkä muutenkaan ole päätähuimaava), missä on työn, materiaalin ja käsityön arvostus?