A sort of homecoming

Tervehdys kaikille. En suinkaan ole kyllästynyt ja kadonnut - tai hautautunut asuntooni lankavuorien alle. Olen jälleen tällä pallonpuoliskolla - hengissä, melkein terveenä ja saman verran heikoissa sielunvoimissa kuin yleensäkin. Vietin juuri runsaan viikon työmatkalla paikassa, josta en onnistunut löytämään yhtä ainoaa lankaa myyvää kauppaa - kaupungin melkoisesta koosta huolimatta. Arvaako kukaan missä olin? Ohessa muutamia vihjeitä:

• Aikaero Suomeen on 8 tuntia.
• Paikallinen suosikkijuoma on valmistettu agave-nimisestä kasvista.
• Paikassa satoi koko viime viikon vettä.
• Kaupungin ulkopuolella on pyramideja.
• Kaupungissa on keskusaukia nimeltä Zocalo (Marjut ja muut: kyllä se silti ihan Planet Earthilla sijaitsi;-)

Oikea vastaus paljastetaan myöhemmin.

Mutta sitten neulomisaiheeseen asiaan: ensinnäkin uudestaan vielä tuhannet kiitokset teille uskollisille lukijoille sekä laskurin uudelle tuhatluvulle pyöräyttäneille! Tarkkailkaa postianne, pääsen vihdoin lähettelemään lupaamani yllätykset. Ja te muutkin: jättäkää ihmeessä kommentteja aina välillä, että tiedän, ketkä täällä käyvät. (Varmaan monet muutkin kuin Kati ja Susanna monta kertaa päivässä???)

Reissuni aikana posti toi kotiin uuden Modan sekä Villapuodista tilaamani Jane Ellisonin uusimman Naturally Noro - kirjan. Kuten olette varmaan huomanneet, Norot näyttävät nykyisin olevan heikko kohtani. Moda oli iloinen yllätys: ainakin neljä tai viisi neuletta, jotka voisin heti tehdä, ja lisäksi vähän ommeltavaakin. Ja Naturally Noro oli tietysti mieleinen. Ohessa esittelen muutamia suosikkeja:


Kirjan kansi. Tämä simppeli neule on syötävän ihana.

Tämän voisin varmaan myös tehdä, yksivärisenäkin.

Myös tämä kovin houkuttelee. Kietaisuneuleet ovat ilmeisesti minun juttuni.

Pidin tästäkin heti ensisilmäyksellä. Sitten huomasin, että siinä on jotain perin tuttua. Ai, minäkö muodin edelläkävijä?