Leikkipuisto hiljenee, on lapset lähteneet...

Ja ikkunasta ulos katsoessa huomaa, että syksy voi olla hiljalleen tulossa. Tältä ei tuntunut vielä pari päivää sitten: olin yhdistetyllä työ- ja huvimatkalle ("ensin työ, sitten huvi") Pohjois-Karjalan suunnalla ja siellä oli lämmin. Virka-asuinen minä herätti sääliviä katseita Joensuun torilla, kun natiivit läpsyttelivät ohi shortseissa ja sandaaleissa. Pari päivää aurinkoa ja lähes +30 asteen lämpöä. Ei tainnut olla täällä etelässä??? Kiäh kiäh.

Tässä on taas lissee lankkoo äitini pohjattomista varastoista. Villakiiltoinen Ryijylanka, valmistaja Klingendahl, valmistettu Helmi Vuorelma Oy:lle. Näin seisoo vyötteesssä. Ehkäpä Kirsi, Laura tai vaikka Johanna voisi vahvistaa tällaiselle semitamperelaiselle jonkinlaisen aikakäsityksen siitä, koska se Klingendahl on viimeksi jotain kutonut? Ei ihan viime aikoina, luulisin. Huomatkaa myös hyvin retro SOK-muovikassi, sekin epäilemättä ehtaa 1960- tai 1970-lukua.

Lankaa on paljon. Se tahtoo ehkä joskus tulla joksikin Solveig Hisdal -tyyppiseksi kirjoneuleeksi. Mutta ei ihan heti, täytyyhän sen ensin minunkin komeroissa marinoitua.

Piipahdin myös Pirtin kehräämöllä Mikkelin kupeessa. Kuvassa ovat uudet talvilapaseni eli Pirtin hahtuvalankaa. Lanka on 4-kertaista ja kierretty yhteen siten, että se on tiiviimpää kuin hahtuva. Se ei siis katkeile ja sopii hyvin vaikka tossuihin, lapasiin yms. Hahtuvalanka ei huovu yhtä reippaasti kuin hahtuva, mutta ajattelinkin lovikkatyyppisiä lapasia, jotka olisivat paksut ja lämpöiset jo ilman isompia pesukonevatkauksiakin. Kyllähän kaikilla pitää uudet pinkit lapaset olla, eikö?

Ei haukku haavaa tee.
Näin toteutetaan monen esittämät uhkailut, että tekee koirasta rukkaset. Kehräämöltä tarttui mukaan tällainen koepala Haukku -lankaa. Puoliksi koira, puoliksi lammas.

Ja jotta ette ajattelisi, että aina se vaan hamstraa eikä koskaa neulo mitään, esittelen vielä edistystä Roguen suhteen.


p.s. Otsikko on kuin onkin vielä muutaman hetken tähän päivään sopiva. Juhlistan merkkipäivää kyseisellä nimikkokappaleellani ("katsoin kauan kauniisiin kasvoihin...") ja tarjoan myöhäisen nimipäiväsiiderin, jos joku tähän aikaan vielä ehtii jaolle.