Ride on time

Tänään oli suuri päivä: Annelta hankkimani kirjat saapuivat vihdoin käsiini. La bouquinista itse arveli, että niiden saapuminen ei ole ehkä ihan päivän päälle - jos kirjoilla on ikää jo yli 10 vuotta, eivät ne mallit parissa illassa vanhene.

Siispä kirjakatsaukseen. Taustamusiikiksi sopii vaikka otsikkobiisi, jota olisin voinut kuunnella vaikka saadessani vanhimman kirjoista ensi kertaa käsiini sen ilmestymisvuonna.
(Pahoittelen huonon musiikin lukijoille aiheuttamia henkisiä vaurioita).

Seaton Collection (Jamie & Jessi Seaton) 1989. Voimakaskuvioisia intarsianeuleita, kuvioaiheet mm. lähi-idästä ja Euroopan historiasta. Ihailin näitä jo silloin ennen, kun kukkakoristefarkut jalassani ja pehmennys otsatukassa mietin huoneessani, mitä neuloisin sen sijaan että pänttäisin yläasteen biologiaa. Kirja oli suosikkejani paikallisessa sivukirjastossa ja nyt se on minulla ihan ikiomana!



Annabel Fox: Winter 1992 ja Amberley Collection (1994). Kaksi vihkosta, joissa sekoitus kirjoneuleita ja varsin klassista palmikkoa. Kivoja, ehdottomasti. Anne oli oikeassa siinä, että toisen vihkon kuvaus on mennyt pahasti metsään - sananmukaisesti. Tummansinisiä ja violetteja neuleita on p-leen vaikeaa erottaa tummanvihreästä metsästä. Ohjeiden tarkempi tutkailu ohjesivujen postimerkinkokoisista mustavalkokuvista ja mallipiirroksista paljasti silti, että vihkon mallit ovat ilmeisesti mukavia. Amberleyn neuleista osa on taas varsin pohjoismaa- ja lappivaikutteista materiaalia, mukavia tosin nekin. Kuvia en esitä, juuri em. syistä. Katsokaa ne aiemmat versiot täältä.
(ja kamerasta loppui patteri)

No mikä sitten on tarinan opetus? Määä olen vanha! V-a-n-h-a!!! Vanha!!!
Mallit eivät näyttäneetkään minulle kymmenen vuoden takaisilta vaan aiheuttivat mukavia ahaa-elämyksiä "hei, tuonkin voisi neuloa" -tyyliin. Vanhimman kirjan malleilla oli lisäksi mielestäni oiiikein kivoja laukkuja, vaatteita ja kenkiä. Foxin kirjan malleilla puolestaan oli ihanat (ei ihqut) hiukset! On kai vanhuuden(höperyyden) merkki, kun haikailee takavuosien muoti-ilmiöiden perään. Minä näköjään teen sitä enkä häpeä edes tunnustaa.

Nanna-tädin yhdistetty säästö- ja muotivinkki nro 1: hankkikaa siis klassisia, iättömiä rätei ja lumpui. Voi käyttää niin kauan kuin kestää ja mahtuu päälle.

No, ehkä rehellisyyden nimissä kirjojen neuleiden mitoitus voisi hieman kaventua. Silti uskallan todeta silmääkään räpäyttämättä, että voisin pistää kukallista intarsianeuletta päälleni ja lähteä nolostelematta julkiselle paikalle.

Ainakin melkein.

Ainakin sellainen olisi kiva tehdä.