2005-09-07

Ride on time

Tänään oli suuri päivä: Annelta hankkimani kirjat saapuivat vihdoin käsiini. La bouquinista itse arveli, että niiden saapuminen ei ole ehkä ihan päivän päälle - jos kirjoilla on ikää jo yli 10 vuotta, eivät ne mallit parissa illassa vanhene.

Siispä kirjakatsaukseen. Taustamusiikiksi sopii vaikka otsikkobiisi, jota olisin voinut kuunnella vaikka saadessani vanhimman kirjoista ensi kertaa käsiini sen ilmestymisvuonna.
(Pahoittelen huonon musiikin lukijoille aiheuttamia henkisiä vaurioita).

Seaton Collection (Jamie & Jessi Seaton) 1989. Voimakaskuvioisia intarsianeuleita, kuvioaiheet mm. lähi-idästä ja Euroopan historiasta. Ihailin näitä jo silloin ennen, kun kukkakoristefarkut jalassani ja pehmennys otsatukassa mietin huoneessani, mitä neuloisin sen sijaan että pänttäisin yläasteen biologiaa. Kirja oli suosikkejani paikallisessa sivukirjastossa ja nyt se on minulla ihan ikiomana!



Annabel Fox: Winter 1992 ja Amberley Collection (1994). Kaksi vihkosta, joissa sekoitus kirjoneuleita ja varsin klassista palmikkoa. Kivoja, ehdottomasti. Anne oli oikeassa siinä, että toisen vihkon kuvaus on mennyt pahasti metsään - sananmukaisesti. Tummansinisiä ja violetteja neuleita on p-leen vaikeaa erottaa tummanvihreästä metsästä. Ohjeiden tarkempi tutkailu ohjesivujen postimerkinkokoisista mustavalkokuvista ja mallipiirroksista paljasti silti, että vihkon mallit ovat ilmeisesti mukavia. Amberleyn neuleista osa on taas varsin pohjoismaa- ja lappivaikutteista materiaalia, mukavia tosin nekin. Kuvia en esitä, juuri em. syistä. Katsokaa ne aiemmat versiot täältä.
(ja kamerasta loppui patteri)

No mikä sitten on tarinan opetus? Määä olen vanha! V-a-n-h-a!!! Vanha!!!
Mallit eivät näyttäneetkään minulle kymmenen vuoden takaisilta vaan aiheuttivat mukavia ahaa-elämyksiä "hei, tuonkin voisi neuloa" -tyyliin. Vanhimman kirjan malleilla oli lisäksi mielestäni oiiikein kivoja laukkuja, vaatteita ja kenkiä. Foxin kirjan malleilla puolestaan oli ihanat (ei ihqut) hiukset! On kai vanhuuden(höperyyden) merkki, kun haikailee takavuosien muoti-ilmiöiden perään. Minä näköjään teen sitä enkä häpeä edes tunnustaa.

Nanna-tädin yhdistetty säästö- ja muotivinkki nro 1: hankkikaa siis klassisia, iättömiä rätei ja lumpui. Voi käyttää niin kauan kuin kestää ja mahtuu päälle.

No, ehkä rehellisyyden nimissä kirjojen neuleiden mitoitus voisi hieman kaventua. Silti uskallan todeta silmääkään räpäyttämättä, että voisin pistää kukallista intarsianeuletta päälleni ja lähteä nolostelematta julkiselle paikalle.

Ainakin melkein.

Ainakin sellainen olisi kiva tehdä.

14 Comments:

At 7:10 ap., Blogger Kristel said...

Tää on varmaan joku blogiteitse leviävä virus, mullakin on listalla yksi kukallinen intarsianeule. Onneksi Rowan on lakkauttanut suurimman osan niistä väreistä mitä neuleeseen tarvitsisi. ;)

 
At 8:24 ap., Blogger Kati E said...

Iiks, mä taas en tekis sellasta siis kukallista intarsianeuletta, koska a) mun hermo ei kestäis ja b) en vois laittaa sitä päälle.

 
At 9:20 ap., Blogger nanna said...

Kristel: juuri tuohon värien vähäisyyteen saattaa minunkin monet suunnitelmat kaatua.
Kati: no siinä oli sellaisia tosi _hillittyjä_ kukkia. Ja hermot voisi mennä, mutta ehkä se olisi kivaa ja kärsivällisyyttä kehittävää. Kai jo kolmikymppisenä pitäisi vähän kehittää luonnettaan?

 
At 9:31 ap., Blogger AnneV said...

Hienoa, kallisarvoinen lasti on saapunut perille - mä yritän tänään ehtiä lähettää sulle sähköpostia, jos vaikka töissä olis vähän hiljaasempi päivä. -- Hihi, Nanna on ollut varsinainen varhaisherännäinen, jos jo yläasteella on Seatonit iskeneet suoraan neulehermoon.

Ja mitä tulee luonteen kehittämiseen, niin mitä pitäis ajatella siitä, että mun äiti hyräilee mulle Anssi Kelaa: "Anne hei, sun täytyy muuttuu, sun elämästä suunta puuttuu... et oo mikään tyttö enää..." (Että nää nykyajan vanhukset on hävyttömiä.)

Tätä seuraavaa mun ei varmaan pitäis sanoa ääneen: olen löytänyt Saksasta yhden lankakaupan, jossa on käsittääkseni vieläkin aika suuret vintage-Rowaneita. Jos mä nyt ensin roudaan teille Suomeen neulekirjat, niin kai sitä samaan kauppaan vois tuoda myös lankoja... iiik. Otanko töistä loparit ja rupean täyspäiväiseksi (mutten täyspäiseksi) neuletarviketrokariksi?

 
At 10:32 ap., Blogger Kati E said...

Nanna, katos lapset on jo jalostaneet mun luonnettani tarpeeksi. :)

Ja Anne hei, sun äitishän on ihana eikä mikään hävytön. Vaihdatko mun mutsiin, joka on ihan hirvee kontrollifriikki?

 
At 10:43 ap., Blogger Villapallo said...

No mutta voihan intarsianeuleita tehdä niinkin ettei kaikki käytettävät langat edes ole samaa merkkiä;-) Niin mäkin olen aikoinaan tehnyt ja teen välillä vieläkin (kirjoneuleita) siten:-)

 
At 11:00 ap., Blogger AnneV said...

Kati: täähän menee vallan hulinaksi. Jossain ehdotellaan vaimonvaihtoviikkoja, nyt pitäis vaihtaa äitiäkin. Joo, saat ton hippihenkisen haahuilijan vaikka pitkäaikaiseksi lainaksi. Varaudu sitten siihen, että herätys on aamuviideltä, jolloin alustetaan pari taikinaa nousemaan. Auringon noustessa heitetään pikku joogasessio, minkä jälkeen kipaistaan pyörällä torilla hakemassa tuoreita vihanneksia. Kun muu kansa vasta heräilee, tää jo mutustaa tuoretta sämpylää, ja auta armias, jos itte vielä haluaisit nukkua - alkaa senpäiväinen kolistelu, että se on ihan mahdotonta.

Mitäs teidän maamo sitten kontrolloi ja miten?

 
At 11:00 ap., Blogger AnneV said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

 
At 12:59 ip., Blogger Niina said...

Nanna: tuo muotivinkki on kyllä ihan hyvä. Äitini haikaili juuri matkalla joidenkin korkkipohjaisten korkkarisandaaleiden perään jotka mun isäni oli tuonut joskus kauniilla 70-luvulla. Ne kun olisivat nyt niin muodikkaat.

 
At 1:25 ip., Blogger nanna said...

Villapallo: niitä värejä vaan näyttää olevan mahdottomasti, että pätkiä ja nyssyköitä saa varmaan keräillä hyvän aikaa!
Kati ja Anne: touhukas äitee on meilläkin. Mutta jää isukille kakkoseksi. Viime viikolla meillä pärisi pora SEKÄ klo 06.50 että 22.45. Yritin hienovaraisesti vihjailla naapurin lapsiperheestä ja siitä, että myös kolmikymppiset työssäkäyvät tarvitsevat lepoa ja rauhaa. Ei mennyt oikein jakeluun. Tarina kertoo myös ystävästä, joka hyppäsi yöpuvussa autoon Oulussa klo 04.30 ja ajoi samaa soittoa kotiinsa Helsinkiin, kun hänen vanhemmuusyksiköt käynnistivät ko. aikaan astianpesukoneen...

Vintage-Rowaneita otetaan vastaan koska vaan;-)

Niina: Niinpä, koskaan ei pidä heittää mitään pois.

 
At 2:11 ip., Blogger Kati E said...

Anne, laitas meille vaan tulemaan. Kunnon joogaohjaajan mä tarvitsenkin.

Ja meidän äiti, noh siis tuo kun yrittää kontrolloida kaikkia ja kaikkea, jopa maapallon pyörimissuuntaan niin ei hyvää päivää vaan kiitos ja näkemiin. :)

 
At 7:49 ip., Blogger KirsiÄr said...

Kainoa tyylikommenttina toteaa hän, että sellainen Makepeace-kampaus on ollut hänestä hyvännäköinen läpi vuosikymmenten. Hänellä itselläänhän on sellainen Ali McCraw.

 
At 1:41 ip., Blogger Kati E said...

Muuten, pystytkö tuomaan sen Noron kirjasen katsottavaksi seuraavaan Lepuskimiittiin?

 
At 1:47 ip., Blogger nanna said...

Kati: Tiistaina? Tottakai!

 

Lähetä kommentti

<< Home