2006-01-27

How to be a (domestic) goddess

Hello.
Tervehdys hiljaiselolandiasta. Täällä on pistetty elämä risaiseksi ja tehty blogikissasta tossut.

No ei nyt suinkaan. Olen kovin otettu kehuista ja äänistä, jotka sain Kultaisessa kudinpuikossa. Nyt tuntuu ihan prinsessalta. Oikeasti olen todella otettu ja iloinen kehuista, yritän jatkossakin pysyä yleisön arvostamalla linjalla!

Täytyi kuvata tossuja, koska blogieläin ei ole tänään kuvaustuulella. Oskari oli otettu kehuista, mutta otti hieman itseensä kommentin "ruoka-aikana kotona ollut kolli" - varsinkin kun toissapäivänä naapurin setä, Oskari Fan Clubin perustajajäsen, lepersi "On meille poijjaan kanssa tullut vähän tuota massua." Siksi kissarukka nyt vähän ujostelee kameraa, koska on kuullut sen lihottavan ainakin 5 kg.

Kotipuuhia voi vauhdittaa sopivalla kirjallisuudella. Viihdytin itseäni Sophie Kinsellan uusimmalla, josta löysin jonkinlaisia yhtymiä omaan elämääni. Ai, minäkö muka kodinhoidollinen tumpelo? Löytyy minulta ohjekirjojakin. Siispä...

...olen viettänyt kotosalla Pakottavan Maanisen Siivousvimman viikkoa (Marin Ihanalla Miehellä oli sille osuvampikin ilmaisu). Koska mania vaatii aina suurellisia töitä, päätin aloittaa pienimuotoisilla sähkötöillä. Asensin kattoon lampun.

Hei, Anneli Anonyymi siellä takarivissä! Kuulen jo, että kaivelet kommenttilaatikkoa auki kertoaksesi, että täytyy olla tosi blondi, jos ei osaa yhtä lamppua asentaa. Väärin!!! Ei se uuden lampun asennus vaan vanhan purku...

Pitkä tarina lyhyesti alkaa siitä, että asunnossani on ennen asunut julkkis. Olohuoneen entinen kattolamppu oli tiettävästi julkkiksen peruja ja siksi lähes kulttuurihistoriallinen esine. Valitettavasti se oli melko ruma - ja rikki. Niinpä joissain estrogeenihöyryissä päätin alkaa purkaa hökötystä. Lampunpiruilaisella oli monta haaraa ja lonkeroa, metrikaupalla kattoon naulapyssyllä kiinniammuttua paksua mustaa johtoa, kiinteä jatkojohto, useampi muuntaja, kiinniruuvattuja peitelistoja ja kattopalkkien alta ja välistä pujoteltuja haarakkeita.

Olen melkein pätevä sähkömies: keväällä 2000 sain 20 minuutin crash coursen aiheesta "kaikki mitä ammattikoulussa opimme sähköasennuksista" tamperelaiselta sähkömieheltä, joka päätti lopettaa sovitun urakan kesken ja lähteä mieluummin baariin. Urheasti sen jälkeen piuhoitin pari huonetta enkä kuollut. Silloisen asunnon seuraavan asukkaan näin viimeksi viikko sitten Stockan herkussa, joten työnlaatuni lienee ei-tappavaa. Pätevyyttäni luonnollisesti lisää se, että kaikki ex-poikaystävät ovat jonkun sortin teekkareita. Yhtä isäni kutsuu säännöllisesti heikkovirtainsinööriksi tämän suureksi inhoksi.

Useamman tunnin nyperryksen jälkeen (korkeilla tikkailla) olin vihdoin kriittisessä vaiheessa sulake irti, taskulamppu kädessä ja kissa kintussa kiinni - ja napsautin viimeiset piuhat poikki Fiskarsin askartelusaksilla. Tadaa.

I've seen the light.


Ja mania jatkuu. Kohta olen Martha Stewart (toivottavasti sentään vankilan ulkopuolella). Koska viikko sitten touhotin lakanoidensilittämisvimmastani ja sain postaukseen huiman määrän kommentteja, kerron nyt hankkineeni käytetyn mankelin. Voinko sanoa, että mankeli on ihqu? Se on! Olen mankeloinut kaiken kotoa löytyvän litistyvän tavaran, kissan häntää lukuunottamatta. Olen varsin innostunut.

Laura muuten varmaan pitäisi tuollaisesta lakanakasasta! Käsityöasiaa siinä on sen verran, että pyyhkeen neulotut pitsit ovat äitini käsialaa. Sain pyyhkeen vuonna 1984 jumppapyyhkeeksi, siinä on nimikirjaimeni ja se sointui silloisten jumppatrikoitteni, säärystinten ja vyön väriin.

Käsityöasiaa on myös kuvassa näkyvä uusi Vogue Knitting. Siinä oli miljoona pakko tehdä-mallia. Oikeanpuoleisella palmikkoneuleella on tarkoitus aloittaa keskiviikkona lankahamsterikuukausi.

Muita neuleuutisia esitellään lähipäivinä. Olen nimittäin keskittynyt vaihtolapasiin, nimipäivälahjaan ja salaiseen projektiin, joka ehkä päätyy joskus Ullaan.

Mutta koska tämä on olevinaan sekä neule- että kenkäblogi, esittelen vihdoinkin löytyneet uudet talvikengät, joilla on hyvä tepastella. Ne ovat varsin hot. Martha Stewartilla ei varmaan ole samanlaisia?Posted by Picasa

3 Comments:

At 12:53 ip., Blogger Johanna K said...

Poncho, sun täytyy nyt ehdottoman pikaisesti tehdä Marthan "vankilastavapautumisponcho"!

 
At 8:46 ip., Blogger Susanna said...

Ihana, ihana postaus! Tulin tästä todella hyvälle mielelle...

Ostin muuten sellaisen swiffer taikasienen, ja sehän toimii!!! Jotain muuta mihin tahtoisit mua yllyttää? :D

 
At 10:27 ip., Blogger nanna said...

Johanna: Usko tai älä, kyseinen poncho on ollut jo pitempään kovasti harkinnassa!
Susanna: Kiva että ilahdutti. Jatkossa voisi suositella vaikka hyvää tiskiharjaa, lupaan yrittää muistaa ensi viikolla;-)

 

Lähetä kommentti

<< Home