Karhunpoika sairastaa, häntää hellikäämme
Atsuh. Että terveydeksi vaan teille muillekin. Kesäflunssa alkoi vaivata välittömästi lomalta töihin palatessa, mistäköhän mahtaisi johtua?
Flunssatokkurainen pää (kyllä, tällä kertaa ihan oma) on siivonnut kameranjohdon hyvään talteen, eikä kaikinpuolin mainio tietokoneenikaan suostu syömään kuin yhden - väärän - kameranvalmistajan muistikortteja. Siksipä en laitakaan nyt valitettavasti mitään kuvia näkyville niistä kivoista asioista, joista aion kertoa.
Minulla on ihanainen salainen ystävä! Lomalta palatessa odotti postilaatikossa kiva kortti ja ihana koru. Olit oikeassa, ystäväni - värivalinta on kieltämättä todella osuva! Tänään minulla on korunvärinen pusero ja ko. koru. Mistäs sen tietää, vaikka tunnistaisit minut tuolla ihmisvilinässä?
Merinosilkki on ihanaa vihattavaa lankaa. Ja sitä ei saa jättää yksin hetkeksikään. Sitä 1400 metrin kerää pyörittelee vajaassa minuutissa pienellä kissantassulla aika monta kertaa ympäri asuntoa! Ja sen keriminen on... mielenkiintoista. Mutta kaunis huivi on tulossa, odotahan vaan Ninni, että näet!
6 Comments:
*tunkee sormet korviin ja lallattaaa* Ei saa puhua Merinosilkistä.
Hauska otsikko - itse Kuulin lapsena että "häntä hellii käärme". Huisin kiva blogi sulla!
Kati: No OIKEESTI se merinosilkki on ihan hirveää ja kamalaa eikä sellaista kukaan järkevä ihminen halua;-) Helpottiko?
KK: Kiitos! Helpotti, että en ole ainoa.
Juu kiitos, helpotti. Nyt mä ostan vaan Alpacaa kunhan pääsen Menitaan.
Tyttäreni muuten laulaa ko. laulun: "häntä helmikäämme" :)
siis miten rouva voi olla sinkku?
Lähetä kommentti
<< Home