Ei aina käy niin kuin toivotaan

Muistatteko Lotta -kirjat? Aina hyvää tarkoittavan Lotan, jolla lopputulos oli aina enemmän tai vähemmän sekamelska hyvästä tarkoituksesta huolimatta? Minulla on nyt olo kuin Lotalla.

Prosessin kuvaus:

• Ensin tarvitaan idea. Idean annetaan hautua päässä yli vuoden. Sitten vakuututaan, että pieni neuleliivi on ehdottoman kiva ja tarpeellinen.
• Suunnitellaan malli.
• Päätetään ostaa lankaa, kun sopiva tilaisuus tulee eteen.
• Liivi on niin pieni vaate, että vähäinen määrä lankaa riittää. Siksi voidaan hankkia kallista lankaa, jota muuten ei tulis kokeiltua.
• Nettikaupan alesta löytyi taannoin kolme kerää Noro Iroa. Väri ei ollut ihan täysin mieleinen, mutta sopinee kokeiluun. Ja lanka oli halpaa. Normaalihinnalla en olisi tätä kyllä ostanut.
• Neulotaan oman suunnittelun mukainen välityö. Ollaan ylpeitä omista ajatuksista: riittävät sivukavennukset, jotta liivi ei näyttäisi säkiltä. Muotoiltu pääntie.
• Todetaan, että ns. luxuslanka ei ole neulomismukavuudeltaan mitenkään erityinen.
• Työ valmistuu.

Olemme valmistaneet neulotun säkin, joka ei herätä tekijässään juurikaan positiivisia tuntemuksia.

Blaah.

Ja toinen blaah. Ja kolmas blaah kameralle, joka saa vihdoin tänään lähteä huoltoon tai kierrätykseen.

Valmis neulepinta ei tunnu erityisen mukavalta. Pieni ääni takaraivossa suosittelee kevyttä huovutusta. Jatko-osa eli neljäs blaah esitellään mahdollisen kokeilun jälkeen.