2005-11-30

Sanoja, sanoja, sanoja


Pitkästä aikaa olen taas kirjoittamassa. Nyt on ylitetty blogia kohdanneet tekniset vaikeudet sekä bloggaajan korvien välissä ollut turhautuminen. Mikä siis parempaa kuin aloittaa kertomalla Ninnin pyynnöstä, mitä neulonta minulle merkitsee.

Aloitan kirjallisella lainauksella:
"Se on kuin tapahtumien kulku sairaalan psykiatrisella osastolla. Osastolla on askarteluhuone, jossa potilaat viettävät aikaa. Kun he tulevat sairaalaan, heillä ei ole juurikaan voimia siellä työskentelyyn. Kun he sitten toden teolla alkavat kiinnostua käsitöistä, on se merkki siitä, että he ovat valmiit lähtemään sairaalasta."
(Bruce Fisher: Jälleenrakennus)

Minulle neulominen on pitkälti juuri tätä. Ei, en ole (tietääkseni) laitoshoidon tarpeessa – neulomalla pystyn vain ilmaisemaan omaa ”tasapainoisuuttani”. Olen havainnut, että elämältäni vaaditaan tiettyä vakautta ja normaaliutta, jotta neuloisin. Jos neulon, olen siis tasapainoinen ja onnellinen – muumimammamaisen rauhallinen, kuten Kati minua kerran kuvaili. Ja neulonta – käsillä tekeminen, materiaalin hypistely – lisää euforian ja hyvän olon tunteita.

Toisekseen päivätyöni ei ole kovin luovaa. Olen kovalla, ”miehisellä” alalla, jossa ei juuri taiteita ja herkistelyä arvosteta. Ihan oman hyvinvointini ja tietynlaisten realiteettien ja maanläheisyyden säilyttämiseksi neulon. Se auttaa minua nollaamaan pääni kovan päivän iltana.

Kolmanneksi neulominen ja käsityöt yleensä taitavat olla aika iso osa tätä naisen roolia. Sukkaa värkätessä voin olla osa sukupolvien ketjua. Neulominen jossain julkisessa tilassa aiheuttaa yleensä kiinnostusta: ”mitä lankaa, mitä teet, kyllähän minäkin…”

Neljäs, ehkä olennaisin tekijä liittyy luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen. Ja mikä parasta, voin tehdä sen hyödyllisellä tavalla! En täytä tuttavien koteja epäonnistuneilla maisemamaalauksilla tai muotopuolilla savikipoilla vaan voin tarjota itselleni, läheisille ja hyväntekeväisyydelle itse tehtyjä neuleita, joissa usein on joku oma idea tai näkemys. Isoäitini oli vaate- ja tekstiilisuunnittelija, ja neuloessani (samoin kuin muillakin käsitöillä) pystyn jotenkin mieltämään itsessäni samaa luovuutta ja ideoimisen paloa, vaikka en tätä työkseni teekään.

Ja parasta kaikista, neulontalistan ja blogien kautta olen saanut ison joukon uusia, samanhenkisiä ystäviä! Kiitos teille!

Kaikki muu onkin jo sanottu. Käykää katsomassa, mitä Marjut aiheesta kirjoittaa.

Blogissani on ollut hiljaista. Synkkä marraskuu toi mukanaan kiireitä, hössötystä ja armottoman ketutuksen, joka hillitsi neulomishaluja huomattavasti. Tuntui, että kun kaikki aika menee muuhun, ei sitä vähääkään kannata käyttää neulomiseen (tai siivoamiseen, sen puoleen). Hah, minäkö muka kirkasvalolampun ja auringonpaisteen tarpeessa?

Ketutusta aiheutti ennen kaikkea ystäväni Visa, joka ei ollutkaan enää niin kaveri. Yhdessä meillä oli aina ennen tooosiiii mukavaa ja Visa oli valmis aina täyttämän pienimmätkin mielitekoni. Päivin, illoin, öin… Mikään inhimillinen tai laillinen ei ollut Visalle vierasta. Onnittelin itseäni pitkään niin ihanasta ystävästä. Mutta se kehtasi, ryökäle, sitten lopulta periä siitä maksun! P***ka jätkä! Tuijotin laskua ensin vahingoniloisena: katsos vaan, joku pöljä on ostanut kolminumeroisilla summilla lankaa! Kunnes pieni ääni sanoi, että se taisin olla minä itse.

Löytyisikö jostain tukiryhmiä anonyymeillä lankaholisteille? Minä aloitin kunnon cold turkeyn ja pullojen viemäristä kaatamisen sijaan leikkasin luottorajattoman Amexin kahtia. Ja päätin, että lisää lankaa ei osteta ihan vähään aikaan. Ainakaan mitään ns. ”hienoa” lankaa. Kaikki ihmeellisyydet alkoivat ärsyttää ja raivostuttaa. Ikään kuin lankaa ei nyt myisi jokainen Tarjouslato tässä maassa.

Siispä vanhojen varastojen kimppuun. Ylemmissä kuvissa näkyvät Samokset tuli taannoin ostettua halavalla rismasta. Nyt ne pääsivät tositoimiin. Ai miksi virkaten? No kun lentokoneissa ei saa neuloa, mutta virkata saa, bambukoukulla. Ja se onkin pitkästä aikaa yllättävän kivaa. Kiitos Tiinalle vinkistä!

Katsokaa, miten kivaa lähikuvaa! Minulla on ihana uusi kamera.

Ja jottei totuus unohtuisi, tässä uusimmat ostokset. Ulla vietti pikkujouluja neulestudio RosaMatildassa. Sieltä mukaan tarttui pari kerää sukkalankoja ja kiva t-paita (huom! kokoa s! kokoa S!!!) Kiitokset Rosalle sekä Ullalle onnistuineista järjestelyistä.

12 Comments:

At 4:31 ip., Blogger KirsiÄr said...

Onko otsikko Claudiaa? Päässäni alkoi soida eräs Claudian biisi tässä päivänä muutamana, ja itkuhan siinä tuli. Ah, nuoruus...Ja ah, marraskuinen melankolia...

 
At 4:52 ip., Anonymous Anonyymi said...

eikös toi otsikko oo nylon beattia :D

 
At 5:31 ip., Blogger Tiina said...

Hieno virkkaustuotos, mitä siitä tulee isona? Kiva että mun löpinöistä oli hyötyä.

Toivotan ihania hetkiä kaikkien hamstrattujen lankojen parissa, meilläkin on alkamassa samanlainen varastojen kimppuun käyminen. Ei lisää lankaa tännekään ennenkuin entisiä on saatu tuhottua.

 
At 5:40 ip., Blogger Niina said...

Well, matilda, ei maria :-)

 
At 5:53 ip., Anonymous Marjut said...

Sun Visa-kaveri on ilmeisesti sukua mun Visa-kaverille, täälläkin on samanlainen ketku... Mutta ei se mitään, sillä mäkin olen kokoa S! Kokoa S!!! :-)

 
At 10:09 ip., Anonymous Riitta said...

Yllättävän paljon niitä insinöörejä löytyy neuleblogeista. Vai johtuisiko se siitä että neulominen on perimmiltään aika matemaattinen harrastus!? Uudessa kotimaassani yritetään tyttöjen matemaattisuutta avistaa löytämällä yhteys neulomiseen ja käsitöihin yleensäkin.

 
At 9:26 ap., Blogger nanna said...

Kirsi ja Anonyymi: Juu, Nylon Beatia se oli. En toki kiellä, etteikö Claudiallakin voisi olla samoja sanoja sanoja sanoja...
Tiina: Kiitos, siitä on tulossa tänä syksynä Kotivinkissä esitelty virkattu jakku (muistaakseni nro 9/2005)
Niina: Kiitos, korjasin tuon linkin. Onneksi ei sentään ollut mikään läähätyssivu, olisi voinut Ullan pikkujoulut saada ensi vuonna aika erikoista kiinnostusta...
Marjut: Pakkokai tässä on pysyä s-kokoisena, kun se Visa-kaveri vie ruokarahatkin:-(
Riitta: Oikeassa olet, kovin matemaattistahan se itse asiassa on! Kiva, että tuolla tavalla kannustetaan tyttöjä oppimaan.

 
At 5:50 ip., Blogger Ninni said...

Kiitos todella oivasta postauksesta kivoine kuvineen.
Laitoin sulle meiliä toivottavasti sait sen ja vieläpä ajoissa!

 
At 5:52 ip., Blogger AnneV said...

Rivienvälistälukija tässä päivää. Ooksää ollu lomalla, kun lentokoneessakin on matkustettu? En millään suostu uskomaan, että virkkaisit ensin työn tuohon vaiheeseen ja matka olis vasta tulossa.

Ja mitä tulee luottokortteihin, niin täällä sitä vasta houkutuksia ihmiselle järjestetään: mule tuli postissa kultainen Amex, vaikka tasan tarkkaan en ole semmoista edes anonut. Kävi siis kuin entisen likan faksille... Mun pikkuiseen järkikultaan ei vaan mahdu, miks semmoinen kultainen olis muka parempi kuin se ihan tavallinen vihreä, eihän siinäkään ole mitään luottorajaa. Kaikista surkuhupaisinta on se, että mieluiten käyttäisin käteistä enkä haluais pelleilä minkään luottokortin kanssa. Meenks mä nyt sitte Amexin toimistoon leikkimään vaikeaa asiakasta? En minä HALUA teidän hienoa korttianne. (ja omaan tahdonvoimaani luotan tietysti kuin vuoreen, hehheh)

 
At 8:42 ap., Blogger Kati E said...

Sä kyllä oikeasti olet sellainen. Sulla on rauhoittava vaikutus. ;D

 
At 8:44 ap., Blogger Ninni said...

Hei apua, mä en tiedä toimiiko mun sähköposti, mutta joudun nyt siis kertomaan tässä, että selkäni on brakannut ja olen sairaslomalla. Emme siis pysty tapaamaan tänään. Toivottavasti luet tämän ajoissa etkä ajele turhaan..

 
At 12:56 ip., Blogger nanna said...

Ninni: ei hätää, koetahan parantua!
Kati: Noin sanoi aina mun entinen vuokraemäntä Englannissa, mutta se nainen olikin kyllä täys seko. Ehkä mulla olisi joku uusi ura terapeuttina luvassa. "palkkaa vaan Nanna makaamaan sohvallesi, niin ongelmasi tuntuvat yhtäkkiä kovin pieniltä." hah.

Anne: Emmie lomalla, mutta työmatkaillut (ilmeisesti lähettämäni viesti sitten eksyi jonnekin eurooppalaiseen bittiavaruuteen...)
Ja siinä kultaisessa se ainoa ero on, että ostoksilla saa 1,5 -kertaiset plussapisteet siihen vihreään verrattuna. Ja jotkut antavat kertoa itselleen, että sun pitää olla extraspecial, että sellaisen saa. Pyytämättä ja yllättäen se mullekin vuosi sitten tuli. Pistin sitten paloiksi, kun kortti muuttuikin maksulliseksi. (ikäänkuin ne ostokset ilman _kortin_ vuosimaksua olisivat nyt jotenkin ilmaisia olleet)

 

Lähetä kommentti

<< Home