Put your arms around your love

Vielä ei ole syksy tulossa, mutta aina on hyvä valmistautua. Minun ensimmäiset kämmekkäät ja vajaa kerä Rowanin Tapestryä, väri Antique. Kyllä, tämä oli myös samaisia Menitan aleostoksia (2 euroa) ja päätin pelata varman päälle, että lanka ainakin riittäisi. Oikein kivat ja pehmeät, näitä haluan lisää!

Värimaailman kuuluisi olla aavistuksen verran ruskeampi - kuvitelkaa minut näiden kämmekkäiden kanssa Starbucksiin juomaan kahvia, niin tiedätte oikean sävyn. Ah, kahvi. Ah, Starbucks. Ah, Rowan.

Se on siinä! Se on maali!

Eilinen Bliss on valmis! Se on ihana! Se on sopiva! Se on siisti ja siinä ei ole virheitä! Tämäkin kuva tärähti, kun kohde suorastaan kihisee ja tärisee jännityksestä. Yritän saada huomenna parempia aikaiseksi. Moitteet pitää kuitenkin listata heti:

a) tämä ei ole vaaleansininen takki, niinkuin oli suunnitelmissa
b) tämä ei ole jättisuuri kääriytymistakki, niinkuin alkuperäisessä ohjeessa
c) tykkäänkö sinisestä? Olisiko sittenkin pitänyt ottaa viininpunaista?

Ai, haittaavatko nämä edellä luetellut asiat? Tällä hetkellä rehellisesti sanottuna: ei!!!

Tästä tulee sen sijaan vähän paha mieli. Mamman kulta on telonut vähän tassuaan ja saanut lääkekuurin sekä ämpärin päähän. Oletko vähään aikaan nähnyt nolomman näköistä kissaa? Kauluri hävettää sitä selvästi. Eikä paljon lohduta, että kaulurista ja sitä kiinnipitävästä muhkeasta sideharsorusetista tulee elämää suurempi Jane Austen-vaikutelma. Tai sitten vaikka Ingalsin Laura - on siinä kovalla jätkällä kestämistä.
Lisää neuleita Villissä villassa huomenna, mikäli lääkärin määräämät potilaan pitkät ja perusteiset suihkussa käyttämiset(!) onnistuvat ilman ihmisille aiheutuvia pysyviä ruumiin vammoja.

Let's get it started, ha

Alku on joskus hankalaa. Hyvin hankalaa. Mutta kun alkuun pääsee, voi edistys olla nopeaa.

Tilasin joku aika sitten Celticoven alekorista pari esittelykäytössä ollutta Debbie Blissin kirjaa hyvällä alennuksella, ja ihastuin välittömästi täysin ja päätäpahkaa tähän malliin.

Pieni tarkempi tarkastelu osoitti, että ohjeessa mainittu lanka on kaikissa mahdollisissa alennuksissakin järkyttävän hintaista - tai vaikka hinta ei olisikaan järkyttävä, langan kokonaismenekki tekisi siitä hyvin arvokkaan neuletakin. Olisi siis löydettävä korvaava vaihtoehto.

Korvaavan vaihtoehdon löytäminen tökki. Alkuperäislangan neuletiheys on niinkin iso kuin 12 silmukkaa/10 cm, eikä tuossa kokoluokassa ole suunnattomasti vaihtoehtoja, jos haluaa sileää ja siistiä. Kokeilu osoitti, että omista varastoista löytyneet tweedit eivät esimerkiksi toimineet - harmi sinänsä. Pieni kartoitus muihin ko. paksuihin lankoihin osoitti, että toisten kokemukset kaikista vaihtoehdoistani olivat joko "karvaa", "karvaa ja pistelee", "pistelee" tai "karvaa ja vielä kulahtaa heti päälle". Mutta kun mä haluun sen takin. Ja heti!!!

Ihan muissa asioissa kävin Vihreässä vyyhdissä, ja alekorista tarttui mukaan ihanan tuntoista merinovillaa (Online Champ). Suosittelen jo nyt lämpimästi! Tiheys oli toki muuta kuin ohjeessa mainittu (15-16 silmukkaa/ 10 cm), mutta ajattelin pienen säätämisen auttavan. Ja sitäpaitsi Blissin kirja on ajalta, jolloin muoti oli vielä hieman väljempää - onneksi joku järjen ääni pisti katsomaan vielä alkuperäisohjeen mitat. Yhden koon takki, valmis rinnanympärys 123 cm! Vaikka valitettavan turhan rintava olenkin, mahtuisi tuollaiseen takkiin vaikka pienikokoinen kaverikin mukaan. Eli ei kun kokeilemaan "väärällä" langalla.

Tadaa, hyvältä näyttää! Täysin sopivalta ja ihanalta! Ja tuntuu - paksu merinovilla suorastaa liukuu puikoilla ja lämmittää samalla käsiä.

Huomatkaa muuten, että olen kerrankin välttänyt sen kuuluisan "toisen hihan" ongelman... Langanhankintaepisodi sai minut miettimään ostokäyttäytymistäni. En yleensä käytä ns. arkivaatteisiin kovasti rahaa - pakollliset siistit työasut ovat jossain määrin asia erikseen, mutta onneksi niitä ei tarvitse ostaa kovin usein. Ja ei, kengät eivät siis tässä tapauksessa täytä vaatteen määritelmää... Joka tapauksessa nautin aleostoksista ja erittäin harvoin ostan mitään normaalihintaista. Mitään neuleeksi laskettavaa sitäkin harvemmin - paria ohuenohutta Stadiumin perusneuletakkia (à noin 10 euroa) ja paria ihanaa (mutta alennettua) oikeaa kashmirneuletta lukuun ottamatta en omista ollenkaan "kaupan neuleita". Kun kerran osaan itsekin...

Silti havaitsin, että helposti itsetehtyyn neuleeseen käytetty raha (vaikka yhtä lailla suosin langoissakin aletuotteita...) ylittää tavanomaisen kaupan vaatteen hinnan! Tämänkin Blissin takin alennetulla hinnalla ostaisin jostain ketjukaupasta parikin halpaa perusneuletta. Loogista?

On tietysti yksi poikkeus, joka vahvistaa säännön - ja pistää samalla epäilemään käsityön kansainvälistäkin arvostusta. Allaoleva palmikkoneule ei valitettavasti ole itse tekemäni, vaan viime syksynä Ameriikoista ostettu. Se huusi nimeäni lasvegasilaisen outlet-myymälän taimmaisesta hyllystä, miesten osastolta. Käsinneulottu, 97 % villaa, 7 % pellavaa - alkuperäinen hinta 299 USD, alennettu hinta 19.90 USD! Vapisevin käsin kiikutin iiiiihanan ostokseni kassalle, ennen kuin se raastettaisiin käsistäni (kuten minulle tarkkaamattomana kävi käsilaukkukaupassa). Ja tätä ihanuutta silittelin loppuillan ajan ja pidin sitä jopa päälläni hotellissa. "Hassu pieni tyttö", mutisi matkakumppani - mutta mitäs ihmeellistä nyt kivassa villaneuleessa ja noin 26 asteen lämpötilassa on?

Oliko tässä sitten joku opetus? Ei kai, ainakaan kovin reilu sellainen. En usko, että herra Ralph Lauren olisi itse kitkuttanut noita palmikoita vaikka hänen nimensä neuleen niskassa lukeekin. Todennäköisimmin asialla ovat olleet alipalkatut naisen (tai lapsen?) kädet. Jos tuotteen voi myydä tuollaisella alennuksella (vaikka villapaitojen menekki Nevadassa ei ehkä muutenkaan ole päätähuimaava), missä on työn, materiaalin ja käsityön arvostus?

Sireenien alla

Menitassa oli pari viikkoa sitten ale. Siellä oli muun muassa Rowanin lankoja tarjouksessa.

Huomaattehan, että paino on sanalla "oli" - kenenkään ei enää kannata lähteä sinne metsästämään huimia kahden (2) euron tarjouskeriä, sillä ne ovat jo saaneet hyvän kodin. Sulo oli siis taas täällä (ennen kuin lähti ilmeisesti lomalle Tampereelle...?) Kotona iski taas jälkiviisaus. Mitä ihmettä minä näillä yksittäisillä kerillä teen? Tarjouskerät kun lähes kaikki olivat värjäyserän loppuja, ikkunassa olleita tms ja siksi halpoja. Onneksi hätä keinot keksii: esimerkiksi Knittyn Branching Out -huiviin riittää yksikin kerä Kidsilk Hazea.
Olenkohan ainoa neuloja, joka ei ollut vielä tehnyt Branching outia? Nyt on siis sekin kokeiltu, ja se on oikein kiva! Tyylikkään taideposeerauksen (jälleen kerran minä ja itselaukaisija, koska nelijalkainen perheenjäsen ei ole vielä oppinut kuvaamaan) asuvalinta ratkaisiin tiistain Espoon neuletapaamisessa, jossa kehuttiin huivin sopivan loistavasti puseroni väriin.
Kesähelteilläkin voi olla mukava kietaista jotain lämmittävää päälle. Sireenien alla lankakin kimaltelee kuin kesäinen aurinko.
Huivi, Kidsilk Haze Night, väri Fountain 25 grammaa, puikot nro 5. 2 euroa.
Pusero, Vero Moda, koko s. 6 euroa.

Mikä vika tässä sitten on? Se ei jää minulle, vaan menee äidille varastoon laatikkoon, jonka päällä voisi lukea "avataan hätätapauksessa kun tarvitaan kiireesti lahja jollekin". Ja näitä on tulossa lisääkin, samalla periaatteella.

True blue, baby I love you

Tämä olisi kai niitä "ja siitä se ajatus sitten lähti" -tarinoita. Ihan yhtäkkiä viime viikolla jostain syntyi ajatus siitä, että osaisinkohan ommella tilkkutöitä. Olisikohan se kivaa? Mitä tilkkutyökankaat maksavat? (paljon, mikä tuli jälkeenpäin todettua) Mitä minä tilkkutöillä yleensä teen? Jaa, kissanpeiton. Sellaisella on varmaan käyttöä, ja se ei ole iso ommella. Pienestä on hyvä aloittaa

Ja ei kun kauppaa, tilkkuja kouraan ja leikkaamaan. Kone surrasi ahkerasti pari päivää. Tässä vähän esimakua, vielä vaiheessa "silittämättä siisti". Kuten huomaatte, iso on kissanpeitto, vaikka iso on kissakin. Pieni ja käsittämätön ajatusvirhe jotenkin johti siihen, että kissanpeitto on muhkeasti kokoa 160 x 180 ja siinä kelpaa köllötellä ihmisenkin. Ajatuksena oli tehdä pinkki/vihreä/keltasävyinen iloinen peitto, ja kuten näkyy, tämä on söpö ja sininen. Pinkit kankaat eivät puhutelleetkaan (ja siniset olivat poistokorissa - sopivia kokeiluihin, siis)

Mitä sanoo testiryhmä? Ryhmä "Pedolle peitto" saapui testipaikalle, teroitti peittoon heti alkuun kyntensä, kierähti... ja... ja ..
...kyllä! Peitto sopii mainiosti myös intiimeihin hetkiin!
Tässä vielä lähikuvaa...
Ja lisäkuvaa, joka osoittaa, että neuletaitokaan ei ole täysin hukassa. Epäonnistunut kameran muistikortin tyhjennys vaan tuhosi kaikki aiemmat kuvat, ja uudelleen kuvaus - kiitos, mutta ei kiitos. VOitte uskoa, että neulottu on, vaikka työ onkin haitanut harrastuksia. Tässä näkyy vähän Mittumaari-huivia periaatteen vuoksi.
Yleisarvostelu tilkkutyökokeilusta: ei vielä täydellinen, mutta varsin hyvä ensiyritys. Lisää tätä lajia on varmasti vielä luvassa. Peittoa muuten inspiroi tämä Amy Butlerin ohje.