Retail therapy

...eli kuinka ostamme lankaa e-baysta.

Ebay on ihana ja kaunis asia. Turha kai tätä teille on kertoa, sillä useimmat varmaan tietävät sen jo itsekin. Tässä kuitenkin kaksi pientä katsausta ebayn ihmeelliseen maailmaan.

Osa 1.

Jo ennestään tuttu ja suositeltava ebay -kauppias (joka turvallisuussyistä jätetään tässä mainitsematta;) lähestyi sähköpostitse. Luvassa oli Todella Hyvä Tarjous Todella Hyvästä Langasta. Ja arvatkaa mitä? Vielä halvemmalla sai, jos tilasi enemmän. Koska järjen ääni pääsi hetkeksi valloilleen, tajusin, että "enemmän" oli tässä tilanteessa enemmän kuin yhdelle pienelle naiselle on tarpeen. Siksi organisoin kimppatilauksen ja lupauduin jakelemaan paketit edelleen.

Paketti tulikin kauniisti parissa päivässä. Myös seuraavana päivänä postissa odotti pakettikortti. Olisikohan SNY-paketti? Ei ilmeisesti - ellei SNY ollut tilannut minulle samaisesta kaupasta samaa lankaa. Pikainen soitto tilauskaverille: "mä tuon sulle langat jumppaan, mutta ota sitten iiiso kassi mukaan". Lankaa tulikin odotettua enemmän.

Meni viikko. Ja taas postilaatikossa odotti pakettikortti. Ei, en muistaakseni edelleenkään ollut tilannut mitään? Ystävämme ebay-kauppias lähetti minulle kolmannen kerran samaisen paketin! Myös tilauskaverin ilme oli näkemisen arvoinen, kun työnsin hänelle kolmannen kerran lankapussin mukaan...

Mitä opimme? Että edullinen ostos kannattaa! Ja miksi olimme epärehellisiä emmekä ilmoittaneet saaneemme liikaa tavaraa? No, kyseiseen kauppaan on kieltämättä tullut tehtyä tilauksia aika monta kertaa muutenkin. Ehkä ne haluavat vain palkita ahkeraa kanta-asiakasta??? (kuvittele tähän viaton ilme)

Osa 2.

Olemme trendien orjia. Niina sai minut vakuuttuneeksi, että tarvitsemme Modassakin esittellyt röyhelöhuivit. Niina oli myös ystävällisesti etsinyt ebaysta myyjän, joka myy Onlinen röyhelölankaa selvästi Suomen hintoja halvemmalla. Hommassa oli vain yksi mutta: myyjä toimittaa vain saksalaiseen osoitteeseen.

Noin puolen sekunnin harkinta (taas kerran) muistutti, että voin hyödyntää Saksassa asuvan ystävän osoitetta. Tuskinpa se siitä pahastuu? Ja ei kun tilaus menemään! Tässä vaiheessa asiat menivätkin mutkikkaiksi. Maksu- ja lähetyskuviot kyseisen myyjän kanssa olivat kaikkea muuta kuin nopeat ja ehdin jo mielessäni heittää jäähyväiset langoille, joita en koskaan ollut nähnytkään. Ja kun myyjä vihdoin ilmoitti lähettäneensä langat, ilmoitti ystävä myös sattuneesta syystä kääntäneensä postinsa tilapäisesti tulemaan Suomeen - mikä käytännössä merkitsee sitä, että pakettien pitäisi palautua lähettäjälle - ei valitettavasti siirtyä automaattisesti enää Suomeen. Arvaatte varmaan olotilan. Ei paljon naurattanut.

Ystävä Saksasta oli pari viikkoa matkoilla. Siellä kävi kukkienkastelija, joka ilmoitti hakeneensa postista "jonkun ison paketin, jossa on jotain kummaa tavaraa". Juu, meidän langat. Kahdeksan pientä lankakerää oli pakattu isoon pahvilaatikkoon. Valitettavasti tästä ei ole kuvaa. Laatikko jäi sille tiellensä, ja ystävä pakkasi langat kassiinsa seuraavan kerran Suomeen tullessaan. On kai sanomattakin selvää, että laukku oli ylipainoinen ja se piti lentokentällä avata? Laukku täynnä lankaa, virnuileva lentokenttähenkilö ja punasteleva insinöörimies. Mikä sen ihanampaa - mutta matkustaja päästettiin kuitenkin jatkamaan Suomeen saatesanoin "älä sitten ensi kerralla ihan mitä tahansa mukaan pakkaa!"

Ne uudet langat ovat vielä pilkkeenä äidin silmäkulmassa, mutta tässä esitellään übertrendikästä piraattipipoa (välineinä vajaat 2 kerää Dropsin alpakkaa, vuoreen puuvillalanganjämiä ja 2,5 puikot). Vertailukohtana on toinen ihana pipo. Pitihän se ostaa, kun on oma vuosiluku ja kaikkea! Pipo on lasten (miksi ne tekee lastenpipoja, joissa lukee seventy six???) ja ostopaikka on lastenvaatekauppa, josta oikeasti olin ostamassa synttärilahjaa kolmivuotiaalle. On kieltämättä aika noloa, kun kolkytjarisat naisihminen kyselee lastenvaatekaupan myyjältä, minkä kokoinen on kolmevuotias lapsi. Myönnän, että tässä lapsiasiassa minulla on vähän aukkoja sivistyksessä!
Piraattipipo näytti lastenpipon rinnalta kauhealta ja epämuotoiselta muhkulta ylemmässä kuvassa. Tämä kuva toivottavasti todistaa, että se on oikeasti ihan normaalin muotoinen ja sopii normaalin muotoiseen päähän?

Olette te ihania!

Ensimmäinen ihana on tietysti SNY, joka oli muistanut minua iiihanalla paketilla lomani aikana. Valitettavasti Suomen Postin jakelunkeskeytyspalvelu toimii loistavasti ja todella keskeytyy:

"Siis eihän ne täällä postissa vielä silloin ole kun se jakelunkeskeytys päättyy. Ne lähetetään erikseen jakelukeskuksesta eli voit tulla sitten 2-3 päivän päästä kyselemään niitä uudelleen."

Mutta yhtä kaikki, siellä ne kintaat sitten olivat! Siis patakintaat, ihanat Marimekot! Ja uusi puuhaarukka, jollaista olen kipeästi kaivannut mutta joka jostain syystä kuuluu niihin juttuihin, minkä aina unohtaa. Rakas SNY oli hieman epävarma suhteestani ruoanlaittoon, mutta lahja osui aivan nappiin! Omasta mielestäni olen kokkina täysin tavallinen, ystävät pitävät minua jostain syytä huippugourmetkokkina ja exäni systemaattisesti kieltäytyi kuuden vuoden ajan syömästä mitään laittamaani ruokaa. Ehkä se totuus on sitten jossain siellä välissä?

Ja sitten autoasiaa: ihania arvauksia, nauroin kippurassa niitä lukiessani! Aika jännää, että useimmat teistä ehdottivat pieniä sieviä "naisten autoja". Muutama oli hoksannut nämä käytännöllisyysnäkökohdat (paljon lankaa, paljon kenkiä) ja ehdottanut kunnon tila-autoja. Myös se vaaleanpunainen Vespa-minimoto olisi aika päheä, mutta talvioloissa vähän viileä... Eli otetaanpa faktat esiin:

* Tykkään isoista autoista. Ja vauhdista. Ajotyylini on "reipas" tai "törkeä" - riippuen siitä, kuka määrittelee. Ja autossa pitää olla kunnon moottori. Moottoritiellä ei saa jäädä muiden jalkoihin. (Lähipiiriin kuuluva henkilö määritteli V6:et vielä "tyttöautoiksi".
*Autossa pitää olla hurrrrjasti säilytystilaa. Minulla on kumma taipumus kerätä autoon kaikkea kivaa (juu - lankaa ja kenkiä) ja onnistua kuljettelemaan mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Myös yksi Oskari, häkki ja potta vievät aika lailla tilaa.
* Minulla on suhde korjaajaan. Juu, tätäkin veikattiin *köh* eikä kovin kaukana totuudesta. Ihmissuhde virittelee autoja työkseen. Mutta totuuden nimissä haluaisi kai käyttää enemmän aikaa omistamansa museorekisteröidyn Volkkarin kuin vähän uudemman mutta sitäkin ongelmallisemman Golfin rassaamiseen.
* Jo lapsena päätin, että en siis ikinä missään olosuhteissa halua mitään kurjaa junttiautoa, millaisiksi määritellään kaikki itäautot (Detroitista tai ainakin Baijerista itään...). Ja jos joudun ikinä laskemaan jalkani junttiautojen kruunaamattomaan kuninkaaseen (Toyota Corolla) niin maa minut nielköön ja mörökölli minut syököön.

Ja ottaen huomioon nämä faktat sekä pari kurjaa realiteettia (1) autot on Suomessa kalliita 2) bensa on kallista ja 3) autovakuutukset vielä kalliimpia), päästään lopputulokseen: tässä on uusi autoni! Pieni ja musta, juu.

Oikein veikkasi siis Tainuli! Hauskinta perustelua ei oikein osannut valita. Siksi se valittiin Oskari-menetelmällä. Otetaan yksi Oskari ja printti vastauksista. Katsotaan mihin tassu osuu - and the Oscar- eiku palkinto goes to ... TiinaV! (Olen minä joskus sellaisella epäautollakin ajanut...) Ottakaapas molemmat yhteyttä (sannan_oma(at)yahoo.co.uk), niin tiedän minne lähetellä paketteja!

Ai niin, Moda! Nähdessäni ompelumallit ihmettelin, miksi joulunumerosta on tehty samalla äitiysvaatenumero. Mutta ehkä sitä ei oltukaan sellaiseksi tarkoitettu???

Huivituttaa kuin pientä oravaa, Osa I

Ha haa. Edellinen kysymys oli ilmeisesti helppo, sillä siihen sai vain oikeita vastauksia. Kaliforniassahan minä. Ja mikäs oli palatessa Suomen pakkasiin, kun koko syksy on kulunut melkoisen huivituksen merkeissä. Tässä tuloksia, osa I:The Möykky. 200 grammaa Phildarin efektilankaa (joka ulkonäöstään huolimatta on 95 % villaa) ilman sen ihmeellisempää mallia. Ai mistäkö nimi? "Toi vihreä missä on möykkyjä on kiva", sanoi värisokea insinööri.


Shetland Triangle Scarf Style -kirjasta. Kitten Mohairia vajaa 100 grammaa, viitosen puikot. Kokoa ehkä 180 x 80 cm.

Fir Cone Triangle Shawl. Vajaa 75 grammaa Jamieson's Shetland Ultra Lace Weight -lankaa. Koko noin 190 x 90. Tämä shaali on lähtenyt jo lohduttamaan uutta omistajaa.

Kaikki huivit olivat oikein mukavia neuloa. Erityisesti Jamiesonia voi kiittää mainiosta turnauskestävyydestä: noin 12.000 lentomailia, jotain 1600 ajokilometriä ja läpäisi ongelmitta bambupuikkoineen kaikki Yhdysvaltain maahantuloviranomaisten tarkastukset. Mutta eivät nämä tähän lopu: tomorrow coming up: more shawls!

Ja miksikö huivituttaa? Ainakin huivit ovat tarpeen, sillä ensipakkaset saivat rakkaan kotini lämmitysjärjestelmän laukeamaan. Sähkömiestä ja uutta patteria odotetaan nyt huivi harteilla, kaakaomuki kädessä.

Mutta se, mikä tänä syksynä on erityisesti huivituttanut, on ollut täysin palvellut ystäväni Golf. Tuulia kirjoitti taannoin ko. merkin ongelmista. Uskokaa tai älkää, Tuulian kertomus oli varsin vähäistä. Kun joka viikolla sai arvailla, mikä vika Golfiin tulee tällä viikolla - ja mitä sen korjaaminen tällä kertaa maksaa - oli aika pistää vahinko kiertämään ja lähettää bratwurstilaatikko viimeiselle matkalle. Nyt tuossa oven edessä nököttää uusi kulkuväline. Mutta mikä? AnneV vaati jo kuvia näkyville, mutta eipäs vielä näytetä - arvatkaa ensin! Oikein arvaavien kesken arvotaan jotain pientä. Samoin arvotaan kaikkien kesken: perustelkaa arvauksenne (miksi Nanna mielestäsi ajaa Ferrarilla/Fiat 600:lla/potkurilla/jollain muulla) ja parhaiten/hauskimmin perustellut voittaa myös jotain.

We've been on the run

... driving in the sun
looking for a number One
...driving down the 101...

On the stereo
Listen as we go
Nothing’s gonna stop me now...
Pedal to the floor
Thinkin’ of the roar
Gotta get us to the show...

Right back where we started from!

Mikä maa, mikä valuutta?