I want wild wool and I want it now

Pitihän minunkin sitten kokeilla tätä. Aika hyvä slogani, senhän voi jopa laulaa! Sama toisella kotimaisella oli

"Villiä villaa - come to where the style is"

Sadepäivän shoppailua

Kassialma.

Ei, en ole ostanut uutta laukkua enkä edes punaisia kenkiä. Tämä kuva on ensi syksyn Interweave Knitsistä. Eikö olekin i-h-a-n-a???

Ja IK ylittää itsensä jälleen. Ja mistäkö sen tiedän? Mallit ovat jo nähtävillä IK:n sivuilla. Voisin oikeastaan tehdä noista lähes kaikki. Ja kuvien innoittamana minä - kröhöm- otin ja tilasin koko lehden. Olen tosin kuullut vähemmän kehuvia kommentteja tilausten sujuvuudesta, joten saapa nähdä. Toivottavasti olen onnekkaampi kuin Niina kirjoineen!

IK:n syksykuvat osoittavat myös selvän uuden trendin ensi syksylle: paksut neulotut "takit" joissa on pituutta noin polviin ja lankakin melko muhkeaa. Tällaisia taitaa olla tulossa myös Debbie Blissin syksyn uusiin mallikirjoihin. Luvassa on myös uusia lankoja, joita jo ennakkoon voi kurkistella täällä, täällä ja täällä. Toivottavasti näitä saa vaikka Villapuodista! Etenkin Alpaca Silk DK kiinnostaa - huomasittehan ihanat mallit, huomasittehan?

Ja koska Paulan jälkeen olen hehkuttanut kaikille Debbie Blissin suunnittelun ihanuutta, päätin liittyä myös Clubiin. Kaikkea uuttahan pitää kokeilla. Päätin vaihtaa siis aiemmat Novitat ja Rowanit tälle vuodelle Interweaveen ja Blissiin. Olen siis kaiken lisäksi järkevä ja säästäväinen. Minä olen hyvä ja ihana.

20 miles to Chicago, tank full of gas, it's dark and we're wearing sunglasses

Blogissani on ollut hiljaista. Olen täysin sattumalta aloittanut uuden uran autoilijana. (lue: se ainakin kahdeksan tuntia päivässä vievä juttu, joka haittaa harrastuksia, on edellyttänyt matkustamista erinäisiin suomalaisiin kaupunkeihin useampana päivänä viikossa)

Juhannuksena automatkailua tuli tehtyä jopa vapaaehtoisestikin. Kuten monet jo ennen juhannusta neulontalistallakin hätäilivät, oli minullakin suuri huoli siitä, miten neulottava riittäisi "pikku" juhannusajelulle (palatessa matkamittarissa oli 1700 km). Ja mitä neuloisi: ei mitään kuumaa (juhannusaattoaamu oli helteinen ainakin Helsingissä; niinpä Rosedale sai jäädä odottamaan parempia villailmoja). Ja mielellään jotain, mikä valmistuisi viikonlopun aikana - no, sehän on tietysti jo aloitettu One Skein Wonder! Ja vielä jotain varalta: laatikon pohjalta pinkkiä maksia ja puikot sekä satunnainen ohjelehti. Eiköhän näistä jotain sopivan aivotonta autoneulomista synny.

Ja kuinkas sitten kävikään (juhannuskertomus sisältää vain neulomisaiheisen aineiston):
klo 13:30 saksalainen perheauto starttaa Espoon erikoistalousalueella ja vie ensimmäisen matkustajan "juhannusfestareille"
klo 14:30 Nelijalkaisten ystävien festarit on nähty, festarivierasta varoitettu ylensyönnistä, juonnista ja ylenmääräisestä riehunnasta. Matka jatkuu ja neuletyö kaivetaan esille.
klo 14:50 Keimolan liittymä, Hämeenlinnan moottoritie: Havaitaan, että One Skein Wonder onkin Two Skein Wonder. Second skein not available. F***
klo 14:51 kaivetaan esiin mallilehti ja etsitään sopiva malli Maxi-langalle.
klo 15:30 aloitussilmukat on luotu kolmeen kertaan uudestaan ja neulominen voi alkaa
klo 15:40, Hämeenlinna ohitettu: vihataan Maxi-lankaa! Vihataan sitä! Lanka halkeilee ja siihen jää epäsiistejä kohtia
klo 15:50 Vakuututaan siitä, että valitut puikot ovat sittenkin liian isot.
klo 16:40 edelleen jatketaan sitkeästi
klo 16:50 apupuikko putoaa auton istuimen alle
klo 16:51 ajovuorossa oleva henkilö kieltäytyy pysähtymästä apupuikon etsimisen ajaksi
klo 16:52 yritetään jatkaa palmikonkiertoja ilman apupuikkoa (=sormin)
klo 16:53-17:55 nyherretään ilman apupuikkoa, juhannusmieliala alkaa uhkaavasti laskea
klo 17:56, amerikkalainen perheravintola Jyväskylän lähellä: puhelin soi. Siellä on ulkomainen työkontakti, joka ei ymmärrä, että Suomessa on juhannus
klo 19:07 lopetetaan puhuminen työkontaktin kanssa
klo 19:09, Viitasaari: todetaan, että juhannusneule on ruma ja tyhmä ja tungetaan se kassinpohjalle
klo 21:12 saavutaan viettämään juhannusta

juhannuspäivä
klo 11:23 kaivetaan 1 apupuikko, 1 korvakoru ja 2,70 € rahaa auton penkkien alta
(tyhmä ja ruma juhannusneule pysyy kassissa koko päivän)

sunnuntai, 26. kesäkuuta
klo 12:00 paikallinen market aukeaa
klo 12:01 havaitaan, että paikallinen market ei myy muuta lankaa kuin sukanharmaata sukkalankaa ja 2,5 mm sukkapuikkoja. Heitetään hyvästit one skein wonderin viimeistelylle ja maxi-langan minkäänlaiselle käytölle
klo 14:27 joku Prisma jossain päin Suomea: ostetaan pienemmät puikot. Todetaan, että tämäkään prisma ei myy vaaleansinistä Samosta
klo 14:30, Prisman parkkipaikka: matkaseurue äänestää neulojattaren ajovuoroon
klo 17:45, Elimäki: ajovuoro vaihtuu taas. Vaihtopaikka ei ole Elimäellä sijaitseva ABC -liikennemyymälä
klo 17:46 aloitetaan juhannusneule uudestaan: eri malli, pienemmät puikot!
klo 19:30 neulojatar tavaroineen poistetaan autosta kotiovelle


Alla kertomus kuvin esitettynä. Sitä ennen aiheeseen liittymätön juhannukseenkin sopiva kuva:
Näin hienot sammalleimut kukkivat äitini puutarhassa.

Tällainen oli siis mielessä.

Siis purkuun!

Mutta ei siitä tullutkaan kiva: löysä, reikäinen - kuten juhannuksenviettoseudullani olisi sanottu: ihan pölijä. Ei pinkki värikään oikein istu palmikoihin.

Mitäpä tässä enää sanoisi.

Tämä on sen sijaan se korvaava teos. Pienemmät puikot, simppelimpi malli. Kuvataan lisää, kunhan edistyy.

Nuoren neulojattaren varaventtiili

Kyllä nyt kelpaa blogata. Ja tehdä muutakin.

Tänään olen onnellinen. Kotiini saapui uusi "asukas", ukkiani aikanaan yli 40 vuotta palvellut kirjoituspöytä. Pöytä on upea (vai voiko tässäkin sanoa ihq), sillä on uskomaton määrä tunnearvoa ja siihen mahtuu aivan käsittämätön määrä tavaraa! (myös kissa) Tällaisessa ympäristössä siis jatkossa blogiani kirjoittelen.

Neulerintamalla olen puuhastellut Voguen kesätopin kanssa. Kuvia ei ole tällä kertaa tarjolla: etukappaleesta roikkuu noin miljoona langanpäätä, se on ihan solmussa ja ryttyinen ja kaiken lisäksi roikkuu halvasta Pony-pyöröpuikosta, joka on pahemmalla mutkalla kuin kierremakaroni. Ehkäpä viikonloppuna toppi alkaisi olla jo kuvauskuntoinen.

Juhannukseksi tarvitaan helppo pieni kiva neulomus. Ajattelin kokeilla tätä. Idea on viehättävä ja minulta ehkä löytyy tarvittava "one skein". Jopa ehkä useaankin toppiin. Vai voiko sitä edes kutsua topiksi? Kaksi asiaa vain arveluttaa: miltäköhän tuollainen näyttää päälläni? Ja miten onnistun mittaamaan omien hartioideni leveyden, mikä näyttää olevan mitoituksen perusta?

Kuka hullu tilaa paksua merinovillaa keskellä kesää?

Marjutia mukaillen:

Minähän se olen. Olenko tullut ihan tyhmäksi? (kyllä olen, en tarvitse enää lisää lankaa) Tilattu lanka on Rowan Corkia (95% merinovillaa, 5% nylonia), nyttemmin lakkautettua lankaa ja sen mukana tuli ilmainen Cork Collection -vihkonen (joka minulla oli jo ennestään). Ja tähän liittyy (jälleen) kauppa nimeltä Jannette's Rare Yarns.

Entäs se väri? Jannetten mukaan "This is cool pale mauve with a note of pink - a delicate color."
Väri on nimeltään Chilly. Ja nyt quotaan taas Marjutia:

"Ajattelin, että lanka olisi vaalea jäinen pinkki, mutta erehdyin. Oikeastaan lanka on vaalea violetti, jossa on pinkin häivähdys. Väri on aivan ihana! En kyllä osaa sanoa, miksi ajattelin pinkkiä. Kuvissa väri ei ole niin pinkki eikä langan kuvauksessakaan puhuta pinkistä sen kummemmin. Ehkä se oli toiveajattelua... Kuvittelin jo itseni vaalean pinkissä palmikkovillatakissa, mutta äkkiäkös tuon mielikuvan nyt korvaa vaalean violetilla palmikkoneuletakilla."

Joko siis minäkin olen värisokea tai sitten luetun ymmärtämisessäni on jotain vikaa. Joka tapauksessa Corkista aikoo siis tulla (palmikko) neuletakki. Lila sellainen. Ja nätti. Ja vältyn ehkä puttepossuefektiltä, jos en ole kovin vaaleanpunainen, lämmin ja pörröinen.

Vorsprung durch Technik

Olen saanut tänään rautaisannoksen saksalaista laatua. Ensinnäkin keski-iän kriisiään yskivä Golffini lähti tänään korjauttamaan itseään pienen peltivaurion jäljiltä. Syyttömänä osapuolena vakuutusyhtiö tarjosi minulle siksi aikaa sijaisauton. Odotin näkeväni samanlaisen odottamassa, mutta yllätys olikin ihan kiva. Tänä iltana ei ole paljon neulottu vaan poltettu bensaa. Vrrrm vrrrmm.

Posti toi lisäksi muutakin päivän saksa-teemaan sopivaa: kolme kappaletta Rebecca -lehtiä, jotka tilasin kokeeksi, kun niitä on monessa paikassa kehuttu. Lehdet kehuvat edustavansa nuorta neulemuotia, mikä pitääkin paikkansa. "Nuorta" ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita "neulomme ison reikäisen puseron nro 15 puikoilla ja leikkaamme siihen lopuksi reikiä". Kyseessä on hillityntyylikkäitä ja silti nuorekkaita malleja. Näistäkin lehdistä taitaa minulle olla iloa useaksi vuodeksi.

Parhaista paloista mainittakoon vaikka blogikuuluisuudessa jo lähes roguemaisiin mittoihin noussut Apricot jacket (alla vasemmalla) sekä angoraiset kietaisuneuleet. Ja jotain höpöä löytyy kyllä joka lehdestä, onneksi vain rajoitetusti. Yläoikealla olevat neulotut kalsarit (anteeksi, niille on kyllä varmaan joku hienompikin nimi) edustavat höpöosastoa parhaimmillaan.

Erityisesti tämä kietaisutoppi ja sen vaaleanpunainen neulekaveri kutkuttavat puikkokättä. Kietaisutoppi kuuluu kyllä aikaan jälkeen laihdutusprojektin. Mutta kauniita ne ovat. Vai kadehdinko todellisuudessa onnellisen näköistä mallia dallailemassa Rooman sivukaduilla? Onko inspiraatio loppujen lopuksi aina mallissa vai mielikuvissa?

Kietaisutoppi juttelee minulle siksi, koska laatikossa on keräkaupalla ihanaa Novita Euro Collection Angoraa, aitoa vintagea suoraan 1980-luvulta. Menitan hyllystä halvalla löytyneet ihanuudet saivat aikamoista ryöpytystä jossain taannoisessa neuletapaamisessa. Niitä moitittiin kovin kasarihenkisiksi, mitä ne ehkä olivatkin. Etenkin persikanvärisen (persikan! kuulitteko: persikan!) kaverinsa kanssa.

Liilat angorapallerot lähtivät kuitenkin mukaani koska
1. oli niin halpaa ja
2. kunnon angoraa ei tehdä enää. Näin annoin itselleni kertoa.
Nyt olisi siis olemassa niille käyttöä.

Pipokuva toivottavasti todistaa, että lila on in vielä 2000 -luvullakin.
Kissakuva todistaa perinteisesti, että kyllä kunnon katille yksi angorapallo iltapalaksi maistuu.

Entinen kissani pisteli tyytyväisenä poskeensa suurimman osan äitini valkoista angoraneuletta, niin että lopputulos oli varsin punkhenkinen. (1980-luvulla taisi tapahtua tämäkin)

Solmussa on asiat.

Oskari esittelee naisten kesäneulemuotia. Tällainen on tuloillaan.

Tuloillaan on myös kesä ja helteet. Perjantainen virkistyspäivä sujui upeassa auringonpaisteessa merellä Helsingin edustalla. Sen innoittamana kaivoin uudestaan esiin kesätopintekeleen, joka oli etukappaleita vaille valmiina hautautunut kaappiin odottamaan kasvihuoneilmiön kehittymistä. Toppi pääsi kaveriksi Espoon KIP-päivään, jossa meitä oli varmaan ainakin 10-15 neulojaa ja yksi ristipistoilija. Tarkemman selostuksen voi lukea jo täältä, minulla ei ole enää mitään lisättävää. Paitsi että miksi Tapiolassa kukoistaa italialaisturkkilainen keittiö poikineen, kun taas kivojen kahviloiden ja kivojen "töiden jälkeen yhdelle" -baarien lista on hyvin suppea (lue: olematon)? Tätäkin tuli ihmeteltyä.

Viime viikko meni muuten vähän kehnoissa merkeissä. Huonoja uutisia ja niitä seuranneita extrahuonoja uutisia täydennettiin vielä huonommilla uutisilla. Solmussa on siis vähän kaikki, jopa neuleet, kuten allaolevasta kuvasta voi havaita. (huonoilla uutisilla ei tällä kertaa ole mitään tekemistä uusien hiusteni kanssa, jotka ovat oikein kivat, kiitokset suosittelijoille hyvästä suosituksesta!)

Tällä hetkellä koko toppi on tuhannen solmussa.

Mutta se on ohjeen mukaan tarkoituskin. Etukappaleen helmaosiin tehdään "napinlävet", joiden kautta kappaleet kierretään toistensa ympäri. Tavoitteena rennon huoleton, mallin hoikkaa vyötäröä osuvasti korostava löyhä kierre, kuten yllä olevassa originaalikuvassa. Miten minä epäilenkään, että minun vatsaani tulee koristamaan K-marketin ciabattaleivän kokoinen muhkura, jonka vaikutus ns. parhaiden puolien korostamisessa on täysin päinvastainen kuin on tarkoitus?

Mutta mikäs tässä on?

No, sehän on tietysti...


Rosedale!

Minulla on varmaan kymmeniä kiloja lankaa, jota on kertynyt varastoihin vuosien varrella. Jotkut puhuvat minulle, jotkut eivät. Jotkut houkuttelevat iskemään puikot kiinni heti kun lanka pääsee kaupasta kotiin, jotkut hautautuvat kaapin perälle odottamaan inspiraatiota. Noro Kureyon oli ensimmäistä lajia. Rosedale alkoi syntyä ennätysvauhtia.

Lankaa on ehdottoman mukavaa neuloa. Ja ne värit, ne värit! Täytyy tosin tunnustaa, että ensialkuun säikähdin hiukan musta-ruskeaa väriyhdistelmää. Se näytti yllättävän synkältä eikä ihan sellaiselta kuin odotin pienten internetnäytteiden perusteella. Minä halusin enemmän väriä. Ja samoin ne raidat: uskoin värien vaihtuvan hieman hienovaraisemmin. Minulla on edelleen traumoja lapsuuden marimekko-tasaraitapaidoista, joissa näytän yhtä leveältä kuin pitkältäkin. Mutta yhdistetyn etu- ja takakappaleen edettyä tähän vaiheeseen kokonaisuus alkaa näyttää mallikkaalta. Tykkään, tykkään!

Mikään kesäpaitahan tämä ei tietenkään ole.

Mutta jos kesäloma tulee (huomatkaa sanamuoto) löysin itselleni jo kivaa kevyttä kesälukemista, joka sopii kuin nenä nyrkkiin.

Hihassa värit näkyvät paremmin.

Sukattaa

Kolmas espoolainen sukkatehdas esittää: Projekti "Isukille kunnon sukat". Yksi kerä Seitsemää veljestä, rakkaat 30 cm Addit kokoa 3,5 ja pari sateista viikonloppuiltaa.

Alan olla kohta Tiimalasikantapäätieteen maisteri, katsokaa!

Tavarantarkastajan hyväksyntä. Sukat ovat siis miesten kokoa, mistä johtuu Magdalena -ilmiö ("...ja sukat on sillä makkaralla ja istuu se päivänkakkaralla ja...")

Sukat koko komeudessaan. 

Weekend knitting

Lupasin teille jonkin aikaa sitten esitellä Melanie Falickin toimittaman Weekend Knitting -kirjan. Ja mikä siihen olisikaan sopivampi kuin tällainen viikonloppu, jolloin vettä sataa kaatamalla ja jokaisella on tarve kupilliselle kaakaota, tyttöleffalle ja pienelle neuletyölle. Minulla neuletyö on tällä hetkellä synttärilahjaksi menevä "pakkosukka".

Mutta asiaan: tässä siis Weekend knitting -kirja, josta riittänee minulle iloa vielä pitkäksi aikaa. Kuvat ja taitto ovat upeita ja neuletyöt vaihtelevia. Kysymys on kauttaaltaan varsin helponoloisista töistä, kuten kirjan nimikin jo sanoo. Tarkoitus lienee, että työn voisi saattaa valmiiksi viikonlopussa. Monet niistä epäilemättä voikin. Olin ihaillut kirjaa useaan otteeseen jo aiemmin, mutta vasta koton havaitsin, että mallit ovatkin lukuisten eri suunnittelijoiden käsialaa. MM. Jo Sharp, Nicky Epstein, Teva Durham, Debbie Bliss ja Veronik Avery ovat antaneet panoksensa kirjan eteen. Ja upeiden mallien lisäksi (yritän liittää tähän kuvan, joka sitkeästi onnistuu kääntämään itsensä aina väärään asentoon) ...

... siinä on myös muuta neulomiseen liittyvää tarinaa, kuten ehdottoman hyödyllinen luettelo elokuvista, joissa neulotaan! Listasta puuttuu muuten viime viikolla telkkaristakin tullut The Full Monty (Housut pois), jossa iäkkäät leidit kilisyttelivät puikkoja seuratessaan strippausshown kenraaliharjoitusta.

Tämän lisäksi kirjasta löytyy myös muuta ehdottoman tarpeellista, kuten pikkuleipäreseptejä (joissa ensisilmäyksen perusteella ei käytetä raaka-aineina sen paremmin lankaa kuin puikkojakaan) ja käsienhoito-ohjeita. Me like it.