Villiä villaa not so proudly presents

Siellä se nyt köllöttelee - pihalla syksyn viimeisen lämpimän päivän auringossa kuivumassa. Ikuisuusprojekti, joka vihdoin valmistui. Tätä on tarhkottu pitkään ja hartaasti, jätetty aina välillä jäähylle, kaivettu uudestaan esiin, jätetty jäähylle - no, kyllä te tiedätte. Viimeisin vaihe eli hihojen ompelu paikalleen vaati jo sekin noin kolmen kuukauden harkinnan ja tsemppauksen. Mutta siinä se nyt.

Malli: Vogue Knitting, talvi 2006

Lanka: Rowan Cork, väri chilly, erittäin tarkalleen 450 grammaa.

Puikot: luultavasti 6,5 mm

Loppuarvostelu: Ihan kiva. Cork ei koskaan sytyttänyt ihan täysillä. Onhan siinä villaa, alpakkaa ja jotain muuta höttöä, mutta ehkä juuri sen muun hötön takia lanka tuntui jotenkin kovin muoviselta ja nihkeältä käsitellä. Lämmin ja paksu se kyllä on! Perusteellinen kastelu vielä höyrytyksen jälkeen pehmensi lankaa mukavasti, nyt vaan jännitetään lopputulosta. Lila ei ehkä koskaan ole täysin ollut minun väri. Ehkä pidän, ehkä en. Ehkä joku muu saa tästä takin, ehkä ei. Tulipahan ainakin tehtyä.

Hidas, hidas, nopee nopee nopee...

Tekee, tekee, mutta ei valmiiksi saa.
Mikä se on?
- wanha suomalainen arvoitus. Vastaus: Espoolainen neuloja?

(kuva: autenttinen. Ketään ei vahingoitettu kuvauksen yhteydessä, kuva ei kelvanne mihinkään tanskalaishenkiseen sisustusesittelyynkään.)

Paitsi jos...?

Oikea lanka, oikeat puikot, oikea ohje.

Puolitoista päivää. Se on siinä.

Malli: Jo Sharp Contemporary Knitting 2.

Lanka: Jaeger Extra Fine Merino Chunky, väri Auburn, vajaa 500 grammaa.

Puikot: 6,5 mm.

Pitoon vai purkuun? Pitoon, ehdottomasti! Aina ja joka päivä! Tämä voisi olla samalla vastaus Katin haasteeseen aiheesta "mitä minulla on päälläni": tämä keeppi/poncho ja caprifarkut! (Se on keeppi, koska ponchot eivät ole enää muotia, sanottiinpa siinä ohjeen kohdalla mitä tahansa!)
Oikeasti, haasteen tullessa asuna oli oranssi huppari, valkoiset vesirajatrikooshortsit, pitkät villasukat ja yönukkumispaita. Olin silloin etätöissä. Need I say more?