Still alive

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen viestin jälkeen ja paljon on tapahtunut. Hiljaisuuden keskeinen syy on ollut pääasiassa, että olen ollut vailla tietokonetta - ainakin sellaista, jolla voisi käsitellä kuvia ja jolle saisi tallentaa omia ohjelmia ja tiedostoja. Mutta paljon muutakin on tullut tuulen mukana, sekä hyvää että huonoa.

Jonkun saavuttaminen merkitsee usein jostain luopumista. Tietyissä asioissa on toteutunut suuria vuosikausien unelmia, toisista haaveista olen taas joutunut lopullisesti luopumaan. Osa muutoksista on kohdistunut minuun itseeni, mutta samalla olen joutunut kohtaamaan kuolemia ja isoja suruja ja menetyksiä myös lähipiirissä. Vaikka jossain sulkeutuva ovi merkitsee yleensä toisaalla avautuvaa ikkunaa, olen välillä epäillyt sen ikkunan avautuneen minulle vain hyppäämistä varten. Tässä kuitenkin vielä ollaan, hengissä ja onnellisena porskuttamassa eteenpäin. Kaikki mikä ei tapa, ainakin ketuttaa.

Ja kaikesta oppii jotain. Jos ikinä, niin ainakin viimeisten viikkojen aikana olen oppinut, mikä merkitys on todellisella ystävyydellä. Osa on tullut läheltä, ihmisiltä joilta sitä on voinut odottaakin - osa taas todella yllättäviltäkin tahoilta. Osa heistä lukee varmaan tämän, osa ei. Kiitos kaikille. Kyllä te tiedätte, keitä te olette. Ja että minä välitän.
Kun elämä potkii, on neulonta parasta terapiaa.

Kaulahuivi FFF Oslo -langasta, 250 grammaa ja puikot nro 10 mm. 25 silmukkaa ja aina oikeaa.
Lopputulos varsin kiva ja talvitakkiin sopiva, paitsi että tuotos nukkaa ja nöyhtää. Neulontavaiheessa lanka kaivoi etusormen verille. Suosittelen lankaa esimerkiksi katumusharjoituksia tekeville ja muuten vaan S&M-henkisille.

Lempivaate. (Ilmaisu ei viittaa suomalaisen vaatevalmistajan mallistoon.)

Tämä on ihana.

Pitsipalmikkoliivi syksyn Filati-lehdestä.

Lanka: Rowan All Seasons Cotton, vajaa 250 grammaa.

Puikot 4,5 mm.

Ohjetta noudatettu melkein sinne päin, eli mallia vähän kavennettu ja rintaosioita levennetty (epäilin kykyäni mahtua tyylikkäästi pikkuruisen lappusiin, jotka näyttivät hyviltä mallitytön päällä lehdessä). Knitting Lingerie Style -kirja oli tässä virittelyssä mainio apu.

Tykkään. Tykkään. Tykkään. Tämä on toimistokelpoinen, vapaa-aikakelpoinen ja vaikka yökelpoinen. Voisin nukkuakin vaikka pelkästään tässä ja Chanel viitosessa. Paitsi jälkimmäistä en käytä. Uusi suosikkini on Pradan Infusion d'Iris.

Cavern Cardi. Näitä on nähty, mutta kiva se on edelleen. Vajaa 400 grammaa Debbie Blissin Aran Tweediä. Suosittelen sekä lankaa että ohjetta. Tämä on syntynyt välityönä tipoittain useiden kuukausien aikana. Seuraava tällainen saattaa tulla eri langasta ja vähän muotoillumpana. Nyt tämä on ihana lämmin talvinen käpertymistakki.
Humpukkahuivi Hjertegarnin Up21 -lankaa. Törmäsin sekä lankaan että mielenkiintoiseen mallineuleeseen paikallisessa. Lopputulos on oikein kiva, vaikka tämä ei ehkä täysin minua olekaan. Todennäköinen käyttäjä löytyy varmaan jostain muualta. Ihastuin tosi paljon neulepintaan, joka muistuttaa kalaverkkoa. Samaa ideaa täytyy hyödyntää jatkossakin. Varsin nopea ja helppo lahjaidea. Lankakin oli suht miellyttävää, vaikkakin liukasta, ja ehdimme shoppailuseuran kanssa ristiä sen jo kaupassa Up yours-langaksi.
Mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi? Tai villatakkimaanikko villatakeista? Puikolla on sekä paksua ja aivotonta että ohutta ja tarkkuutta vaativaa.

PS. perinteisen musiikkiaiheisen otsikon voi kukin tulkita sitten haluamallaan tavalla, joko Pearl Jamin tai the Crashin versiona. Nyt paistaa ihana talviaurinko, ja ne Crashin videon tanssivat poliisit sopivat juuri nyt paremmin tunnelmaani.

Ei aina käy niin kuin toivotaan

Joskus homma menee oikein urakalla käteen. Niin käteen, että täytyi pitää viikon raportointitauko, ennenkuin asiasta teki mieli edes puhua.

Edellisen postauksen lila takki näytti jotenkin nihkeältä ja päätin kostuttaa sitä kunnolla pinnan tasaamiseksi. Vain huomatakseni, että kostutus sai langan venähtämään oikein urakalla - takki kasvoi yhtäkkiä lähemmäs polvipituiseksi loimeksi, jossa oli kilometrin pituiset hihat.

Mikä avuksi? No joka neulojan salainen ase, kuivausrumpu tietenkin. Ensimmäinen kerta ei auttanut mitään. Takki takaisin rummutettavaksi, vähän lisää aikaa... ja ... ja ... ja Maailman pikkuisin huopunut, vyötärömittainen, vajaahihainen takki!!!Tähän kohtaan ei tule edes kommenttia. Jokainen voi päätellä itse, miksi sensuuri iski.
Takakappaleen palmikot ja nypyt ovat sentään aika sööttejä huopuneinakin. Ja onni onnettomuudessa, että tekeleen saa sentään ängettyä päälle. Kyllä siitä jotain vielä tulee. Mutta nyt ei äiti kyllä saanutkaan uutta villatakkia!

* * *

Mikä avuksi? Lohtulankaa tietysti!

Mutta mikä ihme minua vaivaa -tarvitsenko uudet silmälasit vai olenko vain viettänyt liikaa aikaa värisokeiden insinöörien seurassa, ja tauti on tarttunut? Kuvittelin tilaavani ihania kerman ja vaniljakastikkeen sävyjä. Kuinka kävi?

Kyllä. Se on persikka. Persikka.

Hei hei vaan taas vähäksi aikaa. Jos minua ei näy, olen ostamassa persikan kaveriksi kivipestyjä porkkanalahkeisia farkkuja ja pehmennyttämässä hiuksiani.

Villiä villaa not so proudly presents

Siellä se nyt köllöttelee - pihalla syksyn viimeisen lämpimän päivän auringossa kuivumassa. Ikuisuusprojekti, joka vihdoin valmistui. Tätä on tarhkottu pitkään ja hartaasti, jätetty aina välillä jäähylle, kaivettu uudestaan esiin, jätetty jäähylle - no, kyllä te tiedätte. Viimeisin vaihe eli hihojen ompelu paikalleen vaati jo sekin noin kolmen kuukauden harkinnan ja tsemppauksen. Mutta siinä se nyt.

Malli: Vogue Knitting, talvi 2006

Lanka: Rowan Cork, väri chilly, erittäin tarkalleen 450 grammaa.

Puikot: luultavasti 6,5 mm

Loppuarvostelu: Ihan kiva. Cork ei koskaan sytyttänyt ihan täysillä. Onhan siinä villaa, alpakkaa ja jotain muuta höttöä, mutta ehkä juuri sen muun hötön takia lanka tuntui jotenkin kovin muoviselta ja nihkeältä käsitellä. Lämmin ja paksu se kyllä on! Perusteellinen kastelu vielä höyrytyksen jälkeen pehmensi lankaa mukavasti, nyt vaan jännitetään lopputulosta. Lila ei ehkä koskaan ole täysin ollut minun väri. Ehkä pidän, ehkä en. Ehkä joku muu saa tästä takin, ehkä ei. Tulipahan ainakin tehtyä.

Hidas, hidas, nopee nopee nopee...

Tekee, tekee, mutta ei valmiiksi saa.
Mikä se on?
- wanha suomalainen arvoitus. Vastaus: Espoolainen neuloja?

(kuva: autenttinen. Ketään ei vahingoitettu kuvauksen yhteydessä, kuva ei kelvanne mihinkään tanskalaishenkiseen sisustusesittelyynkään.)

Paitsi jos...?

Oikea lanka, oikeat puikot, oikea ohje.

Puolitoista päivää. Se on siinä.

Malli: Jo Sharp Contemporary Knitting 2.

Lanka: Jaeger Extra Fine Merino Chunky, väri Auburn, vajaa 500 grammaa.

Puikot: 6,5 mm.

Pitoon vai purkuun? Pitoon, ehdottomasti! Aina ja joka päivä! Tämä voisi olla samalla vastaus Katin haasteeseen aiheesta "mitä minulla on päälläni": tämä keeppi/poncho ja caprifarkut! (Se on keeppi, koska ponchot eivät ole enää muotia, sanottiinpa siinä ohjeen kohdalla mitä tahansa!)
Oikeasti, haasteen tullessa asuna oli oranssi huppari, valkoiset vesirajatrikooshortsit, pitkät villasukat ja yönukkumispaita. Olin silloin etätöissä. Need I say more?

Relax, don't do it...

Loma, mikä ihana tekosyy!

Ihana tekosyy sille, että mukaan varataan kassillinen kaikkea kivaa keskeneräistä, jonka viimeistelemiseen lomalla on enemmän kuin hyvin aikaa. Ihana tavoite saada valmiiksi syksyksi kaikenlaista, jotta voisi taas aloittaa uutta. Ja että voisi blogissa esitellä muutakin kuin "katsokaa, tässä on 1 cm edistynyt hiha".

Ja kuinkas sitten kävikään: lomalla on opittu ja harrastettu kaikenlaista:

• rentouduttu
• syöty kahvia ja pullaa
• otettu aurinkoa
• syöty kahvia ja pullaa
• luettu tenttiin
• syöty kahvia ja pullaa
• rakennettu pihaa uusiksi (kuvassa taustalla)
• syöty kahvia ja pullaa
• kiinnitetty auton jarruletkuja (??? kyllä niiden nimi varmaan oli jarruletku ???)
• syöty pullaa ja kahvia
  

Lopputulos: kiva loma, mutta lyhyt (vajaa pari viikkoa).

Käsityösaldo: Edelleen tuhottomasti keskeneräistä. Tai voisi niitä sanoa valmiiksikin, jos neuloisin lähinnä yksikätisille ja -jalkaisille. Valmistunutta ainoastaan yhdet villaiset polvisukat 30 asteen helteessä.

Kyllä, tästä on taas hyvä jatkaa.

Put your arms around your love

Vielä ei ole syksy tulossa, mutta aina on hyvä valmistautua. Minun ensimmäiset kämmekkäät ja vajaa kerä Rowanin Tapestryä, väri Antique. Kyllä, tämä oli myös samaisia Menitan aleostoksia (2 euroa) ja päätin pelata varman päälle, että lanka ainakin riittäisi. Oikein kivat ja pehmeät, näitä haluan lisää!

Värimaailman kuuluisi olla aavistuksen verran ruskeampi - kuvitelkaa minut näiden kämmekkäiden kanssa Starbucksiin juomaan kahvia, niin tiedätte oikean sävyn. Ah, kahvi. Ah, Starbucks. Ah, Rowan.

Se on siinä! Se on maali!

Eilinen Bliss on valmis! Se on ihana! Se on sopiva! Se on siisti ja siinä ei ole virheitä! Tämäkin kuva tärähti, kun kohde suorastaan kihisee ja tärisee jännityksestä. Yritän saada huomenna parempia aikaiseksi. Moitteet pitää kuitenkin listata heti:

a) tämä ei ole vaaleansininen takki, niinkuin oli suunnitelmissa
b) tämä ei ole jättisuuri kääriytymistakki, niinkuin alkuperäisessä ohjeessa
c) tykkäänkö sinisestä? Olisiko sittenkin pitänyt ottaa viininpunaista?

Ai, haittaavatko nämä edellä luetellut asiat? Tällä hetkellä rehellisesti sanottuna: ei!!!

Tästä tulee sen sijaan vähän paha mieli. Mamman kulta on telonut vähän tassuaan ja saanut lääkekuurin sekä ämpärin päähän. Oletko vähään aikaan nähnyt nolomman näköistä kissaa? Kauluri hävettää sitä selvästi. Eikä paljon lohduta, että kaulurista ja sitä kiinnipitävästä muhkeasta sideharsorusetista tulee elämää suurempi Jane Austen-vaikutelma. Tai sitten vaikka Ingalsin Laura - on siinä kovalla jätkällä kestämistä.
Lisää neuleita Villissä villassa huomenna, mikäli lääkärin määräämät potilaan pitkät ja perusteiset suihkussa käyttämiset(!) onnistuvat ilman ihmisille aiheutuvia pysyviä ruumiin vammoja.