Karhunpoika sairastaa, häntää hellikäämme

Atsuh. Että terveydeksi vaan teille muillekin. Kesäflunssa alkoi vaivata välittömästi lomalta töihin palatessa, mistäköhän mahtaisi johtua?

Flunssatokkurainen pää (kyllä, tällä kertaa ihan oma) on siivonnut kameranjohdon hyvään talteen, eikä kaikinpuolin mainio tietokoneenikaan suostu syömään kuin yhden - väärän - kameranvalmistajan muistikortteja. Siksipä en laitakaan nyt valitettavasti mitään kuvia näkyville niistä kivoista asioista, joista aion kertoa.

Minulla on ihanainen salainen ystävä! Lomalta palatessa odotti postilaatikossa kiva kortti ja ihana koru. Olit oikeassa, ystäväni - värivalinta on kieltämättä todella osuva! Tänään minulla on korunvärinen pusero ja ko. koru. Mistäs sen tietää, vaikka tunnistaisit minut tuolla ihmisvilinässä?

Merinosilkki on ihanaa vihattavaa lankaa. Ja sitä ei saa jättää yksin hetkeksikään. Sitä 1400 metrin kerää pyörittelee vajaassa minuutissa pienellä kissantassulla aika monta kertaa ympäri asuntoa! Ja sen keriminen on... mielenkiintoista. Mutta kaunis huivi on tulossa, odotahan vaan Ninni, että näet!

Nan nan naa, nan nan na naa naa...

"... sä olet sellainen, kaikki tietää sen..."

Katilta sain kirjaimen N, joka osoittautui vaikeaksi, vaikka muka oma nimikirjaimeni onkin.

Eli kommentoi tähän loppuun ja minä annan sinulle kirjaimen. Sitten kirjoitat blogiisi 10 sanaa jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, lisää myös selostus mitä kyseinen sana sinulle merkkaa ja miksi.

Nau. Nau nau nau kuuluu sängyn jalkopäästä joka aamu. Ja ilta. Ja välillä sillä välilläkin. On se äiteen oma naukumaija sitten niin ihana.

Neulominen. Tämä on kai itsestäänselvä. Stressinpoistaja. Lohduttaja. Palkinto itselle. Tekosyy katsoa telkkaria.
Joo joo, neulonta-asiaa ja kuvia luvassa pian.

Nestori ja Nasu. Ohoh, tuli kaksi sanaa. Lapsuuden parhaat kaverit, jotka ovat nähtävillä esimerkiksi tässä kuvassa.

Nopeus. Olen kai aika nopea liikkeissäni ja päätöksenteossa. Ja muutenkin vauhtia riittää, myös moottoritiellä jos auto toimii.

Nysse. Kun se nyt vaan on niin kiva sana. Periaatteessa kyllä nysse/bussi/linja-auto ei ole lempikulkuvälineeni vaan se vihoviimeinen vaihtoehto. Ja onhan minulla kuitenkin sukujuuria Pirkanmaalla.

Narina ja nalkutus. Turhasta marina, valitus ja vikinä on tarpeetonta, tyhmää, pitkästyttävää ja epäseksikästä. Sen pituinen se.

Naru. Otetaan yksi naru, sidotaan siihen kiinni paperituppo. Otetaan yksi kissa ja yksi insinööri, yhdistetään toinen toiseen päähän narua. Seurataan kuinka kissa vetää insinööriä narussa ja päinvastoin. Hupia riittää lähes viikoksi. Kokeiltu on.

Nauru pidentää ikää ja hyvien ystävien kanssa nauraminen on kaikkein parasta.

New York on oikein kiva paikka ja samoin on esimerkiksi Nuuksio.

Nainen on loppujen lopuksi ihan hyvä olla, vaikka välillä aina ihmetteleekin moisen olennon epäloogisuutta, ailahtelevuutta, tunteellisuutta, kykyä monien asioiden yhtäaikaiseen hallintaan ja uskomattoman pitkää pinnaa. Tosin osittain olen kai vielä "I´m not a girl, not yet a woman" -vaiheessa.

Oi mikä ihana ilta!

Olipas eilen hyvä päivä!
Kiva tulla kotiin, kun postilaatikossa oli uusi Vogue Knitting odottamassa.

Minähän olen se kummallinen ihminen, jolle Interweave tulee ongelmitta, mutta Vogue on aina jostain syystä tökkinyt. Nytkin Vogue muisti minua muutamia viikkoja sitten kirjeellä, jossa kauniisti todettiin, että "Thank you for your order but it was incomplete. Blah blah blah." What the f---? En minä ole mitään tilannut - ja jos ko. kirje on kaunis tapa ilmaista, että rouvan tilaus on sitten päättymässä pikapuoliin, niin markkinoinnin ja asiakaspalvelun peruskurssille voisi tyylikkäästi lähettää koko Voguen joukon.

No, joka tapauksessa uusin lehti siis saapui eilen ja siinä oli syytä kerrakseen sitten ihan aikuisten oikeasti yrittää jatkaa tilausta taas vuodella eteenpäin. Osan parhaista paloista tarjoilen tässä teemoina sukkaextra ja Gray's anatomy.
Ii-hii, ihqut. Loistava tapa käyttää jämälankoja ja minuun vetosi erityisesti suunnittelijan tunnustus siitä, että kahta samanlaista sukkaa on tappavan tylsää tehdä.
Kaksi irtopalmikkoa kierretään keskenään ja ommella sivukappaleille. Tällaista voisin pitää.
Ihanat Elizabeth Zimmermannin ja Meg Swansenin sukat. Voisin yrittää tehdä, vaikka en ole polvisukkaihminen.
Siis tää on mua, niin mua.
Tahtoo. Tahtoo. Värimaailma voisi olla jotain muuta, mutta tuo toteutustapa ja kuvioiden asettelu näyttää varsin kiinnostavalta.