They call her a wild rose

Tämän viikon annos Novitan Oliviaa. Valmiin työn kuvia luvassa toivottavasti huomenna. Sillä välin voi tietysti arvuutella, minkä värinen Olivia on käsittelyssä ensi viikolla. Pitkästä aikaa olen innostunut kaivamaan ompelukoneen esiin. Ompelin olohuoneeseen verhot, joista ei kuitenkaan kuvia - ne ovat rumat. Jo toiset rumat verhoyritelmät samaan ikkunaan tänä keväänä??? Pitäisikö luopua sulovilenompelee -linjasta ja ostaa vaihteeksi jotain muutakin kuin sitä halvinta tarjouskangasta? Vai onko KirsiÄrrän hukkaama rumasukkafiilis tullut tänne Espooseen vähän modifioituna? Rumaverhofeeling?

Tähän sen sijaan olen todella tyytyväinen, ja niin on Oskukin:
Ruusuinen iso shopperi Eurokankaasta ostettua Cath Kidstonin tukevaa puuvillaa. Täysin oma malli ja toteutus - tein kassin jopa kaksinkertaisena, jotta se olisi tukevampi. Ja siitä tuli ihana. Väri on luonnossa upea pinkki, ei kirkkaanpunainen. Näitä täytyy saada lisää.
Kassissa on vain yksi iso vika: se ei ole minulle!
Aurinkoisen aamun kunniaksi ja tulevan kevään toivotuksin tarjolla on vielä herkkuja, olkaapa hyvät! Tämä kuuluu taas sarjaan "idiootit kokkaa 2 minuutissa": purkki vanillaa, keksinmuruja ja pakastemarjoja sekaisin. Pitäisi olla kauniissa annosmaljoissa, mutta käy näköjään kaupaksi suoraan kulhostakin.

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa: Sukka, sen kaveri ja 89 998 muuta

Kyllä Suomessakin osataan! Jos Latvialaiset neuloivat lapasia EU-jäsenyyden merkeissä, on Suomessa ja tarkemmin Kainuussa käynnistetty Itsenäisyyssukka - hanke. Tavoitteena on kyläyhdistystoiminnan puitteissa neuloa yhteensä 90 000 sukkaparia myyntiin.

Arvostettavaa - ja aika kunnianhimoista! Koko maakunnassa on yhteensä noin 90.000 asukasta, joten sukat saataisiin tuotettua, jos jokainen kainuulainen neuloisi yhdet. Kampanjaan oikeasti osallistuville taitaa tulla melkoinen urakka!

Sukkasivuilta löytyy myös itsenäisyyssukan ohje. Voi hyvinkin olla, että tähänkin blogiin ilmestyy jossain vaiheessa sinivalkoiset raitasukat - sekä hienon kampanjan että sukujuurien kunniaksi.

Pretty in pink

Yeah, I'm a pink lady! Malli:Bonsai Tunic, IK kevät 2007
koko: 34
lanka: Novita Olivia, noin 400 grammaa (70% bambu, 30 % polyester. 85 m/50 g)
puikot: olisiko 3,5 tai 4? Ainakin tuntuivat sopivilta
Arvostelu: Hyvä! Kiva malli tehdä ja varmaan myös pitää. Olivia käyttäytyi oikein nätisti ja on edukseen erityisesti pitsi- ja palmikkoneuleissa. Vyötärön resoriosa sattaa ehkä joskus lörpsähtää (vikaa voi tietysti olla myös allekirjoittaneen vyötärössä).

Huomaatteko? Liivissä, eikun tunikassa, on yksi moka! Kaula-aukon reunuskuviot ovat väärin päin. Ohjeessa oli ovelasti piirretty oikea ja vasen pitsikuvio siten, että ne olivat väärillä puolilla. Tai sitten typerä neuloja ei hahmottanut, että oikea etukappale onkin edestä katsottuna vasen. Ilmeisesti minulla on enemmänkin ongelmia suuntien kanssa, sillä eilen kiljuin autokuskille tarmokkaasti että "käänny oikealle" - ja samalla huidoin kädellä kahta tarmokkaammin vasemmalle. Niin tai näin, pidän oikeastaan tästä virheellisestä kaulusvaihtoehdosta enemmän. (Vaatesuunnittelun perusoppeja: toisin päin kääntyneinä nuo viirut leventäisivät, eivät kaventaisi kantajaansa. Ja minä en kaipaa levennystä.)

Does-my-bum-look-big-in-this-factor: Ei! Ainakin mikäli jos alle ei tunge mitään paksusaumaisia farkkuja. Minun idea on valkoinen 3/4-hihainen teepaita, valkoiset pellavahousut ja täsmälleen langan väriset roosat mokkaballerinat.

Jännitin neuloessa: Sitä, riittääkö lanka. Ja valmistuuko Sirpaleen samainen tunika ensin.

Pahoittelen: Ö-luokan kuvanlaatua. Kuvattu aamulla vähäisessä valossa. Mutta koetapa nyt tuolla vesisateessa saada jotain parempaa aikaan.

Ankkurinappi vain muistoksi jäi

Ei täällä napilla pelata. Eikä varsinkaan napitta. Sisäinen Sulo Vilenini pääsi taas irti, kun halvalla sai. Siis nappeja. Kaikenlaisia ihania nappeja. Olisiko tässä syytä viimeistellä kaikki keskeneräiset projektit ompelemalla niihin napit paikalleen?

Sulo hämmästelee taas yllätyslöytönsä hinta-laatusuhdetta. Kaikkea myyvässä yleiskaupassa nappi näyttää maksavan helposti euron tai puolitoista per kappale - kiloittain niitä sai hintaan 3 euroa/kg. Uskotteko, että sijoittamaani puoleen kiloon mahtuu aika monta nappia? On viikonlopussa ollut muutakin kun vain vedetty nappia naamaan. Tässä taas vaihteeksi sukkaa, Child's First Sock Knitting Vintage Socks -kirjasta. Nimestään huolimatta sukka on aikuisten kokoa. Mallin valinta oli yksinkertainen: tykkään enemmän Knitting on the Road -kirjan malleista, mutta olen siivonnut ilmeisesti ko. kirjan hyvään jemmaan, eikä sukkaa aloittaessa ollut nettikään lähettyvillä. Siispä ensimmäinen edes puoliksi miellyttävä sukkaohje käteen. Lopputulos on kivampi kuin uskoinkaan. Tykkäsin erityisesti uudesta oppimastani tavasta tehdä kantapää. Lankana on (tämä piti oikein käydä lunttaamassa) Fortissima Socka mit Bambou, väri hiekka.
Lisäksi olen ollut mielikuvitukseton. Katsokaa vaikka toinen versio samasta Interweave Knitsin liivistä (tai siis takakappaleesta, etukappale on tuloillaan). Tai lisää samaa väriä, mutta eri malli. Tähän asti Novitan Oliviasta ei ole valittamista.

Vietin viikonloppuna aikaa suloisen 13-vuotiaan neidin kanssa. Puhuimme mm. pojista (ne on sikoja, mutta ihquja), meikeistä ja hiuksista (siis mun hiukset on ihan kauheet) sekä tyhmistä tyttökavereista, jotka ei aina tajuu. Puheenvaiheet eivät siis juurikaan vaihdu parissakymmenessä vuodessa - ainoastaan miehistä tulee sikamaisempia, lahonsuojaa tarvitsee naamaansa enemmän ja kengiksi käy muutkin kuin ne juuri oikeanlaiset tennarit! Ja entä mikä muu ei sitten muutu? Jo yläasteen alussa näyttää olevan muotia neuloa kavereilla ja niille vähemmän sikamaisille pojille lahjoiksi lapasia ja sukkia!

And the Oscar goes to...

Äidin pieni Oskari on saavuttanut kunnioitettavan neljän vuoden iän ja sitä on juhlittu toisen samanaikaisen mediatapahtuman kanssa. Tarkalleen emme voi tietää, ajoittuvatko nämä kaksi Oskari-gaalaa samalle päivälle, sillä Oskari the Peto on löytökissa, ja ikä on siis vain arvio. Mutta varsin sopiva ajankohta juhlia ainakin minun mielestä maailman parasta nelijalkaista!

Osku sai lahjaksi raapimalaudan ja kissankarkkeja. Tosin raapimalauta tuli jo vähän etukäteen, eikä se herättänyt suurta ihastusta, ennen kuin se siirrettiin keskelle olohuoneen lattiaa. Nyt siihen kelpaa kiivetä!

Varsinaisesta Oscar-gaalasta ei pieni eläin kauheasti piitannut. Sen mielestä palkinnot pitäisi jakaa niille ohjelmille, joista kuuluu kivoja ääniä (pujottelu, formulat ja Avara luonto). Sen sijaan ihmisjoukkue hurrasi kovasti Scorseselle ja The Departed -elokuvalle - palkinto meni täysin oikeaan osoitteeseen! Käykää katsomassa, jos ette ole vielä nähneet! On täällä neulottukin, ja shoppailtu. Minähän en ollut lankahamstereissa ja sen kunniaksi tyhjensin komeroni virheostoksista huuto.netissä - ja kävin tietysti heti täyttämässä tyhjäksi jääneet laatikot Prisman Osta Pois -päivien Novitan kampanjalangalla. Bambu-polyestersekoite Olivia on oikein kivaa, kuten kuvasta näkyy. Kuva ei osoita ostettuja määriä, joten kukaan ei voi sanoa, että mopo olisi karannut käsistä.
Koska nelivuotias asuinkumppani on jo siinä iässä, että "äidin" pitää toimia aina hyvänä esimerkkinä ja opettaa, miten ollaan ihmisiksi/kissoiksi, niin olen harjoittanut omaa kärsivällisyyttäni sukkarintamalla. Jo toiset parilliset sukat, uskokaa tai älkää! Kokoa ja mallia "iloiset eläkeläiset", lankana Regian sukkalanka. Sukat on aloitettu kärjestä ja tehtu niin pitkälle kuin lankaa kussakin 50 gramman kerässä riittää. Vertailukohtana vieressä rokkaavat pääkallot.
Onni on ....kimppu tulppaaneja.
Onni oli... kimppu tulppaaneja. Tervetuloa vaan meille, kaikki kissakirjojen kirjoittajat, jotka väitätte, että kissa ei syö tulppaaneja. Kun tällaisia nysiä on aamulla maljakossa 10 kpl, ei paljon naurata.
Ai mitenkö Oskun synttäripäivä päättyi? Niinkuin monella muullakin nelivuotiaalla, jännitys kostautui lopulta pienellä sairastumisella. Ylpeä päivänsankari tuli keittiöstä ja oksensi kaaressa olohuoneen lattialle - onneksi sentään Hesarin taloussivujen päälle!