Kesä. Eikä mitään tekemistä.

Puhelinkeskustelu illalla klo 00.06
Isä (puhelimessa): Vieläkö valvotte? Mitä teette?
Äiti (puhelimen toisessa päässä): Kuule me luetaan Nannan kanssa näitä Novita -lehtiä.
Isä: Luoja varjele minua seuraavassa elämässä näiltä kästityöihmisiltä.

Mitä saadaan, kun yhdistetään kertaalleen jo viikolla siirretty kesäloma, kaksi toisistaan erillistä mutta kiireellistä katastrofia töissä, yksi muutto (ei oma), suursiivous, liian monta tuntia kuumassa autossa jne?

No tietysti perinteinen kesäkaaos. Ja sitä pitää nyt yrittää hoitaa olemalla säännöllisen epäsäännöllisesti paikalla, poissa koneen ääreltä. Haistelemassa luontoa. Koska sateita on luvattu, mukana täytyy aina olla kunnon säkillinen lankaa.

Rosedale ja kesätoppi ovat muuten viimeistelyä vaille valmiita. Yritän saada kuvatkin julkaistua jossain vaiheessa.

And in this perfect weather we'll find a place together

Provisiotyöläisen elämässä on kaunis päivä ja aurinko paistaa silloin muutaman kerran vuodessa, kun siihenastisen aherruksen hedelmät kolahtavat pankkitilille. Sitä pitää juhlistaa itsensä hemmottelulla. Minä hemmottelin itseäni ostamalle "vähän" lankaa. Ensin neulontalistan kautta löytyneitä herkkuja, jotka etsivät uutta rakastavaa kotia. Ja toiseksi vähän kauan unelmoitua kokeilua, kun kerran halvalla sai. Vai olikohan tilausjärjestys sittenkin toisin päin?

Mutta hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Vasemmalla Noro Shinano, oikealla Noro Silk Garden. Paketit saapuivat tänään yhtä aikaa ja niiden avaaminen tuotti varsinaisen yllätyksen: värit olivat hyyyvin paljon toistensa kaltaisia! Tässä kuvassa erot näkyvät jo kyllä vähän selvemmin kuin ensivilkaisulla. Mutta aika velho se herra Noro, kun näitä värityksiä keksii.

Tarkempi tutkistelu osoitti lisää eroja: yllä Shinano (väri 9, 65 % villaa, 35 % silkkiä)
Alla Silk Garden (väri 82, 45 % silkki, 45 % kid mohair, 10 % villa). Molemmissa puikot 4,5 mm ja neuletiheys näissä mallitilkuissa n. 16 s/10 cm. Vähän löysä, mutta käsialani tuppaa tiukentumaan ajan myötä.

Huomaatteko, olen tehnyt mallitilkut! Kristelin opit eivät mene hukkaan!


Pikavertailu tilkuista paljastaa lisää yllätyksiä: uskoin Shinanon olevan ihana, pehmeä ja naisellinen. Juuri sopiva tähän jakkuun (neljäs ylhäältä). Ja yllätys: Shinano puhuukin ihan eri kieltä. Ei herkkä ja naisellinen vaan äijä. Moottoripyörä. Nauvo. Bensanhajuinen moottorivene. Kylmää olutta pullon suusta ja lohivoileipä. Ihana, ihana lanka - mutta ei minun herkkä ja naisellinen jakkuni. Täytyy vähän kehitellä.

Ja entäs sitten Silk Garden: wooo. Vähän karhea mutta kuitenkin pehmeä. Värit taipuvat käden ympärille. Kuidut hyväilevät sormia. Tämä on neulottu Café Mocha, silkkistä samettia ja turkista käden alla. Tämä on kuin neulottua seksiä. (sanoinko minä oikeasti noin??? Sanoin. Öh.) Selkokielellä: tästä pitää tehdä jotain aikaa kestävää, jonka näkisin mielelläni viidenkin vuoden kuluttua.

Pikatestissä Silk Garden vei pisteet.

Täälläpäin lienee tapana esitellä Kissoja ja Chilejä. Tässä siis molempia. Tai se, mitä Chilistä on jäljellä sen jälkeen kun Kissa söi siitä puolet. Keskustelin kissan kanssa ja kerroin, että kissat eivät syö chiliä. Kissa muistutti minua ystävällisesti, että hän on aiemminkin pitänyt siitä - erityisesti nuudelien ja parmesaanin kanssa.

Ja tämän jälkeen voin sitten odottaa eläinsuojeluvalvojan saapumista.

Moottoritie on kuuma

"Hei levoton, helteinen on heinäkuu..."

Launtaina piipahdin Hakaniemen torilla ostamassa mansikoita. Ja samalla reissulla tietysti myös Hakaniemen hallissa, jonka yläkerrassa käytiin seuraava pieni näytös:

tapahtumapaikka: lankakauppa H:n hallissa
päähenkilöt: 1) kesäapulainen ja 2) Nanna Neuloja
sivuhenkilöt: 3) kesäapulaisen poikaystävä, (?), ei vuorosanoja, 4) hra bmw, Nanna Neulojan ystävä (yksi vuorosana)

Kesäapulaisen poikaystävä siirtelee lankakoreja puhumatta mitään. Nanna katselee lankoja.
Kesäapulainen: Siis mä oon just sulkemassa tätä kauppaa.
Nanna: Ahaa. Whhhuummmp. (=edellinen ääni yrittää kuvastaa palkokasvin uppoamista nenään). No mutta sitten mun täytyy kyllä lähteä täältä tosi nopeesti, olishan aika tylyä antaa henkilökunnan odottaa maksavan asiakkaan takia. (ironisesti)
(nappaa kiukkuisena pöydältä ensimmäisen satunnaisen sukkalankakerän ja vie sen kassalle) Mä otan tämän.
Kesäapulainen: Oho. Kuuskaheksankyt.

Nanna maksaa ostoksen ja poistuu.

hra bmw: (kuuluvalla äänellä) Olipa muuten neuvostoliittolainen palvelu.

Hmmm. Minun vika, varmaankin. Ehkä jossain oli lappu, jossa valistettiin poikkeavista kesäaukioloajoista. Varmaankin oli, olihan? Minä en sitä kuitenkaan nähnyt. Ja koska täysin hyvässä uskossa hypistelin lankoja, kiihdyin ehkä hieman aiheettomasti. Uskoakseni olin kuitenkin jo sen verran ostoaikeissa olevan asiakkaan näköinen, että hyvä asiakaspalvelija malttaisi edes minuutin ja asiakaspalvelisi. Näin ainakin itse aiemmin myyntityössä ollessani. Eikä nykyisessäkään toimistötyössäni puhelimenluuri putoa pöydälle klo 17.00 jos asiakas sattuu juuri silloin olemaan langanpäässä. Aina ennen olen uitenkin kko. kaupassa saanut hyvää palvelua ja varmaan jatkossakin, ainakin itse omistajan ollessa paikalla?

Ai, mitäkö sille satunnaiselle sukkalankakerälle tapahtui? No tätä. Kyseessä on OnLinen Supersocke, puuvillasekoitteinen sellainen.



Ja toinen neulonta-aiheinen katkelma viikonlopulta. Ilman lämpötila oli 29,5 ja moottoritien pinta parhaimmillaan 50 astetta (kyllä, moottoritie oli sananmukaisesti kuuma), kun ajelin kohti Turkua. Ai mitäkö tekee keski-ikäistyvät ja keskiluokkaistuvat ihmisraukat Turun suunnalla Ruisrock-viikonloppuna? Menevät tietysti Louhisaaren kartanoon! Kartanokierros oli upea ja mielenkiintoinen sekä minulle, joka on heikkona 1600-luvun historiaan sekä matkaseuralle, joka on kiinnostunut Mannerheimista. Ja kierroksen lopulla syöksähdin kahvilan ovesta, jossa luki myös "lammastuotteita" ja palasin mukanani tämä:

Aitoa Louhisaaren lammasta, 100 grammaa siiv... eikun kehrättynä! Värejä oli ruhtinaallisesti, toinen toistaan herkullisempia. Goodbye, kaikki Norot ja Koigut - kyllä meillä Suomessakin osataan! Harmi vaan, että en ollut oikein varautunut näihin valikoimiin ja sieppasin vain hätäpäissäni mukaani jotain. Luonnonväriset peruslangatkin olisivat olleet tosi ihania.

hra bmw: Siis miten sinä onnistut löytämään noita ***keleen lankoja ihan joka paikasta????
Nanna: ----
Kolmen minuutin painokas hiljaisuus.
hra bmw: Mutta oikeasti - tuohan oli tosi hyvä ajatus! Teethän sinä nyt minulle oikeat Mannerheim-sukat?

Auts. Sen ainoan kerran, kun joku miespuolinen pyytää tekemään jotain villaista itselleen, Nanna Tyhjäpää on ostanut kaupasta pinkin ja lilan kirjavaa lankaa. Olisi pitänyt sittenkin ottaa sitä harmaata. Auts. Auts. Auts.

Maailman kudetta eestaas uiden langaksi siihen tahtoisimme

Joskus epäilen tosiasiallisia motiivejani käsitöihin. Onko tarkoitukseni itse asiassa saada koskaan mitään valmiiksi? Tehdä hyödyllisiä töitä, saavuttaa jotain? Vai enemmänkin hypistellä, kosketella, haistella, pyöritellä värejä, inspiroitua malleista, miettiä mitä seuraavaksi voisi tehdä? Siitä lähtien kun 26 vuotta sitten opin lukemaan olen ollut koukussa mihin tahansa muoti- ja käsityölehtiin. Voisin lukea niitä tuntikausia - miettiä mitä tekisin toisin, mitä omaa jostain mallista voisi kehitellä, mikä olisi pakko saada, mitä ostaisin jos olisi rahaa, mitä ostaisin jos sitä olisi Suomessa saatavilla, mitä käyttäisin jos olisi kroppaa... Loppujen lopuksi minulle tärkeintä on itse tekeminen ja suunnittelu, ei lopputulos. Prosessi eikä projekti.

(Neule)prosessitekniikan opintoni saivat taas potkun eilisessä Helsingin neuletapaamisessa. Sain loppujen lopuksi tuotetuksi ainoastaan muutaman kerroksen hihan resoria, sillä niin huumaantunut olin kaikesta muusta, mitä oli nähtävillä. Niinan upouudet Phildarit: mitä malleja! Miksi minulla ei voi olla ranskattaren siroa vartta vaan olen tällainen perisuomalainen p***jalkainen tanttara? Kristiinan Knitting-lehti (ja upouusi kamera)! Marjutin Turku-langat! Minä en ole oranssin ystävä, mutta nyt olin myyty. Ja Turuust puheenollen: olipa ihanaa tavata vieraileva tähtemme Terde ihan livenä! Ja syksyn Modat, Interweavet ja Novitat - kuka ne sitten toikaan: oliko se Kristel, Päivii vai Päivi E? Ja kaikkein ihanimmat: Iriksen bambulanka! Ja Marian Louhisaaren villa!!! (jonka näkemisen jälkeen houkuttelin illalla pahaa-aavistamattoman CGE-fanin herraseuralaisen viikonloppuretkelle Varsinaiseen Suomeen.)

Kyllä, se on inspiraatio ja prosessi. Ei projekti.

Kotiin koukkasin Anttilan lankaosaston kautta, jossa olivat jo lähes kaikki syksyn uutuudet. Mitä minä oikein teen pätkävärjätyllä langalla? En mitään! Mutta katsokaa näitä värejä!


Isoveli valvoo.


Esitin neuletapaamisessa pessimistisiä arvioita siitä, että Novita-lehti ei varmaan löydä luokseni Espoon ainoalle asfaltoimattomalle kadulle ilman itkua ja hampaiden kiristystä. Mutta olinpas jälleen väärässä! Siellä se odotteli. Ja vaikka virallisterveellinen neulojasuositus kehottaakin esittämään kriittisiä näkemyksiä ko. lehteä kohtaan, olin silti varsin inspiroitu. Minähän olen syksy-talvineuleihminen ja tämä oli syksylehti. Eiväthän mallit nyt kaiken rehellisyyden nimissä mitään yksilöllisyyden huippuja olleet, mutta joukosta löytyi yhtä sun toista kivaa. Kuten esimerkiksi nämä.

Minähän tykkään eniten väkertää haastavia neuleita - kunnon kirjoneulekuviota, monimutkaisia palmikkoja ja jotain kaffefassettia - mutta kun pitäisi vetää jotain vaatetta niskaan, että voi mennä Tapiolan Stockalle shoppaamaan, tarttuu kaapista käteen yleensä jotain mustaa, tummansininstä tai harmaata. Tai muuten vain tosi simppeliä. Eli voiko tytöllä olla koskaan liikaa perusvaatteita. Tai kuten isoäitini aikanaan ilmaisi, hieman Henry Fordia mukaillen: värillä ei ole väliä, kunhan se on musta.


pieni jälkikirjoitus: Olen havainnut, että jostain ihme syystä kirjoitusteni otsikot liittyvät musiikkiin. (jos ei muuten, niin täytyyhän aina saada joku huono biisi soimaan vaikka Katin tai Susannan päässä...) Kuka siis tunnistaa ensin otsikkobiisin ja esittäjän?

Ja vielä pienempi ja viattomampi jälkikirjoitus: tänne en saanut ketään yllyttää. Ei varsinkaan Noroja katsomaan.

Kotiseutu pohjolassa ja paluu tulevaisuuteen

Esitelläänpä taas pitkästä aikaa kirjoja. Tällä kertaa esittelyvuorossa on pari kirppislöytöä. Ensimmäinen, Irma Veriön Lapin malleja, esittelee - haa, kuinka nerokasta - Lapin malleja, siis perinteisiä Lapin kuvioaiheita sekä kudottaviksi ja neuleisiin. Mustavalkopiirrokset ovat ehkä hiukan tuhruisia, mutta ideat silti ihan mukavia. Mielessäni kangastaa ajatus lapin lapasista ja sukista ensi talvea varten. Jotain iloista, värikästä valkoisella pohjalla ... ja sitten vaan Luostholle!!!? Tai ehkä jopa Ullaan?
Sitä paitsi onhan kirja tavallaan ihan osuva: kuten myös Tuulia, olen minäkin viettänyt osan nuoruuttani Lapin läänissä. (siis, tarkennetaan vielä niin että etelän ihmisetkin ymmärtävät: Lapin läänissä, ei siis varsinaisesti Lapissa). Ja tunnetaanhan minut tuttavapiirissä hetkittäin myös lempinimellä Ilkeä Lapin Noita.

(Ilkeästä Lapin Noidasta tulee taas huono mielleyhtymä ja aasinsilta Ozin velhoon ja idän ilkeään noitaan, joka jäi sortuvan talon alle ja vain kengät jäivät näkyviin. Kengät? Hmmm, kuvaa minua taas sekin.)

Lapin neuleiden alla pilkistää jo yläkuvassa toinen ihanuus: Sally Hardingin Design neuleita. (Ja kyllä, tämä on siis virallinen kirjoitusasu. Minä en siis ole välimerkkirajoitteinen.) Tämä piti ostaa, koska se on niin nostalginen: muistaakseni ensimmäisiä neulekirjoja, joita joskus varhaisteininä kannoin koulurepussa paikallisesta sivukirjastosta kotiin. Erityinen suosikkini oli allaoleva Mondrian-henkinen puolijoukkueteltta. Ja tämä on vielä varsin lievästi kahdeksankymmentälukuinen verratuna eräisiin muihin kirjan tuotoksiin. Onneksi joukossa on muutama ihan hyvä kirjoneule- ja intarsiamallikuvio, joita voisi vaikka soveltaakin. Muut mallit ehkä odottavat sitten sitä paluuta tulevaisuuteen. Joka lienee kohta tulossa: eilen espoolaisessa marketissa tuli bongattua muutama sen näköinen takatukka ja etuheitto, että ne eivät olleet alkuperäisen aikakauden jäänteitä vaan huolella jonkun stadilaisen trendikampaajan vääntämiä. Auts.

What a wonderful world

Espoossa on helle ja katselen jo saksia sillä silmällä, että helpottaisin ainakin Osku-raukan olotilaa. Toimistotyöläisen arki ei ole suunniteltu tällaiseen heinäkuiseen säähän - ainakaan jos työnteko jostain syystä vaatii pitkiä päiviä.

Eli neulomiset ovat jääneet vähän vähiin. Kädentaitoja on ylläpitänyt pieni maalausoperaatio, jonka lopputuloksen näytän myöhemmin. Allaolevaa kuvaa kuitenkin tarkasti tarkastelemalla huomaa, että työtä on tehty. Puuvaha ei irtoakaan käsistä ihan helpolla!

Alla esitellään kuitenkin se neuleaiheinen pääasia eli ympäri Suomea matkannut One Skein Wonder-ressukka, joka nyt on jo päässyt autontäytteestä arvoiseensa (?) käyttöön. Sen lisäksi One Skein Wonder näki eilen illalla jo Hartwall Areenalla Lennyn ja piti kovasti näkemästään! Myös minä yhdyn One Skein Wonderin mielipiteeseen: aiiivan loistava keikka! (ja Lenny oli ihq)

Mutta loppuviikon konsertteihin tarvittaisiin ilmeisesti jo tummempisävyinen konserttiasu?

Malli: One Skein Wonder (Glampyre Knits)

Lanka: Novita Samos, vajaa 100 g

Arvostelu: Helppo kiva kesätyö. Ja vaikka talvityökin. Tätä oli kiva tehdä.

Mitä muutit mallissa: Korvasin resorin "kauluksessa" helmineuleella, koska en ihan keksinyt, miksi sen pitäisi olla nimenomaan resoria.

Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: En mitään, kokokin osui arpomalla oikeaan, kiitos pätevien mittausohjeiden. Talvimallikin voisi olla kiva, vaikka mohairista. Tai vanhoista jämistä Novitan Alpakkaa.

Pitoon vai purkuun: Pitoon, kuitenkin alla esitetyin varauksin.

Sopivat kengät: Katso alla.

Does-my-bum-look-big-in-this -factor: Ei peppu, mutta se toinen suunta:( Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, ei laihdutusprojekti ole vielä johtanut kovinkaan hyviin tuloksiin. Pitoon ehkä mustan t-paidan kanssa tai muuten vähän peittävämmässä asussa. Kuvan ottanut herrasmies tosin piti kuvaustehtävästä.

Se asiaankuuluva (tai kuulumaton) kenkäkuva. Ja matto ei sitten ole minun eikä kuva edes kotoani.