I am guilty, I have no words

Saisiko herrasväellä tarjoilla tänään jotain punaista?

Ai eikö? No, maistuisiko mieluummin joku vihertävä? Vihreitä villakuulia, anyone?

Tai sitten jotain sinistä?
(Anteeksi, tämä onkin varattu jo Katille).

Tunnustetaan. Postilaatikkooni on saapunut taas lankaa. Jo Sharpin Rare Infusion Kid Mohairia kahdessa eri värissä täältä ja vähän Rowanin Kidsilk Hazea täältä. Molemmat ovat ensikokeiluni kyseiseen tuotteeseen. Jo Sharpia on jo kerän verran tikutettu huiviksi. Vaikka lanka on ehkä aavistuksen verra karheaa neulottaessa, on lopputulos ihanan pehmeä ja utuinen.

Ai miksi piti tunkea kaikenlaisia vaaseja kuviin? Tarkoitus on todistaa, etten ole toivoton lankaholisti. Ostelen muutakin. Niin kuin nyt kassillisen kaikkea kivaa Arabian ystävämyynnistä.

Ei oo kiire, ei oo hoppu

Kotona ollaan taas. Viikonloppuvireilu Pirkanmaan pääkaupungissa oli hyvin virkistävä. Ohjelmassa oli muun muassa kulttuuria, musiikkia, ruokaa, juomaa ja juomaa. Kaikki edellämainitut voidaan taas liittää Villiä villaa suosittelee -listalle. (kuten myös otsikkobiisi)

Neulerintamallakaan ei ole kiire eikä hoppu. Jouluprojektit valmistuvat vauhdilla. Kuvassa on jo valtaosa äidin lahjaneuletta ja vielä suurempi osa omaa Dundeetani. Jälkimmäinen kärsii valitettavasti Second Sleeve Syndromesta. Pieni tekopyhä ääni kuiskuttelee korvaani sen olevan täysin hyväksyttävää, sillä onhan joululahjojen valmistuminen ajoissa toivottavaa. Aino on onneksi kovin nopeaa lankaa neuloa (vaikka siinä valitettavan paljon virhekohtia onkin), joten kiire ennen joulua ei päässe yllättämään.

Ja tähän vielä ehkä palataan. Kommenttinihan kuulostaa yhtä uskottavalta kuin "Read my lips: no more taxes", "I did not have sexual relations with that woman" tai "Kyllä tosta vielä ehtii ennen tota autoa".

Kuvassa muuten näkyy lankalaatikkoni. Oikeastaan lankapöytäni, jos tarkkoja ollaan. Olenko muistanut esitellä vielä sen sisältöä teille? Tähän varmaan palataan myöhemmin tällä viikolla.

I'm with the skater boy, I said see ya later boy

we are in love, haven't you heard
how we rock each others world

Ennuste teinimuodin kehityksestä talvella 2006: Lumilautailijat, skeittarit ja hiphopparit luopuvat pitkäaikaisesta pipomuodista. Nyt kaikkien pitää kulkea paljainpäin. Ilmiön taustat voidaan jäljilttää Espooseen, missä eräs ikäkriisiä poteva kissoihin hassahtanut naisihminen päätti virkata itselleen lumilautailupipon. Naisihminen ei edes omistaa lumilautaa, skeittikenkiä eikä muutakaan asiaan kuuluvaa. Ainoastaan pipon värisen talvitakin. Ja tämän jälkeen kukaan itseään kunnioittava nuori ei enää halua kulkea samanlaisessa virkatussa pipossa.

Pipoa oli muuten kiva virkkailla. Se oli kaiken lisäksi nopeaa, sillä pipo syntyi yhden Boston Legal -episodin aikana. Melkein nopeammin kuin ehdit sanoa "Denny Crane". Haa, olen pääsemässä kosketuksiin sisäisen skeittarini kanssa.

Lanka on Cool Flammea Neuletikistä. Menekki vajaa 1 kerä ja koukku 8,0. Oikeasti pipo on vähän enemmän rock kuin kuvassa. Päätin somistaa sen kukalla, etten ihan sekoittuisi nuorisoon. Itseni kuvaaminen pipossa ei sitten enää onnistunutkaan, sillä pahoin pelkään, että digikamerani on päättämässä yhteistyösopimustamme ilman irtisanomisaikaa.

Ja nyt näkemiin perjantai-illalta. Minä en lähde matkalle maailman ympäri, minä lähden nyt Tampereelle.

Happy plastic, it's fantastic

On asioita, joita olisin halunnut oppia äidiltä jo aiemmin. Tai joltain muulta aikuiselta ihmiseltä, jolla on yhtään järkeä päässä. Tässä muutamia.

• Vanhat hajoamispisteessä olevat autot päättävät päivänsä yleensä moottoritien sisäänajorampin alkupäässä. Tai loppupäässä. Joka tapauksessa ne ovat tiellä.
• Jos olet valmiina lähtemään kotiin, viivyttää joku kiireellinen asia yleensä lähtöäsi.
• Neuletapaamisissa käynti yleensä lisää lankavarastoa, ei vähennä sitä. Kiitos vaan, Susanna ja Carita. Ja vähän Marjutkin.
• Kotikaupunginosani juomavedessä on jotain, mikä saa täällä asuvien parisuhteet rakoilemaan. Näin minulle kerrottiin. Mainiota. En siis olekaan sitoutumiskammoinen, luonnehäiriöinen, liian itsenäinen tai muuten vaan hankala. Se johtuu vain vedestä.
• Antibiootit voivat heikentää ajoneuvojen tai koneiden hallintakykyäsi, erityisesti yhdessä alkoholin kanssa. Tämän luin suoraan lääkkeen käyttöohjeesta.
• Pony-neuleneulat tekevät elämästäsi elämisen arvoisen. Ihan oikeasti. Villiä villaa suosittelee. Nämä neulat (jo toinen kyseisenlainen pakkaus) ovat tehneet viimeistelystä melkoisen siedettävää. Kuvasta näkyy kehnosti neulojen päissä olevat siimalenkit, joiden läpi on lapsellisen helppoa pujottaa paksumpikin lanka. Ostopaikka oli Neuletikki, mutta näitä löytynee varmaan lähes jokaisesta itseään kunnioittavasta lankakaupasta. Mutta mitä sille ensimmäiselle neulapakkaukselle on tapahtunut? Kummaa. Tarvitsisikohan Kissa vatsahuuhtelun?

Tässä kuvassa on sitten kontribuutioni neuleblogeissa velloneeseen akryyli/luonnonkuitu -keskusteluun. Tässä olen Minä Itse, like a barbie girl in my barbie world. Happy plastic. Tämä on ensimmäinen tutustumiseni Novitan Teddy -lankaan. Luonnonkuitujen ystävä olen minäkin. Kuitenkin silloin tällöin voin tehdä trendiadusteita keinomateriaaleistakin. Jos mallin on tarkoitus miellyttää enimmillään vuosi, ei kai langankaan tarvitse olla luksusta? Toisaalta, jos vähästä vapaa-ajastaan käyttää kuukausia jonkin upean, monimutkaisen mallin väkertämiseen, haluaa olla varma siitä, että lopputulosta ei latista kestämätön, hiostava, kutiseva, pistelevä, sähköinen tai muuten epämiellyttävä lanka. Edelliset määreet voivat sopia myös joihinkin luonnonkuituihin. Kahden tunnin käyttökokemuksella voin jo todeta, että Teddy on aika lämmin lanka.

Koska edellisessä kuvassa onnistun näyttämään joltain muumimamman ja kansallissosialistisen vaalipropagandajulisteen risteymältä, päätin ryhtyä lavastamaan kuvituksen uusiksi. Alla esimerkki siitä, miltä tämän pikku boleron kuuluisi näyttää. Otan mielellään kyllä vastaan vinkkejä siitä, miten kuvata itseään ilman oikean käden ojentamista etuviistoon.


Malli: Rebecca 28, bolero

Lanka: Novita Teddy, noin 450 g. Puikot 8,0 ja ehkä 5,5.

Arvostelu: Helppoa ja nopeaa kärsimättömälle neulojalle.

Mitä muutit mallissa: Korvasin pystyresorin etureunassa poikittain neulotulla pelkkää laiskuuttani.

Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: Käytän lankaa, joka ei aiheuta kissoissa ahmimiskohtauksia. Käytän ehkä ohuempaa (vähemmän kuumaa) lankaa. Kavennan hihoja huomattavasti.

Pitoon vai purkuun: Hissuttelen tässä himassa yhden talven. Sitten taidan antaa sen kodittomille kissoille. Tuntuu olevan niin kissojen mieleistä lankaakin.

Sopivat kengät: Omistan ihanat italialaiset saappaat, joissa on kahdeksansenttiset stilettokorot. Kotona hissutteluun sopinevat paremmin Stockan lastenosastolta ostetut huopatohvelit.

Does-my-bum-look-big-in-this -factor: Suosittelen boleromallisia jakkuja ehdottomasti kaikille, jotka haluavat korostaa etuvarustustaan. Ja vyötäröä. Sinulla on siis suotavaa olla vyötärö.


Tämä ei liity enää aiheeseen millään tavalla. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että Villiä villaa mainittaisiin paikallisen joukkotiedotusvälineen kuukausiliitteessä, haluan esittää lukijoille tässä myös vähän aitoja luonnonkuituja äskeisen akryylipläjäyksen vastapainoksi.

Crazy, but that's how it goes

Joulu.
Se tulee jo varoittamatta.
Pitäisi valmistautua,
vielä on lahjatkin hankkimatta.

Kas, tuli postipoika.
Kerrankin ajoissa perille ehti.
Oli laatikko täynnä tavaraa
ja joukossa Novita -lehti.

Viisikymmentäluvulla
oli kaarrokeneule kaikilla yllä
on äiti kauan jo vihjaillut:
hänelle uusi sellainen kelpaisi kyllä.

Ja eikös olekin suloista, jos
parin vanhemmanpuoleisen
asut hyvin toisiinsa sopivat?
Saa siis isäkin samanlaisen.

Kaupassa on päivät villit
ja kaikilla keltainen kassi.
Oli siellä lankaakin tarjolla.
Tulee nyt Ainosta lahjoja kaksi.

Ja sama prosaisteille: Hyväntekeväisyyssukkien lisäksi kiireisten töiden listalle pääsivät vanhempien jouluneuleet Hullujen päivien lankatarjouksista. Äiti on jo pitkään hinkunut tietyntyyppistä kaarrokeneuletta ja nyt sitten toteutan sen uuden Novitan ohjeella. Koska miehet ovat ikuisia pikkupoikia ja arvioivat vielä eläkeiässä lahjojen "tasapuolisuutta", saa isäpappakin samanlaisen. Malli varmaan sopinee, sillä sitä jo Novitaklubin puolella arvosteltiin "vanhanaikaiseksi". Saajan maku kuitenkin ratkaisee ja muokkaan ohjetta vielä vähän mieleisemmäksi. Pistelin eilen illalla jo kerän verran Ainoa menemään. Tätä vauhtia paidat valmistunevat ennen tämän vuoden joulua.

Jaa, ai ne omat muut keskeneräiset neuleet? Kröhöm.

Ay, tequila!

Ei meillä kissat pöydillä hypi. Tässä on se Annen kaipaama todiste, että meilläkin kuulutaan tissuttelevat bloggaajat -rinkiin.

Ja oikeasti tuossa kaapissa on myös lankaa. Kun sekunniksi silmä välttää, sinne luikahtaa myös Kissa. Jos Kissa näyttää olevan pöllyssä, syynä lienee ennemminkin Tassu -namipalat, ei tämän kaapin antimet.

Kaapissa on nyt myös uudet Jamiesonit, joiden kuvan lisäsin tuohon alle. Ja olen aivan tohkeissani. Tunnen oloni myös syylliseksi. Paketti 1:n sisältö Get Knittedistä tuntuu nyt perinjuurin tarpeettomalta. Miksi, siis miksi minun on pakko ostaa kaikki lanka, mikä eteen tulee? Pienellä harkinnalla voisin panostaa enemmän laatuun kuin määrään.

Jamiesoneista tulee muuten mitä todennäköisimmin tämä: Alice Starmoren Inishmaan. Se vaatii tosin kerran jos toisenkin tarkistuslaskentaa ja mallin muutoksia, sillä alkuperäisversio on jättiläismäisen väljä 1990-luvun alun tyyliin.

Pois, pois postin tieltä

Muistatteko viimeviikkoisen kokemukseni postissa? Paketin, jota ei koskaan löytynyt? Vai oliko sitä edes olemassa?

Kyllä oli. Sain siitä ystävällisesti ilmoituksen puhelimeeni jo samaisena aamuna. Tällä kertaa moitteet saa postin asemesta suomalaisen matkapuhelinvalmistajan laatutuote, joka päätti kertoa tämän minulle vasta perjantaiaamuna. Samalla Mr Communicator sylkäisi sisuksistaan myös kaikki muut viikon aikana kertynet viestit. Ja tämä tapahtui siihen aikaan, kun olin jo siirtynyt viettämään työpaikan kehityspäiviä. Ei siis postireissua perjantainakaan.

Mutta kotona odotti myös toinen pakettikortti. Sama vai eri paketti? Mysteeri selvisi vihdoin tänä aamuna, kun syöksyin postiin heti sen avaamisaikaan. Ja tällaista löytyi:
Paketti 1: Pikavierailu Get Knittedin alekorissa. Mukaan tarttui vähän GGH:n Savannaa sekä yksi vyyhti Fyberspatesin silkkilankaa (ei alessa). Josko sattuisi taas joskus pitsittämään.

Paketti 2: Pitkä ja harras harkinta Jamiesons of Shetlandin Special Offers -osastolla. Ihania, ihania lankoja ja värejä. Ja iltapäivän jahnustamisen jälkeen päädyin vihdoin viimeen yhteen kilon alepakettiin. Aamulla oli harkinnassa, että olisin hilppaissut suoraan postista kotiin (töihinmenon asemesta) ja mennyt kieriskelemään Shetland-kerissäni kuin Roope Ankka.

On hyvin epävarmaa, miten Shetland-saarelle yleensä päädyin. Saatoinpa olla selaamassa neulontalistalta jotain vanhoja linkkejä. Nyt vähän harmittaa, etten tilannut enempää. Puolentoistaviikon takainen runsaudenpula on tällä hetkellä täysin kadonnut alesivuilta. En uskaltanut suositella, ennen kuin omakohtaisesti kokeilin, tuleeko paketti perille. Tosin langat ovat aika riittoisia, eikä normaalihintakaan keristä ole mielestäni paha laatuun nähden. Ostamani kilon paketti on reilusti ylimitoitettu mihin tahansa puseroon. Ja herra Jamiesonin postikulujen määrä on myös kohtuullinen.

Jos joku muu sortuu näihin, varoitan, että värimallit sivuilla eivät ole ehkä kaikkein realistisimpia. Tilaamani väri cornflower (ruiskukan ts. kokoomuksen sininen) näyttää vaihtuneen postissa ihanaksi siniharmaaksi (sellainen vanha ruotsinsininen). Ei valittamista.

Näihin tunnelmiin ja kuviin.

p.s. Edelleen häviksissä on Debbie Bliss Clubin syysjulkaisu, joka ei koskaan tullutkaa. Ei siis vielä täysin puhtaita papereita posti-instituutiolle.

Hyvää yötä ja huomenta,

päivitänpä minäkin yleisön pyynnöstä.
On asiaakin.

Vietin muutaman kultaisen aamuhetken postissa kahden pakettikortin kanssa. Minulle olisi pitänyt tulla kaksi (2) pakettia. Pitkän hakemisen jälkeen löytyi vain yksi (1). Kaikki muut jonottajat eivät saaneet yhtäkään. Joku oli ilmeisesti varsin säännönmukaisesti sekoittanut kaikkien odottavien pakettien viivakoodit ja numerot. Eli olikohan minulle lainkaan toista pakettia? Lankaa Get Knittediltä, niin kuin pitäisi? Hups. Ei minulle ole lisää lankaa tulossa. Ehkä jollekin muulle, minun nimellä, minun osoitteeseen...

Löytyneessä paketissa kököttivät nämä. Amazon piti lupauksensa ja postitti kirjoja uhkauksensa mukaan runsaan kuukauden. Mutta hyvää kannatti odotella. Tässä on ensinnäkin Wrap Style.
Kuinka monta erilaista wrappia (ja nyt en puhu siis vehnätortillaan kietaistusta eineksestä) tytöllä voi olla? Ei koskaan liikaa! Ei varsinkaan, jos luet tämän kirjan. Jos pidät Scarf Stylesta, on tämä ehdoton must-have - toki edellyttäen, että voit kuvitella itsesi tai lähipiirisi erilaisissa wrapeissa, ponchoissa tai kääryleissä. Katsokaa vaikka vähän esimakua.

Toinen kirja on Nancy Bushin Knitting on the Road. Sukkakirja.
Sukkakirja? Sukkakirja, minullako? Kyllä. Olen ihaillut kirjaa muutaman kerran Kristelillä, ja vähitellen sain vakuutettua itseni siitä, että myös minä tarvitsen sukkakirjan. Ehkä sukka ei olekaan ilmestyskirjan peto, vaan oikein mukava pehmoinen pieni vaatekappale, joita on mukava neuloa vaikka bussissa? Niille, jotka eivät kirjaa vielä tunne, kerrottakoon sen sisältävän monenmoista pitsi- ja kuviosukkaa.

Ja sitten se purnausosuus: miksi kolme tai neljä pientä kirjaa piti pakata tilavuudeltaan varmaan lähes 5-7 litran laatikkoon ja täyttää koko tyhjä tila kuplamuovilla? Miksi? Siksikö, että saan kalliille postimaksulle vastinetta? Kannatan kierrätystä ja toimiva jätehuolto on lähellä sydäntäni. Pientaloalueella ei vain ole erillistä pahvinkeräyspistettä, joten joudun taas kerran raahaamaan pahveja kauppareissulla marketin takapihalle. Saisinko ostaa seuraavat kirjani ilman turhaa pakkausjätettä, kiitos?

Olen taas vähän sukkaillut. Tämä sukkanen ei ole ylläolevasta kirjasta, vaan se on tuttu Unisukka.

Ja tämä sukka on hyvällä asialla. Minut värvättiin mukaan hyväntekeväisyystalkoisiin, joissa tuotamme ystäväporukalla villasukkia ym. myytävää joulumyyjäisiin, joiden tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Kokoonnuimme eilen espanjalaisen punaviinin ja eriväristen sukkalankakerien merkeissä. Ja tässä tulos. Ehkä enemmällä neulomisella ja vähemmällä punaviinillä tehtäisiin enemmän tulosta. Myyjäisiin tuskin huolitaan paripuolia sukkia?

Give me one more chance and you'll be satisfied?

Sillä välin kun edelleen väkerrän Dundeen hihoja, kiipesi työhuoneen kaapin päältä vielä yksi lankanyssykkä, joka ilmoitti haluavansa laulaa.

"Hej. Olen Sven-Erik Pohjanmaalta ja tykkään perinteisistä jutuista. Niin kuin tytöistä, joilla on omenaposket ja pitkät letit. Ja jotka pitävät koirista ja ulkoilusta. Siksi halusin tulla tänne laulamaan. Kotitilalla olisi vielä emännänpaikka vapaana.

Tahdon koskettaa (koskettaa)
voin sen tunnustaa (tunnustaa)
Saanko ehdottaa (ehdottaa)
iltaa kanssani?
Tule niin vien sinut kahville
ja nakkikioskille jatkoille
siitä taksiin ja saatille
tänä iltana ei tuu pakkeja"

Sven-Erik on kovin ajankohtainen ystävä, sillä Sven-Erik näki päivänvalon täsmälleen vuosi sitten. Silakkamarkkinoilta oli kovin lyhyt matka Sypressiin syksyllä 2004, ja sieltä tarttui matkaan silloin uusi lankatuttavuus Létt-Lopi. Ohje on jostain muinaisesti Lopin katalogista ja sain sen kopiona mukaan. Lanka on ihanaa neuloa ja värit syötäviä.
(Valitetttavasti tässä kuvassa teos näyttää kokonaisuudessan siltä, kuin aikoisin lähteä se päälläni Gay Pride -tapahtumaan. Not.)

Mutta Sven-Erikillä on Henkilökohtainen Ongelma, jonka takia hän on odottanut kaapin päällä vuoden. Nimittäin kainalot. Ei, Sven-Erik ei suinkaan haise. Pikkukaupungin lukion entisenä kasvattina muistan kyllä, millaisia tuskia koimme, ennen kuin ylioppilassyksynä saimme vihdoin kerrottua eräälle maatalon pojalle, että henkilökohtaisesta hygieniasta voisi huolehtia useampia kertoja viikossa ja navettavaatteet vaihtaa ennen kaupunkiin tuloa. Mutta tämä ei ole siis Sven-Erikin kainalo-ongelma. Nimittäin paidat kai yleensä tarvitsevat hihat ja hihoja varten tulee tehdä aukot.

Minä vihaan kirjoneuleen tekemistä edestakaisinneuleena. Mutta se kai on tässä edessä. Tai sitten vaihtoehtona on neuloa kaulaan asti pötkyä ja pistää ompelukone suriseman ja sakset raksumaan. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Ja vastapuolensa. Siksipä Sven-Erik istuu kaapissa.

Mitä sanotte, laitetaanko Svenkka jatkoon ja millä tavalla?

Lauran ohjetta mukaillen syntyi aito BB-pipo parissa tunnissa. Lankana oranssi Aino. Ja minähän en ole itse asiassa edes katsonut koko ohjelmaa, innostuin vain piposta.