I never wanted to be an American Idol

Koska bloginpitäjä on unohtanut bloggaamisen ja keskittynyt vain neulomaan Dundeeta, palattakoon hetkeksi niihin neuletöihin, jotka eivät ole niin onnekkaita. Hyvä yleisö, suorana lähetyksenä: Knit Idols Espoon esikarsinnat ja koelaulut 2005!

Koska sekä Simon Cowell että Jone Nikula kieltäytyivät, valittiin tuomaristoon ensin vastaantuleva karvainen henkilö.
***

Ehdokas nro 1: Moi. Mä oon aina halunnut staraksi. Mä oon niin ku silleen tosi hyvä esiintyjä ja haluun julkkikseksi. Tänne tulin kyllä vähän kokeilumielellä. Katotaan miten käy. Siis oon mä koulun kuorossa laulanut. Ja vähän karaokee. Saanks mä laulaa vähän Irinaa?

"ä-ä-ä-älä osta lisää lankaa että et sanoisi sitä että ... eiku. voi kauheeta. Mä unohdin kaikki sanat. Apua. Siis kun mua niinku jännittää niin paljon."


tuomaristo: Vähän nihkeesti juoksee puikoilla tuo sinun laulu. Tulee pakottamalla. Ei tuolla asenteella Idoliksi päästä. Täytyy olla tahtoa. Ei tänne vain kokeilemaan tulla. Seuraava.

Ehdokas nro 2: Mä oon Ville ja mä oon täällä, kun äitikin on sitä mieltä, että mä osaan laulaa. Lukio on vielä kesken ja isona haluan insinööriksi. Olis kuitenkin ihan kiva saada tehdä musiikkia, kun tykkään soittaa kitaraa. Ja sitten Idolina vois tavata paljon kivoja tyttöjä.
Ajattelin laulaa Brian McFaddenin "Real to me"
"When I see my babies cry, when my see my wife sitting knitting inside, I sit in the garden and drink my beer, that's what real to meeeeeee...."

Tuomaristo: Next, please. Siis mistä näitä tulee? Luulisi, että tämä kisa houkuttelee kovatasoisia esiintyjiä, mutta tämä jätkähän oli vain ihan vitsinä mukana.

Ehdokas nro 3: Ii-hii. Siis on niin ihquu olla täällä! Britney on mun idoli ja mä haluun ihan samanlaiseksi kuin se. Saanks mä jo laulaa?
"Knit me baby one more time!"

Tuomaristo: Öhöm. Olet kyllä muodollisesti pätevä, mutta et ehkä ihan tarpeeksi persoonallinen. Idolilta vaaditaan enemmän. Ulos.

Ehdokas nro 4: Mä oon Rane. Diggaan heviä ja soitan bändissä. Piti tätäkin tulla kokeilemaan. Jospa mut löydetään ja saan vaikka oman levytyssopimuksen. Metallica on tosi kova sana. Ei tänne herkistelemään ole tultu.
"Where ever I may roam... Where ever I lay my needles that's my home..."

Tuomaristo: Kuulepa Rane. Otapa nyt ensin se tukka silmiltä. Ei sitä tarvitse heiluttaa noin paljon. Ja sitten tuo englannin ääntäminen. Laulat niin pahasti nenään, että taidat olla Tampereelta kotoisin? Olihan se persoonallinen esitys eikä sinulla itse asiassa kovin paha lauluääni ole, mutta kun tuo esitys kokonaisuudessaan oli vähän... lapanen. Seuraava.

Ensi kerralla: Finalistien esittelyä.

Free your mind and the rest will follow

Miksi haasteet ovat tärkeitä?
Miksi on mukavampaa tehdä välillä jotain vaikeaa kuin jatkaa rutiineita päivästä toiseen?
Miksi töissä on paljon mukavampaa silloin, kun on vähän ylityöllistetty ja kiireinen?
Miksi väkertämistä vaativat palmikkoneuleet edistyvät paljon nopeammin kuin ns. helpot työt?

Sunday morning rain is falling

Ostin uuden kirjahyllyn. Herra BMW piipahti vierailulla ja auttoi sen kasaamisessa. Ainakin kasaamisen aloittamisessa. Jotta kirjahylly saatiin paikalleen, sen paikalta piti siirtää lipasto.

Herra BMW: "Mä voin siirtää tämän yksinkin. Sullahan on kuitenkin tässä lipastossa pelkkää lankaa."

Niinpä. Minut tunnetaan. Kerään lankaa. Ja sitä paitsi olen rikkonut aiemman lupaukseni, etten aloittaisi uusia töitä ennen kuin jotain vanhaa on viimeistelty. Katsokaa:



Neuleen alla oleva kirja, RYC Classic Weekend, on tietysti se, mistä malli löytyi. Lanka on taannoin hankkimaani Wensleydale Sheep Shopin Longwoolia ja se on oikein mukavaa neuloa. Mallineule on helppoa, kun alkuun pääsee, vaikka joka kierroksella joutuu käyttämään apupuikkoa ihan kiitettävän paljon. Käytän muuten välillä, varsinkin matkoilla apupuikkoina puisia coctailtikkuja. Suosittelen varsinkin niille, joiden sohvat, laukut ja jopa patjat tuntuvat syövän niitä oikeita ylenmäärin.

Mallikuva aiheutti pientä kähinää. Herra BMW esitti painokkaan toiveen, että en missään vaiheessa tekisi "tuollaista typerää lakkia" kuin kuvassa on.

Ostin kirjan "sika säkissä" -periaatteella, koska ihastuin kauniiseen valokuvaukseen, Skotlannin esittelyyn ja mallien nimiin. (Kyllä, olen siis oikeasti ihan niiin hullu.) Kirja on ollut positiivinen yllätys: siitä löytyy vaikka mitä kivaa. Ja sitä paitsi neulekuvien lisäksi siinä on paljon maisemakuvia, joita katselee ihan ilokseen, vaikka niissä ei ole vilaustakaan villasta. Koska asiantuntijan suosituksesta suhtaudun ylettömän varovasti muiden ottamien kuvien uudestaan julkaisuun, tyylistä esimerkkinä allaoleva taannoinen oma tuotos, joka tietystikään ei ole niin hyvä kuin kuvat kirjassa.


Sillä aikaa kun neuloin, Osku keskittyi muihin kirjoihin.

There were four and twenty virgins coming down to Inverness

Hups. Anteeksi otsikointi tuhmasta laulusta. Peittäkää lasten korvat ja laulakaa vaan omassa päässänne. Mutta joku aasinsiltahan täytyi keksiä neuleaiheeseen asiaan, jossa on tätejä rivissä.

Siis hei Anne ja muutkin: sillä välin kun kaupustelin lankoja, pyöräytin samalla tällaisen kivan pienen intarsianeuleen.

Ja takaa sama. Huomatkaa, että en huijannut edes takana: sama kuviointi jatkuu takakappaleessa ja hihoissa.


Hoh. Uskoiko joku? Tämä on ehtaa Vintage-Nannaa muutaman vuoden takaa. No ok, ainakin viidentoista.

Alkuperäisideasta saa kiittää herra Kaffe Fassettia, toteutuksessa on käytetty vähän luovuutta. Mutta eihän tällaista teosta raaski (koskaan) poiskaan heittää. Sitä on myös kiva pitää päällä, vaikka vähän väljähkö onkin. Eli taaskin Nanna-tädin teesi nro 1: Tee kunnollista, se kestää.

Ja teesi 2: Jos virkkaat tummansinistä lapasta, kuvaa blogissasi mieluummin jotain värikästä.

Tuolloin aikojen alussa puhuttivat muuten samat neulojien kestohuolet kuin nykyään. Mies neuloi. Siis herra Kaffe Fassett itse. Ja sitä kauhisteltiin, ihmeteltiin ja ihailtiin. Saatan nyt pistää sanoja väärään suuhun, mutta muistaakseni taisi olla Seppo "Bisquit" Ahti, joka kolumnissaan ihmetteli naisten ryntäystä miehen pitämille kursseille ja näyttelyihin. Ja totesi, että jos samat KF-neuleet tekisi joku rouva Kahvi-Kaisa Tassit, ei sama tuote herättäisi lainkaan yhtä suurta mediakiinnostusta. Krhm. Panokseni virkkaava poika -keskusteluun päättyy tähän. Olen puhunut.

Ja jottei suuri testi-innostus, joka neuleblogeissa vallitsee, loppuisi, vielä jotain olennaista minusta.

You Are Skinny Heel Boots

You always look great - from your styled hair to your sleek boots.

What Kind of Boots Are You?

But tonight I'm cleaning out my closet

Alkoi vähän ahdistaa tämä eläminen langan keskellä. Sitä on paljon ja sillä on taipumus lisääntyä. Samoin kuin puutarhassa rikkaruohot, elinkelvottomat ja omaa silmää miellyttämättömät nypitään pois, nypitään nyt pois myös ne langat, jotka eivät ole Nannalle erityisen rakkaita. Ainakaan juuri tällä hetkellä, kun tätä mielenhäiriötä kestää.

Julistan siis avatuksi Lankahullut päivät, jotka toimivat seuraavin säännöin:
1. Alla kuvatut langat etsivät ihmistä, joka heitä arvostaa. Määrät ja hinnat on ilmoitettu alla, lisätietoja saa kysymällä.
2. Hinnat on ilmoitettu, mutta vaihtoehtoisesti voin ottaa vaihdossa vastaan jotain muutakin, mitä arvelisit minun haluavan tai tarvitsevan. Ehdota!
3. Periaatteessa nopeat syövät, hitaat eivät. Viime kädessä minulla on kuitenkin oikeus hylätä tai hyväksyä mikä tahansa tarjous. Jos ostajakandidaatteja on useita, voi valinnan ratkaista hyvin kirjoitettu meili, ostajan tuttuus, logistiikan helppous tai mikä tahansa muu syy.
4. Langat ovat olleet kissallisessa kodissa. Vaikka ne eivät ole olleet kissan käsiteltävinä, eivät ne ehkä ole oikea valinta ihmiselle, jolle eläinhilse aiheuttaa vakavia allergiaoireita.
5. Lankoja mielellään tuodaan tai jaetaan pääkaupunkiseudun neuletapaamisissa. Jos joudun lähettämään, maksaa vastaanottaja postikulut.
6. Tarjoukset ja kyselyt allekirjoittaneelle sannan_oma@yahoopistecopisteuk
7. Myyn mielellään aina koko erän samaa lankaa kerrallaan, mutta tarjouksia ja ehdotuksia voi esittää. Samoin pyynnöt tukkuhinnoista huomioitaneen!
8. Ja tarjous on voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää.

Tässä se lankakasa. Miksi, voi miksi Blogger kääntää nykyisin uudistuksen jälkeen pystysuuntaisetkin kuvat "nurin"? prkl.


EDIT: Poistettu myydyt ja vaihdetut.


Novita Tahiti, punakeltasinikirjava. 6 x 50 g (yhtä kerää vähän kokeiltu). Hinta yhteensä 4 EUR.

She walks mysterious ways

Mutta mikäs se tämä on?

Kyllä, oikein arvattu: Mystery Shawl eli Misery Shawl. Se löytyi sittenkin. Kenkälaatikosta vaatehuoneen alahyllyltä. Äiti, mitä sinä oikein ajattelit? Ohje, joka oli ennen samassa pussukassa shaalin kanssa, löytyi puolestaan lipaston laatikosta. Äiti, mitä sinä oikein ajattelit?

Ja valittaakaan ei voi. Vai olikohan kyseessä hienovarainen vihjaus "Jos kyseessä on minulle tarkoitettu joululahja, toivon sen löytyvän vasta jonain tulevana jouluna"? Tuskin sittenkään. Ähäkutti äiti, pukinkontilla vielä tavataan.

Tässä vielä lähikuvaa pinnasta. Kuvassa erilainen huono valotus kuin ylemmässä. Tällä hetkellä shaalissa on meneillään Clue 3 ja näyttää siltä, että lankakin riittää.

Muuten ohjelmaan kuuluu virkattua lapasta ja keskeneräisten viimeistelyä. Palaan niihin myöhemmin, sillä keskeneräistä tummansinistä lapasta on vielä vaikeampi kuvata kuin Misery Shawlia.

Samosta kasa, kissa ja kissan eväät. Tarttuivat mukaan ruokakaupasta. Hups hei. Mutta eihän minulla ennen ollutkaan suoria bambupuikkoja eikä 8.0 mm puikkoja. Jaa, tarvitsenko niitä? Noh...

Ride on time

Tänään oli suuri päivä: Annelta hankkimani kirjat saapuivat vihdoin käsiini. La bouquinista itse arveli, että niiden saapuminen ei ole ehkä ihan päivän päälle - jos kirjoilla on ikää jo yli 10 vuotta, eivät ne mallit parissa illassa vanhene.

Siispä kirjakatsaukseen. Taustamusiikiksi sopii vaikka otsikkobiisi, jota olisin voinut kuunnella vaikka saadessani vanhimman kirjoista ensi kertaa käsiini sen ilmestymisvuonna.
(Pahoittelen huonon musiikin lukijoille aiheuttamia henkisiä vaurioita).

Seaton Collection (Jamie & Jessi Seaton) 1989. Voimakaskuvioisia intarsianeuleita, kuvioaiheet mm. lähi-idästä ja Euroopan historiasta. Ihailin näitä jo silloin ennen, kun kukkakoristefarkut jalassani ja pehmennys otsatukassa mietin huoneessani, mitä neuloisin sen sijaan että pänttäisin yläasteen biologiaa. Kirja oli suosikkejani paikallisessa sivukirjastossa ja nyt se on minulla ihan ikiomana!



Annabel Fox: Winter 1992 ja Amberley Collection (1994). Kaksi vihkosta, joissa sekoitus kirjoneuleita ja varsin klassista palmikkoa. Kivoja, ehdottomasti. Anne oli oikeassa siinä, että toisen vihkon kuvaus on mennyt pahasti metsään - sananmukaisesti. Tummansinisiä ja violetteja neuleita on p-leen vaikeaa erottaa tummanvihreästä metsästä. Ohjeiden tarkempi tutkailu ohjesivujen postimerkinkokoisista mustavalkokuvista ja mallipiirroksista paljasti silti, että vihkon mallit ovat ilmeisesti mukavia. Amberleyn neuleista osa on taas varsin pohjoismaa- ja lappivaikutteista materiaalia, mukavia tosin nekin. Kuvia en esitä, juuri em. syistä. Katsokaa ne aiemmat versiot täältä.
(ja kamerasta loppui patteri)

No mikä sitten on tarinan opetus? Määä olen vanha! V-a-n-h-a!!! Vanha!!!
Mallit eivät näyttäneetkään minulle kymmenen vuoden takaisilta vaan aiheuttivat mukavia ahaa-elämyksiä "hei, tuonkin voisi neuloa" -tyyliin. Vanhimman kirjan malleilla oli lisäksi mielestäni oiiikein kivoja laukkuja, vaatteita ja kenkiä. Foxin kirjan malleilla puolestaan oli ihanat (ei ihqut) hiukset! On kai vanhuuden(höperyyden) merkki, kun haikailee takavuosien muoti-ilmiöiden perään. Minä näköjään teen sitä enkä häpeä edes tunnustaa.

Nanna-tädin yhdistetty säästö- ja muotivinkki nro 1: hankkikaa siis klassisia, iättömiä rätei ja lumpui. Voi käyttää niin kauan kuin kestää ja mahtuu päälle.

No, ehkä rehellisyyden nimissä kirjojen neuleiden mitoitus voisi hieman kaventua. Silti uskallan todeta silmääkään räpäyttämättä, että voisin pistää kukallista intarsianeuletta päälleni ja lähteä nolostelematta julkiselle paikalle.

Ainakin melkein.

Ainakin sellainen olisi kiva tehdä.

My friend of misery

Kristelin ansiokas postaus tänä aamuna esitteli erilaisia neuleblogityyppejä. Siitä valitettavasti puuttui yksi lajityyppi kokonaan. Kas tässä:

Inspiraatioblogi. Inspiraatioblogi on neuleblogi, jonka omistajan ei havaita juurikaan neulovan. Sen sijaan bloggaaja käyttää kaiken aikansa ostostensa ja suunnitelmiensa esittelyyn. Välillä hölisee epäolennaisia kissasta ja siitä, että pitäisi neuloa. Kivoja kuvia, mukavaa yllykettä ja inspiraatiota muille. Mutta neuleita? E-ei.



Juu. Ei ole siis neulottu, ei. Olenkohan itse asiassa kahteen viikkoon edes sanonut täällä edes mitään muuta. Yrittäkääpäs itse neuloa vatsataudissa ja tulkaa sitten kommentoimaan. Hah. Mystery Shawlista on jo tullut Misery Shawl: vaikeahan se ei ole, mutta a) ei ollut aikaa ja b) äiti siivosi tekeleen jemmaan. En ehkä tule näkemään sitä uudelleen ennen eläkeikää. My friend of misery.

Mutta shoppailtu siis on, senhän jo kerroinkin. Tämän neulojan rautaisannoksen syksyyn luovutti minulle Rike's Wollmaus. Tilauksen sisältö:

• syksyn uusi Rebecca
• syksyn uusi Filati

Jälkimmäistä en ollutkaan ennen kokeillut. Tulipahan kokeiltua. Siis molemmat. Na ja, sie sind beide ganz doof. Mihin ovatkaan kadonneet Rebeccan entiset fiksut, idearikkaat mallit? Nyt luvassa oli vain paksusta langasta väsättyjä loimia ja jotain jättipaitoja, jotka olivat ihan liian hippyja minun makuun. Myöskään Filati ei oikein iskenyt.

Filati on itse asiassa Lana Grossan lehti ja sitä sekä sen ohjeisiin soveltuvia lankoja saa nyt uudestaan henkiin heränneestä Seasonstoresta. Suosittelen tutustumaan ja arvioimaan itse.


Alla olevat mallit lehdistä kyllä miellyttivät. Etenkin pinkki v-aukkoinen sekä turkoosi kietaisupaita. Jos nyt tekisi, keväällä voisi ehkä käyttääkin, sillä olen siihen mennessä takuulla kutistunut omaan kokooni.

Ai että pelkkiä lehtiä vai? Vähälläpä taas uskoitte!!!
Tulipas ostettua samalla vähän lankaakin

• Meilenweit magico
• Meilenweit Mega Boots Stretch

Ensimmäinen on muuten vaan kiva ja harrastan aina hassunkirjavia sukkia. Toinen on joustavaa stretch-lankaa. Idea kuulostaa houkuttelevalta, mutta saa nähdä, miten toteutuksen käy. Tuleeko sukasta napakka lycrainen hyvinistuva vai alta aikayksikön lösähtävä säkki? Voin ottaa jo nyt valistuneita arvauksia vastaan.

Taustalla lymyilee Kädentaidot -messuilta ostettu Wetterhoffin Sofia (tunnetaan tästä lähtien myös nimellä Virkkaa Isällesi Farkkulapaset).

Live and kickin'

Varsin kaoottisen viikon jälkeen alan hitaasti palata arkeen. Neuleasiat ovat joutuneet pahasti väistymään erilaisten pakollisten projektien tieltä. Ehdin sentään Kädentaito- messuille sunnuntaina lähellä sulkemisaikaa. Kivaa oli. Tarjontaa taisi olla jopa enemmän kuin viime vuonna, mutta silti metsästin enemmän ideoita kuin tein varsinaisia hankintoja. Mukaan tarttui sentään pari vyyhtiä Wetterhoffin uutta Sofia -lankaa virkattujen lapasten ohjeen kera. Lapaset lienevät menossa pukinkonttiin. Lanka on ihanan pehmeää ja farkunsininen väri kaunis. Lapasia en olekaan ennen virkannut, mutta kohta nähdään, millaista se on!

Postipoika suostui luovuttamaan minulle melkoisen taistelun jälkeen perjantaina kirjattuna kirjeenä Rike's Wollmausista saapuneet pari lehteä ja pari kerää sukkalankaa. Näistä esittelen kuvia illalla, kunhan pääsen samaan paikkaan kameran johdon kanssa. Ja tiettävästi minua odottelee myös pari belgiantuliaista, jotka ovat viettäneet viikonlopun sijaiskodissa...

Neulepäivityksiä odotellessa liitettäköön virkistykseksi pari "pakollista" testitulosta. Toisen arvasin jo etukäteen, toisestakin tunnistan itseni kiitettävän hyvin. Öh, minäkö muka otan hömpän liiian vakavasti...?

You Are Lara Croft "Everything lost is meant to be found." What Superheroine Are You?

Which Silver Screen Siren are you?
brought to you by Quizilla