A sort of homecoming

Tervehdys kaikille. En suinkaan ole kyllästynyt ja kadonnut - tai hautautunut asuntooni lankavuorien alle. Olen jälleen tällä pallonpuoliskolla - hengissä, melkein terveenä ja saman verran heikoissa sielunvoimissa kuin yleensäkin. Vietin juuri runsaan viikon työmatkalla paikassa, josta en onnistunut löytämään yhtä ainoaa lankaa myyvää kauppaa - kaupungin melkoisesta koosta huolimatta. Arvaako kukaan missä olin? Ohessa muutamia vihjeitä:

• Aikaero Suomeen on 8 tuntia.
• Paikallinen suosikkijuoma on valmistettu agave-nimisestä kasvista.
• Paikassa satoi koko viime viikon vettä.
• Kaupungin ulkopuolella on pyramideja.
• Kaupungissa on keskusaukia nimeltä Zocalo (Marjut ja muut: kyllä se silti ihan Planet Earthilla sijaitsi;-)

Oikea vastaus paljastetaan myöhemmin.

Mutta sitten neulomisaiheeseen asiaan: ensinnäkin uudestaan vielä tuhannet kiitokset teille uskollisille lukijoille sekä laskurin uudelle tuhatluvulle pyöräyttäneille! Tarkkailkaa postianne, pääsen vihdoin lähettelemään lupaamani yllätykset. Ja te muutkin: jättäkää ihmeessä kommentteja aina välillä, että tiedän, ketkä täällä käyvät. (Varmaan monet muutkin kuin Kati ja Susanna monta kertaa päivässä???)

Reissuni aikana posti toi kotiin uuden Modan sekä Villapuodista tilaamani Jane Ellisonin uusimman Naturally Noro - kirjan. Kuten olette varmaan huomanneet, Norot näyttävät nykyisin olevan heikko kohtani. Moda oli iloinen yllätys: ainakin neljä tai viisi neuletta, jotka voisin heti tehdä, ja lisäksi vähän ommeltavaakin. Ja Naturally Noro oli tietysti mieleinen. Ohessa esittelen muutamia suosikkeja:


Kirjan kansi. Tämä simppeli neule on syötävän ihana.

Tämän voisin varmaan myös tehdä, yksivärisenäkin.

Myös tämä kovin houkuttelee. Kietaisuneuleet ovat ilmeisesti minun juttuni.

Pidin tästäkin heti ensisilmäyksellä. Sitten huomasin, että siinä on jotain perin tuttua. Ai, minäkö muodin edelläkävijä?

Mannapuuroa ja mansikkaa

Tässä taas tarina sarjastamme "and here's something we prepared earlier":

Pari iltaa sitten kävin taas kerran läpi lankavarastojani. Olen jo aikoja sitten luvannut lainata Katille erään ohjelehtisen, joka luonnollisesti heti lupauksen jälkeen mystisesti katosi. Jos se ei ole hyllyissä, on sen pakko olla lankalaatikoissa, eikö? Mutta eipä löytynyt - vielä.

Sen sijaan tämä löytyi. Pussillinen valmiiksi neulottuja neuletakin kappaleita. Jos oikein muistan, oli tämä ensimmäinen terapianeuletyö sen jälkeen, kun minusta tuli kahden kissan yksinhuoltajaäiti. Tarkoitus oli tehdä kiva reisitaskuhousujen kanssa pidettävä huppari. Lanka on Chat Batik - nimistä nauhalankaa, jonka ostin Itäkeskuksen Lankavakasta. Suunnilleen Novitan Tahitin paksuista, mutta täyttä puuvillaa.

Mutta kuinkas kävikään? Runsas vuosi on kaapissa on tehnyt tehtävänsä ja Chat Batik ilmoitti haluavansakin olla pieni chaneltyyppinen jakku. Sopii hyvin - laskeskelin itse aikanaan mitat ja tämä on pieni siro suoralinjainen jakku, joka ei ole renttuiluhupparia nähnytkään. Saanko siis esitellä: neiti mannapuuroa ja mansikkaa! Napitusta ei ole - eikä tule. Tämä pikkujakku haluaa sulkeutua ainoastaan yhdellä irroitettavalla rintaneulalla.

Kaksi taidekuvaa. Itsensä kuvaaminen peilin kautta on vaikeaa ja lopputulos huono. I feel ... a bit lightheaded, not??? Ja jos joku vielä väittää, että huippumallit näyttävät niin hyviltä, koska työntävät lantion kuvattaessa eteen, suhtaudun jatkossa skeptisemmin.


Lankavaraston penkominen sai minussa aikaan syyssiivousvimman. Ei - ei minulla suinkaan ole liikaa lankaa, vaan liikaa lankaa, jota en halua neuloa! Siksi aloitankin runsaan viikon päästä kierrätysviikot, joiden aikana toivottavasti moni kerä päätyy uuteen arvostavampaan kotiin. Runsaan viikon päästä vasta, koska tässä välillä täytyy käydä muilla mailla vierahilla. Stay tuned.

Ja vielä toinen tärkeä ilmoitusasia: huimalta näyttää, mutta 10.000 kävijän raja mennee rikki kohtapuoliin! Muista tarkkailla laskuria: jos sinä pyöräytät sen uusille lukemille, laita kommentti tai meiliä. Jokin pieni yllätys voi odottaa sinua.

Eikä me olla veljeksiä, vaikka ollahan kaharen

Sinä olet Myyry ja minä olen pikkuin Miiru, yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.
Humppati rallallaa, humppati ralla- , meillä on aina hössötys ja kiiru.
Sinulla on kärsä ja minulla on karvakuono, yhdessä meillä on kärsä sekä kuono
Humppati rallallaa, humppati ralla- , järkiparka jotensakkin huono.

Sinä olet tyhma ja minä olen laiska ja tyhmä, yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä.
Humppati rallallaa, humppati ralla- Myyryn ja Miirun vähemmistöryhmä.
Humppati rallallaa, humppati ralla- onneksi ollaan vähemmistöryhmä!

Sukka - tuo viimeisistä korpimaista (minulle) valloittamattomin. Miksi niitä pitää olla kaksi?
Löytyisikö jostain sellainen palvelu, joka neuloo aina sen toisen sukan toiselle kaveriksi?

Vihreänkirjava veljes on OnLinen puuvillasekoitteinen Supersocke.
Ja psykedeelinen Isoveljeä. Lasten koko, mutta minulle sopiva.(?!)

Säg, är du nöjd, min granne, säg?

Jo, visst är jag mycket nöjd: Det här är vad min hemlig vän har sänt mig.

Hjertegarn Hörmix, 6 styck (nej, katten var inte med i paketen - han är min lilla Oskar)

och anvisningar för att stricka den här vackraste lilla sommartopp jag har sett för länge:


Tusen tack, Helle! Jag är riktigt överraskad att du vet so väl vad jag gillar.

Life is a mystery

Kerroinko jo, että Katjan ja Susannan esimerkkien innoittamana liityin Mystery Shawl Alongiin? Ideana on neuloa shaali - tai siis kolmiohuivi; minusta shaali on torkkupeitto - tietyin aikavälein osallistujille jaettavien vihjeiden mukaan. Vihjeitä tulee kai yhteensä vajaat kymmenen kappaletta ja tähän mennessä niitä on julkaistu vasta pari. Kolmas on tulossa. Minä olen vähän mattimyöhäinen ja aloittelen huiviani vasta nyt, runsaan viikon myöhässä. Tässä kuitenkin tänä aamuna tuotettu Vihje 1.

Kivaa on, kun ei yhtään tiedä, millainen lopputuloksesta muodostuu! Minulla ainakin monesti kärsivällisyys pettää ja kun tiedän, että sukanvartta pitäisi tehdä vielä 12 cm tai huivia edelleen 183 kerrosta, voi työ lentää helposti siihen keskeneräisten töiden pohjattomaan laatikkoon. Mutta tämähän onkin mukavaa, kun ei tiedä mitä on odotettavissa. Maailmalla näitä Mystery Knit-alongeja on ilmeisesti lukuisia, mutta minulle tämä on ensimmäinen. Ei varmaankaan viimeinen.

Leikkipuisto hiljenee, on lapset lähteneet...

Ja ikkunasta ulos katsoessa huomaa, että syksy voi olla hiljalleen tulossa. Tältä ei tuntunut vielä pari päivää sitten: olin yhdistetyllä työ- ja huvimatkalle ("ensin työ, sitten huvi") Pohjois-Karjalan suunnalla ja siellä oli lämmin. Virka-asuinen minä herätti sääliviä katseita Joensuun torilla, kun natiivit läpsyttelivät ohi shortseissa ja sandaaleissa. Pari päivää aurinkoa ja lähes +30 asteen lämpöä. Ei tainnut olla täällä etelässä??? Kiäh kiäh.

Tässä on taas lissee lankkoo äitini pohjattomista varastoista. Villakiiltoinen Ryijylanka, valmistaja Klingendahl, valmistettu Helmi Vuorelma Oy:lle. Näin seisoo vyötteesssä. Ehkäpä Kirsi, Laura tai vaikka Johanna voisi vahvistaa tällaiselle semitamperelaiselle jonkinlaisen aikakäsityksen siitä, koska se Klingendahl on viimeksi jotain kutonut? Ei ihan viime aikoina, luulisin. Huomatkaa myös hyvin retro SOK-muovikassi, sekin epäilemättä ehtaa 1960- tai 1970-lukua.

Lankaa on paljon. Se tahtoo ehkä joskus tulla joksikin Solveig Hisdal -tyyppiseksi kirjoneuleeksi. Mutta ei ihan heti, täytyyhän sen ensin minunkin komeroissa marinoitua.

Piipahdin myös Pirtin kehräämöllä Mikkelin kupeessa. Kuvassa ovat uudet talvilapaseni eli Pirtin hahtuvalankaa. Lanka on 4-kertaista ja kierretty yhteen siten, että se on tiiviimpää kuin hahtuva. Se ei siis katkeile ja sopii hyvin vaikka tossuihin, lapasiin yms. Hahtuvalanka ei huovu yhtä reippaasti kuin hahtuva, mutta ajattelinkin lovikkatyyppisiä lapasia, jotka olisivat paksut ja lämpöiset jo ilman isompia pesukonevatkauksiakin. Kyllähän kaikilla pitää uudet pinkit lapaset olla, eikö?

Ei haukku haavaa tee.
Näin toteutetaan monen esittämät uhkailut, että tekee koirasta rukkaset. Kehräämöltä tarttui mukaan tällainen koepala Haukku -lankaa. Puoliksi koira, puoliksi lammas.

Ja jotta ette ajattelisi, että aina se vaan hamstraa eikä koskaa neulo mitään, esittelen vielä edistystä Roguen suhteen.


p.s. Otsikko on kuin onkin vielä muutaman hetken tähän päivään sopiva. Juhlistan merkkipäivää kyseisellä nimikkokappaleellani ("katsoin kauan kauniisiin kasvoihin...") ja tarjoan myöhäisen nimipäiväsiiderin, jos joku tähän aikaan vielä ehtii jaolle.

Gimme gimme gimme

Ensin yleisön pyytämää tekotaiteellista poseerausta Dibs on Ribsissä:


Sitten päivän asiaan. Noudin jakelunkeskeytyspostini paikallisesta konttorista ja tuntui, kuin olisi tullut joulu keskellä elokuuta. Ensinnäkin vastoin odotuksia Interweave knitsin tilaukseni ensimmäinen numero saapui, jopa luvattuna ajankohtana. Samoin saapui Amazonin tilaukseni: paljon kehuttu ja ihailemani Loop-d-loop sai seurakseen Last-minute knitted giftsin sekä Erika Knightin Simple Crochet ja Simple Knits -kirjat. Perustelin tätä tukkuostosta sillä, että postimaksuissa säästi. Last-minute oli alennuksessa, samoin Knightit. Koko pino alitti selvästi Suomen hintatason. Tosin rehellisyyden nimissä ison vaikutuksen tekee edelleen vain Loop-d-loop. Muissa on ehkä pari kivaa ohjetta per kirja. Joululahja-ajan lähestyessä löytynee ehkä näillekin käyttöä. Lupaan esitellä opusten sisältöä tarkemmin lähiaikoina.



Postissa odotti myös Debbie Bliss Clubin liittymislahjani: neljä keraa Alpaca Silk (80 % baby alpaca, 20 % silkkiä) lankaa. Ihanaihanaihana. Yllätyin myös siitä, että keriä on neljä: kuvittelin jostain syystä tervetuliaislahjan olevan vain kaksi kerää. Mukana on myös pieni neulotun baskerin ja kaulahuivin ohje. Ja väri, juu, on niin minua niin minua.


Siskoni on noita... eikun kissani on nörtti. Joku tykkää nukkua tietokoneen vieressä. Koodarikissa auttoi tänään päivittämään linkit tuossa sivupalkissa ->

Papa don't preach, we're in trouble deep

Viimeisen viikon olen auttanut vanhempiani muuttamaan. Tiedättehän varmaan tunteen: toinen istuu lamaantuneena tavaroidensa keskellä ja kieltäytyy aloittamaan pakkaamista, toinen herää pirteänä kuin peippo ja auto on lastattu jo klo 06.30. Toinen on sitä mieltä, että muutto on hyvä tekosyy päästä eroon turhista tavaroista, toinen taas haluaa säästää kaiken - jopa isovanhempien saamat joulukortit 1960-luvulta.

Muutossa kuitenkin selvisi, että minulla ei ole mitään syytä hävetä: äitini päihittää minut vielä kirkkaasti lankojen hamstraamisessa! Kannoin uuteen asuntoon 25 keltaista "kotilaatikkoa" täynnä lankaa. Näistä viisitoista meni lopulta takaisin kellariin, sillä niitä ei "ehkä tarvita tänä talvena". Toisessa kellarivarastossa on suunnilleen saman verran lisää. Isäni ähisi, puhisi ja pyöritteli silmiään. Sekä esitti jälleen kerran ikuisuushaaveensa siitä, että saisi joskus elää langattomassa kodissa. Häntä hiljensi ainoastaan tieto, että kiitettävä määrä lankaa on mennyt sentään päiväkotiin askartelua varten ja Martoille Äiti Teresa-peittotalkoisiin.

Pohjattomasta lankatulvasta minun mukaani tarttui näytteitä parin-kolmen villapaidallisen verran. Sinisten ja valkoisten nimet ja alkuperät ovat tuntemattomia. Valkoisesta minulla oli pienenä neuletakki, joka pisteli. Oskun esittelemästä vaaleanpunaisesta puuvillaviskoosista (Panda Lady) minulla oli ala-asteella ihq neule. Ja erityisen hyvää lankaa oli marjapuuronvärinen Ilves Shetland (100 % shetlandvilla, 50 g/140 m, puikot 3½-4), josta äitini neuloi minulle pitsihelmaista mekkoa, kun oli polvenkorkuinen. Mekon ollessa viimeistelyvaiheessa käytin jo kukkalevikkeillä koristettuja farkkuja, purjehduskenkiä valkoisilla aerobicsukilla sekä baseballtakkia (ja kuuntelin poikabändejä). Niinpä mekko päätyi sittemmin kangaspuihin ja torkkupeitoksi. Käytän sitä edelleen viikottain. Mutta jämälangoista voisi tulla vielä vaikka joku kiva huivi.

Tällaista on puikoilla nyt. Ilmeisesti ei paljon esittelyä kaipaa: Rogue. Itse asiassa kolmanteni. Viime syksynähän muutamien neulojien piti aloittaa suomalainen rogue knit-along, joka alkoi erinäisillä varaslähdöillä. Minä myönnän, että niin kävi minullekin. Rogue nro 1 edistyi kaulaan asti, kunnes havaitsin, että kanervanlila väri ei sovi minulle eikä koko lanka Rogueen. Purkuun meni - ehkä siitä voisi tulla Eris äidilleni. Rogue nro 2 on sen sijaan oikein hyvä: ainoa ongelma on vain, että hupun puolivälissä lanka loppui. Kyllä, se tarjouslanka, joka on poistunut markkinoilta. Pitäisiköhän joku ystävä vaikka huputtomasta Roguesta?

Tämä on siis Rogue nro 3, lankana Jaegerin Shetland Aran (muistatteko?). Toistaiseksi ei ongelmia, mitä nyt lanka vähän pölisee. Kolmannen kerran neronleimauksena oli kuitenkin jo neuloa käännevara kiinni nurjalle puolelle jo neuloessa. Näyttää tosi professionaalilta ja säästää taas yhden ylimääräisen päärmeen ompelulta.

Blogikissan lisäksi minulla on nyt myös blogihevonen!

P.S. Linkkien etsiminen ylle omasta arkistosta paljasti, että olen näemmä ostanut kesäkuussa paidallisen verran Rowanin Corkia. Yikes. Olin autuaasti unohtanut tämänkin ostoksen. Se kyllä näyttää olevan tämä bloggaamisen etu, että on tullut käytettyä niitä lankoja, joita on viime aikoina ostanut. Ja jopa jossain määrin muistaa senkin, mitä on tullut hankittua.

p.s.ps. Äiti soitti ja aneli hakemaan lisää lankaa. Uuden asunnon, joka on puolta pienempi kuin edellinen, komerot eivät mahdu kiinni.

It's in the way that you do it

Luonnontieteet eivät koskaan ole olleet vahva puoleni. Lapsena tuijotin silmät ymmyrkäisinä tähtikarttoja ja alkuainetaulukkoa, joita isäni yritti minulle esitellä - selvästikin kuvitellen, että ne yleisesti kiinnoistaisivat alle kymmenvuotiaita tyttöjä. Isärukka myös yritti demonstroida minulle erilaisia fysiikan perusilmiöitä. Katselin hämmentyneenä ja lähdin virkkaamaan leluponille uutta satulaa. En keksinyt, miksi tarvitsisin esimerkiksi kolme erilaista tapaa sammuttaa kynttilä, kun sammuu se puhaltamallakin.

Sama mielenkiinnottomuus kappaleisiin, niiden muotoihin ja liikkeisiin on säilynyt sittemmin. Ainakin virallisesti. Myöhemmissä opinnoissani kuuntelin useampana syksynä luentosarjan alun sähköteknisestä fysiikasta. Osa lukijoista tietääkin, että minusta tuli sittemmin ns. humanisti.

Niin, sanoinko todella että mielenkiinnottomuus kappaleisiin, niiden muotoihin ja liikkeisiin on säilynyt? Viime päivinä olen pyöritellyt suorakulmioita, tahokkaita, särmiöitä, lieriöitä, kuusikulmioita ja whatsoever. Ja se oli kivaa. Ja arvaatte jo varmaan, miksi:




Malli: Dibs on Ribs, (Colleen Davis) koko 36

Lanka: Noro Silk Garden, väri 82, vajaa 350 grammaa (kiitos vielä kerran, Piisku!)

Arvostelu: Sekä mallia että lankaa oli ehdottoman ehdottoman ehdottoman ihanaa kivaa ja mukavaa neuloa. Vaikka malli onkin lähinnä sileää oikeaa ja 2 o 2 n -ribbiä, haastetta ja pohtimista syntyi kappaleiden normaalista poikkeavasta rakenteesta. Silti sopivan helppoa vaikka autoneuleeksi.

Mitä muutit mallissa: Takakappaleen ribbineliö muuttui sileäksi oikeaksi, kun ajattelin ribin jäävän liian koholleen.

Mitä teet eri lailla seuraavalla kerralla: Kaula-aukon lisäkiilat ovat kivat, mutta olisin pärjännyt ilmankin. Tällöin kaulus olisi jäänyt väljemmäksi.

Pitoon vai purkuun: Tätä piti arpoa koko prosessin ajan. Loppujen lopuksi valmis työ istuu kuitenkin sen verran kivasti, että pitoon. Kuvassa neule näyttää lyhyeltä ja leveältä, mutta uskokaa huviksenne, että oikeasti jopa minä näytän siinä oikein hyvältä.

Sopivat kengät: Sandaalit ja kukkia hiuksiin vai Caterpillarit ja farkut?

Does-my-bum-look-big-in-this -factor: Äiti sanoi, että tämä hoikentaa ja se on jo paljon se.

Lapponia, tämä on Lapponiaaaa....

Nanna esittää ja kertoo: kotimaamme armaat äidinkasvot, osa 1. Tällaista on tullut viime aikoina nähtyä (luonnossa näkymät eivät olleet yhtä vinksallaan):

Ja tällaista:

Ja tällaista:

Ja vähän myös tällaista.

Ja sitten myös tällaista, mitä ainakin Ziina halusi jo nähdä:
*fanfaarin paikka*
Valmis työ!

Malli: Rosedale, pienin koko
Lanka: Noro Kureyon väri 55, noin 450 g
puikot: addi 5.0
Pitoon vai purkuun: Olen ihan sanaton. Kerrankin.
Projekti vai prosessi: Sekä että.
Sopivat kengät: löytyy, varmaan useita.
Does-my-bum-look-big-in-this-factor: Ei väliä, vaikka näyttäisin muumimammalta. Pidän tätä takuulla silti paljon.



Rosedale on saanut myös tavarantarkastajan varauksettoman suosion. Valitettavasti ääniefektin toistaminen ei onnistu.

And in the next episode...


(toimituksen huomautus: pahoittelut vinksallaan olevista kuvista ja lyhyehköistä teksteistä. Editoin kun pääsen kiinteän yhteyden ääreen. Nyt olen mobiili.)